Category Archives: Tutkimus

Tutkimusmatka norsunluutornin kellareihin

Dare Talvitie: Epäsoinnun periaatteetDare Talvitien esikoisteos Epäsoinnun periaatteet on romaanin mittainen metafora yliopistoelämästä ja hauska aikuisten seikkailukirja. Se kuvaa akateemista kuplaa kaikella rakkaudella.

Tähän alkuun on todettava, että kirjailija on kaverini oman akateemisen seikkailuni alkuajoilta. Tästä huolimatta kirja on erinomaisen hyvä. Talvitie on onnistunut Sami Liuhdon ja Jussi Valtosen tavoin saavuttamaan tämänhetkisen suomalaisen sivistysyliopistomaailman hengenahdingon, mutta edellisistä poiketen opiskelijan ja uransa aloittelevan tutkijan näkökulmasta.

Epäsoinnun periaatteissa otetaan ahdingon lisäksi käsittelyyn ne piirteet, jotka yliopistoelämässä kaikkia sinne päin kallellaan olevia viehättävät: arvaamaton tutkimus puolivilleine sivupolkuineen, tuntemattomaan hyökkääminen, se, että voi nakertaa pienen loven maailman loputtomaan selittämättömyyteen. Yliopisto näyttäytyy elävänä organismina, jonka purkamattomia rakenteita on mahdollista käyttää jopa tutkimuksen tukemiseen.

Miten käy kun akateemisen tutkimuksen kohteeksi alistetaan vaihteeksi yliopisto? Teoksen pääosissa seikkailevat humanistiopiskelija Krista ja matemaatikko Eikka. Kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten tutkimusmetodien törmäyttäminen tuo teokseen runsaasti juonellisia jännitteitä, mutta parasta teoksessa on yliopiston omalakisen maailmankaikkeuden kuvaus, joka kutsuu lukemaan seikkailukirjamaista romaania metaforisellakin tasolla. Talvitie onnistuu hämäävän yksinkertaisen kerronnan avulla välittämään tarkkanäköisiä kokemuskuvia akateemisen elämän menosta.

Krista uskoi olevansa jonkinlaisessa metafyysisessä loukussa. Hän oli sanonut, että Eikka oli samassa loukussa, että heitä ajoi nyt takaa sama voima, sama hirviö. Tämä oli lähtökohtaisesti älytöntä. Eikka ei uskonut hirviöihin. Sen sijaan hän uskoi mielenhäiriöihin, itsesuggestioon ja ryhmäajatteluun. Kristan henkilökohtainen pieni psykoosi oli tarttumassa häneen, ja mikä pahinta, hän ei tuntunut osaavan taistella vastaan. Ainakin ulkoisesti hän käyttäytyi kuin hän uskoisi kaiken mitä Krista sanoi, mutta pinnan alla hän oli yhä enemmän ja enemmän vakuuttunut siitä, että hänen täytyisi vain häipyä täältä.

Paitsi sitten hän joutuisi kohtaamaan viimeisten tuntien älyttömyyden, selittämään jollekulle fysiikan laitoksen kellarissa käyneen onnettomuuden, Kristan turpaan saaneen ulkomuodon ja teekkareiden kiltahuoneelta varastetut kamat. Eikalla ei ollut valmiita sosiaalisia malleja mihinkään tällaiseen. (s. 109)

Dare Talvitie: Epäsoinnun periaatteet
Myllylahti 2015
277 s.

Kirjaläppää: Lukeminen muuttaa elämääsi (kirjaimellisesti)

Tuoreessa tutkimuksessa on havaittu, että kirjojen lukeminen vaikuttaa ainakin hetkellisesti lukijoiden todelliseen elämään, mikäli lukijat ovat eläytyneet tarinaan ja hahmoihin.

Ohio State Universityn tutkimuksessa huomattiin, että tarinan ja hahmojen asenteet muuttivat lukijoiden toimintaa ainakin hetkellisesti silloin, kun lukija identifioi itsensä päähenkilöön ja hänen toimintaansa. Tämä havaittiin kokeissa, joissa annettiin heteromiehille luettavaksi homomiehistä kertovia tarinoita. Mikäli päähenkilön homous paljastui tarinan alussa, säilyivät lukijoiden asenteet homoja kohtaan samoina kuin ennen tarinan lukemista. Jos seksuaalinen suuntautuminen puolestaan paljastui vasta tarinan lopussa, lukijoiden asenteet olivat suopeampia tarinan lukemisen jälkeen kuin ennen tarinan lukemista. Sama ilmiö kävi mustasta päähenkilöstä luettaessa. Äänestämisteemaista tarinaa juuri ennen vaaleja lukeneet kävivät puolestaan huomattavasi todennäköisemmin äänestämässä.

Tutkijat Lisa Libby ja Geoff Kaufman kutsuvat tätä ilmiötä “kokemuksen otoksi” (alkup. “experience-taking”): eläytyvä lukija sisäistää fiktion viestin ja jalostaa sen arkipäivän toiminnaksi. Mielenkiintoista.

Ja ainakin oman kokemukseni puolesta hyvin uskottavaa. Chick lit ei tosin saa minua himoitsemaan brändituotteita. Mutta usein lukemieni kirjojen tunnelma seuraa taustalla vielä pari tuntia lukemisesta, kivojen hahmojen hauskoja oivalluksia käytän hyödykseni ja joskus jopa käyskentelen esille hyökänneissä filosofisissa sfääreissä. Jos kirjassa tapahtui kivoja juttuja, tulen hyvälle tuulelle ja jos ahdistavia, ahdistun. Olisin mielelläni yhtä nokkela ja kyvykäs kuin useimmat ihanat hahmot. Ai joo, ja jos kirjassa syödään hyvin, alkaa itsekin tehdä mieli herkkuja (ah, Viisikot). Olisi hauska tietää, pohdittiinko tutkimuksessa kokemuksen oton tiedostamattomuutta tai tiedostamista.

Ainakin itse oikein tarkoituksella tsemppaan itseäni tiettyyn tilaan lukemalla tuttuja kirjoja.  Esimerkiksi Jane Austeneista tulee aina rauhallisen positiivinen olo, vaikka muuten olisi mitä. Dresden files -sarjan osat puolestaan  johdattelevat pikaisesti, mutta leppoisasti hetkessä elämiseen, jos on alakuloa ilmassa. Oisko tää nyt sitten kirjaterapiaa…

Onneksi lukueläytyminen ei vaikuta kuin hetkellisesti (muutamista tunneista muutamiin päiviin). Muutenhan sitä olisi aika skitsofreenikko. Tässä nimittäin pino viimeisen parin viikon sisään lukemiani kirjoja.

Kirjapino, jossa viime aikoina lukemiani kirjoja

Jos yhteen kirjaan eläytyminen kestäisi koko loppuelämän, niin meikäläisellä olisi aika villiä menoa ihan  viimeaikaisten lukukokemusten perusteella.

Oletko huomannut fiktion vaikuttavan omaan elämääsi? Muilla terapiakirjoja?

Lisää tutkimuksesta osoitteessa http://researchnews.osu.edu/archive/exptaking.htm.