Category Archives: Taiteilijaromaani

Eleanor Catton: Harjoitukset

Eleanor Catton: HarjoituksetEleanor Cattonin Harjoitukset on ihmisyyden pintakerroksia syväluotaava näkökulmaromaani 2013 teoksestaan The Luminaries Booker-palkitulta kirjailijalta. Harjoitukset sijoittuu taidekoulumaailmaan. Se kertoo nuoruuden ja aikuisuuden välissä tempoilevista taiteilijanuorista, jotka samalla vääntyilevät rooliensa, roolitustensa ja minuuksiensa plastisessa peilisalissa. Cattonin taidokas kerronta sekoittaa ajat ja hahmot tutkiessaan minimaalisten yksityiskohtien vuossa, mikä tarina on ehkä totta. Onko stereotypia todempi kuin uniikki lumihiutale?

Minä kuvittelen kaikenlaista kun katson ihmisiä”, niin Julia sanoo. (s. 20)

Cattonin teoksen vahvimpia avainsanoja on ‘kuvittelu’. Kuvittelu humahtaa niin skandaalinkäryisen juoniston kuin Cattonin henkilöhahmojen ja teemojen läpi. Harjoitusten henkilöhahmot muotoutuvat tilanteen ja narratiivisenkin tarpeen mukaan. Kuvittelun itsetietoisuus on jopa itsetuhoisuuteen saakka: Catton haluaa tiputtaa säännöllisesti myös lukijan kuvittelustaan musteen ja paperin tasolle.

Tarinan keskiössä on klassinen tarina oppilaansa viettelevävästä opettajasta. Tai yhtä klassinen tarina opettajansa viettelevästä oppilaasta. Oppilas ja opettaja ovat pääsiassa äänettömiä ja näkymättömiä, mutta kaikilla on mielipide, varmaa tietoa tai vähintään kuulopuheita tapauksesta. Koulussa asiaa käsitellään oppilaanohjaajan johdolla. Teatterikoulun ensimmäisen luokan opiskelijat valmistelevat siitä näytelmää. Kun hahmot ja hahmot kohtaavat toisiaan jatkuvasti kuvitelman ja toden tasoilla ja puhuvat niin repliikkejään kuin puhettaan, muistojaan ja ajatuksiaan, tarina fragmentoituu antidekkariksi kuin sirpalekranaatti.

Julia katsoo pahasti eikä sano mitään. Hetken päästä hän heilauttaa päätä ja sanoo: “Sinä varmaan tiedät jo kaiken, jonkun toisen kautta.” (s. 296)

Cattonin taidokkuus näkyy erityisesti siinä, miten fragmentaarinen kerrotaan: tarina pysyy luettavana joskin polveilevana. Eräät kääntäjän terminologiset valinnat pistävät silmään ikävällä tavalla: ‘opinto-ohjaaja’ (alkup. ehkä “councellor”) olisi ollut parempi kuraattorina, ‘vesilista’ olisi luullakseni pitänyt kääntää mineriittilevyksi (alkup. ehkä “weatherboard”) ja ‘juustokankaan’ (alkup. luult “cheese cloth”) käännöksen olisi tullut olla harsokangas. Näistä pienistä fiboista huolimatta kääntäjää täytyy onnitella: Cattonin fragmentaarisessa kerronnassa uiminen onnistuu suomalaiselta lukijalta nimenomaan soljuvan käännöksen ansiosta.

Kuvitelman käsittely romaanissa on ollut vähintään Shakespearen ajoista saakka herkullinen idea, ja Catton käsittelee sitä tuoreesti, pikemminkin tempoilevan innostuksen kuin elähtäneen ennuin kautta. Catton pyrkii pikemminkin näyttämään kuin filosofoimaan, mikä on teokselle ehdottomasti eduksi: plastisuus valuu teoksen reunojen yli ja saavuttaa (jonkun) todellisuuden.

Eleanor Catton: Harjoitukset
Suom. Tero Valkonen engl. alkup. The Rehearsal
Siltala 2010
330 s.