Category Archives: Uncategorized

Kirjaläppää: Bermudan kolmio havaittu kirjankääntöpiirillä

Viitaten aamun YLE:en, jossa analysoidaan ansiokkaasti käännöskirjallisuuden ahdinkoa Suomessa. Kirjoja käännetään suomeksi yhä vähemmän, koska ulkomaankirjailijoiden taide ei kiinnosta ostajia ja on iso taloudellinen riski kustantajalle, voisi jutun juonen tiivistää.

Artikkelissa kerrotaan, että kiinnostuksen puute johtuu ulkomaankirjailijoiden saamasta niukasta huomiosta suomalaisessa kulttuurijulkisuudessa, mutta voiko olla muita syitä?

Ensimmäiseksi tulee luonnollisesti mieleen salaliittoteoria, joka on reväisty mutuhatusta ja vaikuttaa juuri siksi erittäin vakuuttavalta ja käyttökelpoiselta.

Dollarnote_siegel_hqBermudan kolmio -teoria

Kirjankääntöpiirin Bermudan kolmio sijaitsee odotushorisontissa ja muodostuu suomalaisesta peruskoulusta, arvoista ja nettikirjakaupoista.

Suomalaisessa peruskoulussa on nimittäin vuosikymmenien ajan opetettu kaikkia lapsia lukemaan useita kieliä vanhempien yhteiskunnallisesta asemasta, varallisuusluokasta ja maantieteellisestä sijainnista huolimatta. Ulkomaankieliä edes auttavasti osaavien lukijoiden määrä on huomattavasti suurempi kuin koskaan aiemmin, voisi kärjistää.

Toisaalta ulkomaankielien osaamista arvostetaan aina vain enemmän globalisoituvassa maailmassa, jossa ei välttämättä pärjää vaikka huutaisi suomeksi kuinka kovaa. Niinpä kirjan lukeminen alkuperäiskielellä on arvostettua. Myös siksi, että alkuperäiskielellä lukiessa oletetaan usein alkuperäisteoksen olevan saavutettavammissa kuin käännöskielellä lukiessa.* Päälle päätteeksi alkuperäiskielellä lukeminen kehittää kielitaitoakin (erittäin miellyttävällä tavalla).

Nettikirjakaupat ovat puolestaan tuoneet lähestulkoon kaikki maailman kirjat kätevästi hollille myös Suomessa. Joskus muinaisuudessa (eli vielä kymmenisen vuotta sitten) oli nopeinta hankkia haluamansa ulkomaankielinen kirja omistukseensa marssimalla kirjakauppaan ja pyytämällä heitä tilamaan kirja, jos ei nyt jostain syystä ollut hankkinut kustantamon katalogia tai ollut ulkomaanmatkalla kaukonäköinen.

Nyt alkuperäisteoksen saa lukulaitteelleen sekunneissa, halusi sitä lukea kladistiikkaa tai dinosauruspornoa. (Luultavasti jossain Amazonin pohjamudissa väijyy teos, joka kätevästi yhdistää nämä kaksi genreä. Itse asiassa hämmästyisin, jos ei väijyisi.)

Pal välii?

Kyseinen Bermudan kolmio ei ole ongelmallinen vain kääntäjien ja kustantajien näkökulmasta. Se on ongelmallinen suomalaisen kulttuurin näkökulmasta.

On tärkeää, että asioista voidaan puhua myös suomeksi. Historian saatossa tämä on tarkoittanut sitä, että ulkomaankielisille asioille on keksitty suomenkielisiä nimiä. Siksi puhumme täällä enimmäkseen sähköstä, emme elektrisiteetistä. Toki kieli muuntuu ja bisnes hyväksytään liiketoiminnaksi siinä afääritkin. Olisi silti surkeaa, jos pitkässä juoksussa olisi mahdotonta esittää kaikkia ajatuksiaan omalla äidinkielellään, koska sanat loppuvat kesken tai käännökset ovat kehnoja, muutenkin kuin ironisessa mielessä.

Tieteen puolella näin jo usein on, mutta kaunokirjallisuudessa ei tarvitse olla.

Garo Idhrinn Eden Veren!

***

* Se, pitääkö oletus paikkansa, on mielenkiintoinen essentialistinen kysymys, mutta sivupolku tässä kirjoituksessa.

Kirjaläppää: Kuppi nurin sähkökirjauutisoinnista

Viitaten Hesarin aamun tiedeuutisointiin.

Kuvankaappaus 2014-12-23 kello 9.27.30 AMTutkimuksessa tutkittaville annettiin illalla käteen tabletit, joista tutkittavat (12 kpl, nukkuivat normaalisti säännöllisesti ja hyvin) lukivat sähkökirjaa ennen nukkumaanmenoa. Unen ja nukahtamisen laatu häiriytyi.

Hesarin otsikoinnin ongelma on, että Ipad ei ole sähkökirja. Sähkökirja on tiedosto, jota voi lukea taustavalollisella laitteella, kuten jollain tabletilla tai kännykällä, tai taustavalottomalla lukulaitteella, kuten Kindlellä, Kobolla, Sony Readerillä jne. Taustavalottomalla lukulaitteella luettu sähkökirja ei sisällä artikkelissa mainittuja haittavaikutuksia, koska olennainen nukahtamista haittaava elementti eli taustavalo, puuttuu.

Alkuperäisestä tutkimusotsikosta tämä taustavalon olennaisuus sekä tutkimuskysymyksen että -kohteen suhteen kyllä käy ilmi, joten ei tarvitse edes otsikkoa pidemmälle lukea päästäkseen jutun juonesta kiinni. (22.12.2014 http://www.pnas.org/content/early/2014/12/18/1418490112.abstract.)

Tutkimuksen todellinen uutisaihe

Abstraktia lukemalla selviää, että taustavalollisen lukulaitteen vaikutusta nukahtamiseen verrattiin paperikirjan vaikutukseen, jotta taustavalon vaikutus nukahtamiseen voitiin luotettavasti selvittää. Mikä on itse asiassa lukijoiden kannalta erittäin mielenkiintoista, ja kannustaa lukemaan taustavalottomia kirjaformaatteja, mikäli iltalukemisen tarkoitus on edesauttaa nukahtamista.

Toisaalta tutkimuksesta voisi tehdä (ehkäpä ennenaikaisesti, mutta menköön) sellaisenkin johtopäätöksen, että mikäli on tarkoitus puolestaan jaksaa lukea seuraavan aamun kokeeseen tai tenttiin mahdollisimman pitkään, kannattaa koemateriaali lukea joko taustavalollisella laitteella tai esim. päällä olevan monitorin edessä, jos a) taustavalollista lukulaitetta ja/tai b) sähkökirjaa ei ole käytettävissä.

Tutkimukseen liittymätön ja huono vitsi

Myös äänikirjan kuuntelu auttaa empiiristen testausten mukaan nukahtamiseen. Etenkin jos lukija tai teos on tylsä. Muttä älä kuuntele taustavalon vaikutuksen alaisena, esim. korvavalot silmillä.

Kirjakodot: Kirjastoauto @ Ropecon

Ropeconissa majaili tänä viikonloppuna tuhansien rooli-, figu-, strategia-, lauta-, ja liveroolipelaajien lisäksi myös HelMet-kirjastojen kirjastoauto. Kirjastoautossa oli tarjolla runsaasti lainattavia roolipelejä ja spekulatiivista fiktiota.20140727_150543 Eikä tässä vielä kaikki! HelMetin ständeillä oli tarjolla varsin päteviä roolipelivinkkilistoja! Kirjastonhoitajat pelauttivat roolipelejä conin aikana! Kirjastoautosta sai kirjojen lisäksi HelMetin kirjastokortteja!20140727_151105#oikein #parhautta #väsynytmuttaonnellinen

Eläköön kirja ikuisesti!

Viime vuosi on niitti kirjamaailmassa oikealle ja vasemmalle.

Boris Strugatski

Tom Clancy

Seamus Heaney

Elmore Leonard

Richard Matheson

Ray Vance

Kriitikko Roger Ebert

Sylvia Smith

Professori Kai Laitinen

Chinua Achebe

Iain (M.) Banks

Frederic Pohl

Oscar Hijuelos

Kriitikko Jarmo Papinniemi – vaikka hän menehtyikin lokakuun alussa, suomalaisen kirjallisuuspiirien suurimpia menetyksiä edelleen.

Syysherkkuja Atenalla ja S&S:llä

Atena ja S&SKävin nautiskelemassa kirjasyksyn avauksesta Atenan ja Schildts & Söderströmsin iltapäiväkokkareilla Ekbergillä. Matkalla pääsin salakuuntelemaan* kahden kokeneen miestoimittajan suunnitelmia viinitarjonnan suhteen, mutta itse pitäydyin tällä kertaa kivennäisvesilinjalla. Herkut olivat herkullisia, mutta vielä herkumpaa tarjoillaan uutuuskirjoissa.

Mikko Porvali

Mikko Porvalilta ilmestyy uusi sotahistoriankirja Hyökkäyksen edellä välirauhanaikaisista kaukopartiomiehistä. Tämä nousi kuumana vihjeenä jutellessani erään pitkän linjan kulttuuritoimittajattaren kanssa, sillä hänen mukaansa “Porvalin sotakirjoja voi lukea vaikka naisviihteen suurkuluttaja, niin vetäviä thrillereitä ne ovat”. Porvalin kirjan ohessa on CD, jossa on ainoa vuonna 1941 äänitetty, rajan takaa kaukopartioretkeltä palanneiden miesten radiohaastattelu. Kirja sisältää muutakin uutta tietoa välirauhan kaukopartiotoiminnasta sekä kaukopartiomiesten kohtaloista. (Atena)

Päivi StorgårdToimittaja Päivi Storgårdin Keinulaudalla piti olla faktapitoinen tietokirja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Kustantaja kuitenkin yllytti Päivin kirjoittamaan romaanin. Itsekin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastunut Storgård kirjoitti romaaniinsa jonkin verran autofiktiivistä kokemusta. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka salillinen toimittajia ja muuta sivistyneistöä vaivautui silminnähden, kun Storgård puhui mielisairauksista ja niihin liitetyistä stigmoista, sairaiden kohtaamasta “otat itseäsi vain niskasta kiinni” -asenteesta ja mielisairauden kokemisesta. (Schildts & Söderströms)

Pekka MatilainenPekka Matilaisen kesäkuussa ilmestynyt Kupoli on dekkari 1400-luvun Firenzestä mahtisukuineen. Kirjailija kertoi, että romaani syntyi kaverin yllytyksestä. Atenan toimitusjohtajan kysyessä, olisiko kirjan keskeinen elementti, harvinainen käsikirjoitus, voinut olla oikeasti olemassa, Matilainen vastasi ytimekkäästi: “Olis”. (Atena)

Mathias RosenlundMathias Rosenlundin autofiktiivinen esikoisteos Vaskivuorentie 20 kertoo myyttisestä oliosta, suomenruotsalaisesta köyhästä perheestä, Romaani syntyi vihasta ja voimattomuuden tunteesta, jotka aiheuttavat lapsesta saakka köyhälle äänettömyyttä ja toivottomuutta. Oman tarinan – ja muiden myyrmäkeläisten köyhien tarinoiden – purkaminen sanoiksi voimautti kirjailijan unelmoimaan paremmasta. Hän toivoo romaaninsa tuovan esille köyhien jokapäiväisen pahoinvoinnin. (Schildts & Söderströms)

Roope LipastiRoope Lipastin “10. esikoisromaani” Perunkirjoitus nostaa esille keski-ikäisyyden ja ikääntymisen teemat. Rajanaapuri -romaanin menestysreseptiä ei Perunkirjoituksessa pyritä toistamaan, vaan Lipasti kertoo tällä kerralla kokevansa hiukan syvempiä teemoja ihmistoimintakomedian allka. Kirjassa korostuu omien valintojen pohdinta. Lipastin keskeinen henkilöhahmokäsitys kuitenkin säilyy, vaikka Janne ja Teemu vaikuttavat päällisin puolin varsin tavallisilta ihmisiltä: “Jokainen on hullu omalla tavallaan, henkilöt [ovat] nimenomaan epätavallisia kaikessa pönttöydessään”. (Atena)

Kiitos Atena ja Schildts & Söderströms! Kirjasyksystä näyttää taas kerran tulevan niin kovatasoinen, että lukemista riittää pitkälle kevääseen…

* Salakuuntelemaan sikäli, että kuinka vaikeaa on olla kuulematta, kun keski-ikäiset miehet huutelevat Ruttopuistossa…

Lukumaraton: Huono sää yllätti…

Kootut selitykset jatkuvat. Sadesää yllätti, joten skidit riehuivat suorituspaikalla. Niinpä päätimme lähteä mökille. Minä en perinteisesti lue kauhean hyvin liikennevälineessä, mutta urheiluhengessä pistelin menemään hampaat irvessä ja isänmaata ajatellen.

Mökkimatkalla sain luettua Renate Dorrensteinin Hyvän äitipuolenKlokkaan 205 sivua hollantilaista uusperhedraamaa klo 20.00.

Kirjaläppää: Kirjabloggaajat instituutioon!

Tämän kesän suuresta kirjablogikohusta (ks. viime kesän kirjablogikohusta täältä) on jäämässä käteen vähintään yksi erittäin mielenkiintoinen kysymys. Onko kirjabloggaaminen todella institutionalisoitumassa, kuten Maaria Pääjärvi blogissaan esittää? Mistä sen huomaisi? Ja mitä tällainen osaksi kirjallisuuskentän rakenteita sementoituminen voisi tarkoittaa?

Seuraa esimerkinomainen intro tieteenhistoriasta (tämän voi skipata)

1800-luvulla luonnontieteet institutionalisoituivat. Tämä näkyi ennen kaikkea amatöörien poistumista alalta, luonnontieteiden eriytymistä luonnonhistoriasta ja -filosofiasta omiksi asiantuntemusaloikseen ja julkista rahoitusta luonnontieteille.

Ennen 1800-lukua arvostettu tiedemies oli useimmiten varakas, runsaasti vapaa-aikaa omaava herrasmies, joka teki tiedettä ulkopuolisesta rahoituksesta ja intresseistä riippumattomana. Tiedemiehet verkostoituivat keskenään yliopiston ulkopuolisissa yhdistyksissä, joita paikallistason seurojen lisäksi olivat mm. 1600-luvulla perustetut The Royal Society ja Académie française. Yhdistyksiin pääsi yleensä jäseneksi vain kutsuttaessa ja jäsenet rahoittivat niin yhdistyksen toimintaa kuin mesenaatteina esimerkiksi yliopistolla puurtavia tieteentekijöitä. Näitä amatööritiedemiehiä pidettiin usein luotettavampina kuin palkkaa nauttivia tieteentekijöitä, sillä heidän katsottiin olevan täysin riippumattomia mistään muusta kuin luonnosta ja rakkaudesta tieteeseen.*

1800-luvun aikana** tiede alkoi kuitenkin näyttäytyä hyvänä sijoituksena erilaisille valtiotoimijoille ruhtinaista hallituksiin: luonnon hallitseminen tieteen avulla, mikä potentiaalisesti tuottoisa pyrintö kaikenlaisten valtapyrkimysten kannalta. Niinpä Eurooppaan perustettiin yhtäkkiä runsaasti uusia yliopistoja, jotka tulivat valtiolliseen ohjaukseen ja toimivat tieteellisten keksintöjen ja kehityksen moottorina 1800-luvulla. Nopea kehitys tarkoitti tieteellisen tiedon kasvua niin roimasti, ettei juuri kukaan kyennyt enää hallitsemaan kaikkia tieteen lajeja: tieteet eriytyivät ja tieteilijät erikoistuivat. Amatöörit eivät enää olleet uskottavia kuin täysin erikoisissa tapauksissa: yliopisto-instituution sisällä toimiminen alkoi tarkoittaa riippumattomuutta yksityisistä toimijoista tai rahoista – uskottavuutta. Amatööritiedemiehet kuolivat lähestulkoon sukupuuttoon. Niinpä kuulemme enää satunnaisesti uutisia, joissa joku tavis on löytänyt jonkun uuden eläin- tai kasvilajin tai komeetan.

Varsinainen pihvi

Luonnontieteiden institutionalisoitumiseen verrattuna suomalaisten kirjallisuustoimijoiden kentän mahdollinen uusmuotoutuminen kirjabloggaajien rantautumisen jälkeen on tietysti pieni asia kaikkien paitsi kentän sisäisten toimijoiden ja ulkopuolisten (?) seuraajien kannalta. Kulttuurihistoriallisesta esimerkistä voimme kuitenkin päätellä, että mullistus voi tuntua suuremmalta kentällä valmiiksi olevista toimijoista kuin tulokkaista, kuten Pääjärvi ansiokkaasti huomauttaa.

Institutionalisoituminen voi kuitenkin merkitä myös kirjabloggaajille suuria muutoksia ja siksi niihin pitäisi herätä nyt.

Institutionalisoitumisessa on kyse itsen uudelleenmäärittämisestä. Niinpä tulee tiedostaa oma positionsa, omat arvonsa ja tunnistaa olennaiset piirteensä. Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen Rivien välissä – kirjablogikirja ilmestyykin tässä mielessä kreivin aikaan.

Institutionalisoituminen tapahtuu aina suhteessa olemassaoleviin instituutioihin. On tärkeää hahmottaa koko kenttä, sillä olemassaoleva kenttä pyrkii määrittämään uuden tulijan paikan tulijasta riippumatta, mikäli tulija ei ota valtaa ja vastuuta oman asemansa määrittämiseksi.

Institutionalisoitumisen tapahduttua rakenteet ovat jähmeämpiä. Niinpä totuttuja käytänteitä, ohjeistoja ja implisiittisiä vaatimuksia ja velvollisuuksia on vaikeampi muuttaa tulevaisuudessa, eikä se onnistu välttämättä edes usealla fiksulla puheenvuorolla. Erityisesti siksi pitäisi ottaa tuo ASML:n luonnos ja sen kommentointimahdollisuus tosissaan.

Institutionalisoitumisen jälkeen myös kentälle pääsy voi vaikeutua, mikäli sääntöjä ja erikoistumista, ehkä jopa suhteita ja rahoitusta vaaditaan aloittamista varten. Tai se voi myös toisaalta helpottua, mikäli koulutusta, rahoitusta tai suhteita tyrkytetään tai rakenteet on pyritty tietoisesti pitämään mahdollisimman heikkoina tai joustavina.

Luemmeko tulevaisuudessa enää satunnaisesti tavisten mietteitä lukemistaan kirjoista?

***

* Huom. ei täysin kaikenkattava selvitys. Lisää voi halutessaan lukea artikkelistani “Uteliaisuus ja tiedonhalu” teoksessa Euroopan historia 1-2 (WSOY 2011), joka ei myöskään ole kaikenkattava esitys, mutta enemmän sinnepäin.

** Epätarkka ajoitus, mutta menköön yksinkertaistuksen nimeen.

 

Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Gillian Flynn: Kiltti tyttö (WSOY 2013)

Gillian Flynnin Kiltti tyttö on ollut vuoden New York Timesin Bestseller -listalla ja useampaan otteeseen Amerikan myydyin kirja. Johtuuko menestys a) jenkkien huonosta kirjamausta, b) hyvästä markkinoinnista vai c) kirjan mahtavasta parhaudesta?

Ehdottomasti c)! Kiltissä tytössä yhdistyvät naistenlehtien ja romanttisten komedioiden söpöimmät kliseet, snadisti elähtänyt näkökulmatekniikka ja vetävä dekkarijuoni ällistyttävän hersyvän karmivan viihdyttäväksi rakkaus- ja/tai kauhuromaaniksi.

Strösselikuppikakusta tarjouspaahtoleipään

Kun fiksu ja cool newyorkilainen kirjoittajablondi Amy Elliot tapaa sattumalta komean toimittaja Nick Dunnen eräissä kirjailijabileissä, heidän kohtalonsa ovat sinetöidyt yhteen. Romanssi johtaa täydellisen avioliiton onnelliseen satamaan.

Kaikki, mistä en omassa itsessäni pidä, katoaa alitajuntani syövereihin. Ehkä pidänkin eniten siitä, millaiseksi itse muutun Nickin kanssa. Enkä tarkoita sitä mitä tunnen, vaan sitä millaiseksi todella muutun. Olen hauskaa seuraa. Olen hilpeä, olen valmis kaikkeen. Minulla on onnellinen, täysin tyytyväinen olo. Minusta on tullut vaimo! (s. 48)

Julma kohtalo heittää pariskunnan sykkivästä metropolista Nickin lapsuudenmaisemiin, pikkuruiseen, laman kourissa kärvistelevään maalaiskaupunkiin. Viidentenä hääpäivänä Amy katoaa. Mitä on oikein tapahtunut? Ja miten tästä eteenpäin?

Romaanissa seurataan nykyisiä ja menneitä tapahtumia vuorotellen Nickin ja Amyn näkökulmasta. Menneisyys näkyy etenkin Amyn katoamisen alkupäivinä Amyn päiväkirjan kautta, nykyisyys puolestaan Nickin selvitellessä, mitä ihmettä on voinut tapahtua ja joutuessa rämpimään läpi ne tavalliset kuviot poliisikuulusteluista mediahuomioon ja appivanhempien kohtaamiseen. Lukijalle tilanne näyttäytyy melko suoraviivaisena, kunnes kummalliset yksityiskohdat alkavat lyödä läpi. Etenkin Nick ja Amy näyttäytyvät hyvin eri valossa riippuen siitä, kuka itsestään ja aviosiipastaan kertoo. Tällä tarinalla on todellakin kaksi hyvin erilaista puolta, joiden keskinäinen epäsuhtaisuus korostuu sitä enemmän, mitä pidemmälle Amyn ja Nickin tarinoissa päästään.

Olen aina uskonut, että pystyisin täydelliseen murhaan. Ihmiset, jotka jäävät kiinni, jäävät kiinni siksi, ettei heillä ole malttia: he eivät viitsi suunnitella. (s. 257)

Nupit kaakossa

Näkökulmatekniikka on Kiltissä tytössä perusteltua, sillä koko tarina on hahmovetoinen. Flynnin kertojahahmot ovat herkullisia karikatyyreja, jotka on koottu kulttuurissa tällä hetkellä täydellisinä pidetyistä vastakkaisen sukupuolen edustajien piirteistä – ja pahimmista vioista. Karikatyyrimaisuudesta huolimatta Amy ja Nick ovat uskottavia, syviä hahmoja, jotka toimivat omassa viitekehyksessään loogisesti. Tämä herkullinen jännite nitkauttaa Kiltin tytön tavanomaisesta chick litistä moninuottiseksi lukunautinnoksi.

Kiltin tytön tarina yleistää mehevästi ja mukaansatempaavasti yksityisiä kipupisteitä taitavan kerronnan ja eläytyvän hahmonkuljetuksen avulla. Kiltti tyttö sisältää karikatyyreissaan myös melkoista kritiikkiä nykyisiä (amerikkalaisia) muodikkaita luonteenpiirteitä ja asenteita kohtaan. Osansa saavat ennen kaikkea median luomat suuret odotukset, joihin on oikean inhimillisen ihmisen vaikea vastata. Flynn näkee sekä naisten miehiin että miesten naisiin kohdistamat odotukset – ja tekee niistä yhtä lailla dramatisoitua pilaa. Samalla hän analysoi avioliittoinstituutiota suurten odotusten ja pettymysten näyttämönä: inhimillistä vuorovaikutusta ja läheisyyden mahdollisuutta; tarinoita joita kerromme itsellemme ja toisillemme, jotta kestäisimme menneisyyttä ja nykyisyyttä. Mikä olisi oikeasti totta?

***

Gillian Flynn: Kiltti tyttö
Suom. Terhi Kuusisto engl. alkup. Gone Girl
Kansi: Bernard Ott
WSOY 2013
442 s.