Category Archives: vertailu

Kirjaläppää: Kauneimmat googlekäännökset

Googlen käännösalgoritmin haasteet minkä tahansa käännöksen suhteen tietävät ne, jotka ovat ikinä yrittäneet mitään googlella kääntää sellaisista kielistä, joita ymmärtävät edes alkeellisesti. (Kun sanon haasteet, tarkoitan heikkoutta.) Aika nopsaan algoritmi löytää kuitenkin oman sisäisen logiikkansa, eli ikäänkuin kielelliset rajansa.

Sallinette demonstraation. Aaro Hellaakosken unohtumaton aforismi, joka sopii sekä paikallissäähän että käsiteltyyn aiheeseen kuin nyrkki nenään.

Tietä käyden tien on vanki.
Vapaa on vain umpihanki.

Google kääntää:

The road pedestrian road is a prisoner.
Free is only unbeatable in deep snow.

Google kääntää jälleen:

Tie jalankulkija tie on vanki.
Vapaa on vain lyömätön syvässä lumessa.

Google ja käännöksen käännöksen käännös:

The road to the pedestrian road is a prisoner.
Free is the only unbeaten in deep snow.

Google ja neljännen asteen käännös:

Tie jalankulkija tie on vanki.
Vapaa on vain lyömätön syvässä lumessa.

Neljännellä asteella Google on löytänyt kielen, jota algoritmi ymmärtää niin täydellisesti, että teksti pysyy samana, junnattiinpa sitä edestakaisin kuinka monta kertaa tahansa.

Ihmiskääntäjän kääntäessä tällaista täydellisyyden tilaa ei saavuteta. Aina on mahdollista keksiä vielä tarkempi vastaavuus, hakea luovien prosessien ja kulttuurisen ymmärryksen kautta samaa merkitystä hyvinkin kaukaa. Kieli on umpihanki, google on tien vanki, voisi asian runollisesti ilmaista.

Googlen algoritmin kehittyessä merkitystenkin vastaavuus nousee ja konekäännöksiin turvaudutaan yhä useammin resurssi-, aika- tai välittämispulan takia. Johtaako tämä tulevaisuudessa sekä kielen sisältöjen, sanaston, rakenteiden että ylipäänsä luovuuden kaventumiseen?  Jääkö ihminen Googlen vangiksi?

Adana city metro map Turkey statement google

Puutarhahulluus vol. 1-2

Muutimme talvella uuteen kotiin, jossa on puutarha. Ihan pieni rivaripiha, mutta kuitenkin. Niinpä puutarhakirjojen kulutukseni on kasvanut nollasta lähemmäs sataa viime kuukausien aikana. Eilen kirjastossa näytti tältä, eli joku muukin taitaa juuri nyt olla puutarhakirjoista kiinnostunut.

Kuvankaappaus 2015-4-15 kello 10.47.19 AM

Kaksi ehdottomasti hedelmällisintä puutarhakirjaa itselleni ovat olleet Kirsi Tammisen Syötävän kaunis piha ja Christel Kvantin Ihana pieni puutarha. Ensimmäinen siksi, että siinä käydään erittäin selkokielisesti läpi syötävien kasvien maisemointi osaksi koko puutarhaa, mikä on erittäin miellyttävä tapa ajatella asiaa, sen sijaan että “uhrattaisiin” osa puutarhasta kasvimaaksi. Toinen siksi, että puutarhakirjat tuppaavat sisustuskirjojen tapaan esittelemään valtavia unelmapuutarhoja, joiden hyvienkään ideoiden muuntaminen 7×9 metrin rivitalonelikulmioon ei vaikuta erityisen järkevältä.

Christel Kvant: Ihana pieni puutarha Kvant kiinnittää huomionsa pääasiassa puutarhan suunnitteluun. Hän aloittaa monien puutarhakirjojen tapaan kehottamalla puutarhuria itsetutkiskeluun. On selvitettävä ensin, mitä puutarhalta halutaan ja kuinka paljon resursseja löytyy, ennen kuin ruvetaan pohtimaan, mitkä kaikki toiveet tontti ja maapohja mahdollistavat.

Suunnitteluvaiheessa Kvant korostaa tilan luomista: leveän ja lyhyenkin puutarhan voi jakaa isompaan ja pienempään osaan englantilaisen huoneajattelun mukaisesti. Kvant suosii myös geometrista, kolmiulotteista ajattelua. Teoksessa onkin runsaasti vinkkejä ja mallikuvia perspektiivin käytöstä sekä korkeden kasvien ja rakenteiden käyttämisestä pienessä puutarhassa.

Kvantin ja Tammisen puutarha-ajattelu yhdistyy hyötykasvien kasvattamisessa esteettisesti miellyttävästi. Syötävän kaunis puutarha jakaantuu kahteen osaan: kirjan alkupuoli kertoo hyötypuutarhan suunnittelusta ja toinen puolikas keskittyy erilaisten hyötykasvien esittelyyn.

Kirsi Tuominen: Syötävän kaunis pihaTammisen teoksen ehdoton ansio on kotimaisuus: kaikki kirjan kasvivalinnat ja kasvatusohjeet lähtevät siitä, mikä on meillä mahdollista. Teos onkin suunnattu selkeästi aloittelevalle puutarhurille. Hyötykasvit on ryhmitelty hyötytarhan suunnittelun näkökulmasta, mikä auttaa hahmottamaan, millaisia koristekäyttömahdollisuuksia juuri niillä ruokakasveilla on, joita lukija haluaa puutarhassaan kasvattaa. Teoksen lopussa on myös osio syötäville koristekasveille, joista saa mukavasti runsautta ja puutarhamaisuutta hyötypuutarhaideologialla rakennettuun pihaan.

Aloitteleva rivarihyötypuutarhuri pärjäilisi jo näillä kahdella teoksella ihan mukavasti ensimmäisen kesän, jos maan muokkauksesta ja muusta teknisestä puutarhapuuhailusta on jo käsitystä. Ruukkupuutarhaa ei kummassakaan käsitellä mielestäni riittävästi, mutta onneksi ruukkuilua käsitellään useissa muissa teoksissa.

Christel Kvant: Ihana pieni puutarha
ruots. alkup. Den lilla trädgården
Karisto 2004
188 s.

Kirsi Tuominen: Syötävän kaunis piha
Minerva 2014
199 s.

Spefi-tv esittää: Vaalistudio

Kirjabloggaajat ovat lukeneet suurimpien puolueiden vaaliohjelmat. Kyllä luimme ne Kujerruksia-blogin Linnean kanssa ihan oikeasti. Henkilökohtaisesti luin Keskustan, Kristillisdemokraattien, Perussuomalaisten ja Vihreiden vaaliohjelmat. Opin samalla erittäin paljon politiikasta ja vaalipuheista. Katsokaa, ihmetelkää ja äänestäkää!

https://youtu.be/L3lKgGk9Y0A?t=1s

Ennakkoäänestys Suomessa 8.-14.4.2015 ja varsinainen vaalipäivä 19.4.2015. Suomi voittoon! Video myös täällä: http://pigeonnaire.blogspot.fi/2015/04/spefitv-esittaa-vaalistudio.html.

Kirjaläppää: Testaa vaikka!

Internet on vääränään kaikenlaisia testejä. Tässä kirjallisin kärki. Testaa, mikä testi         on eniten oikeassa!  Huom. testit ovat ulkomaankielellä (englanniksi).

Kehen klassikkokirjailijaan olet sielunyhteydessä?
Jos olet Henry David Thoreau, voit tehdä testin uudelleen. Valitse joku muu                    tönö kuin se ihana hobittimökki.

Kuka antiikin jumalhahmo olet?
Aina joskus jonkun on pakko syöttää myrkkyä jollekin. Se ikäänkuin kuuluu                 asiaan näissä piireissä.

Kuka Valtaistuinpelin hahmo olet?
Olitpa mikä hahmo tahansa, talvi on joka tapauksessa tulossa.

Kuka kirjallinen hahmo olet?
Minä olen tutkitusti Hermione.

Kuka Hobitin hahmoista olet?
Kaikki eivät vain voi olla Gandalf. Fakta.

Kuka Jane Austenin naispäähenkilö olet?
Jos olet Emma, valitse joku muu verkosto kuin Linkedin.

http://hollywoodsigngenerator.com/MTQxODg2

http://hollywoodsigngenerator.com/

Kirjaläppää: Testaa, millainen lukija olet

Mtv3 paljasti tänään, että himolukijoita on Suomessa yhä vähemmän. 79% suomalaisista lukee yhden (1!) kirjan vuodessa. Kymmenen (10) kirjaa vuodessa lukeva lasketaan himolukijaksi.

Kylläpä minä nyt tunnen vähemmistössä olevani. Tämä taatusti selittää myös, miksi jengi tukkii kirjaston käytävät just kun olen siellä kirjoja stalkkaamassa.

Jotta nyt ei kuitenkaan leimauduttaisi kaikki epäilyttävästi himolukijoiden suureksi massaksi, tein tällaisen vakavamielisen testin, jonka avulla voi selvittää lukijuutensa todellisen tason. Nimeän sen mielikuvituksekkaasti Lukijatestiksi.

Millainen lukija olet?

A. Montako kirjaa luet vuodessa?

  1. En yhtään kirjaa
  2. 1 kirjan
  3. 2-4 kirjaa
  4. 4-9 kirjaa
  5. 10-12 kirjaa
  6. 12-24 kirjaa
  7. 25-51 kirjaa
  8. 52-79 kirjaa
  9. 80-100 kirjaa
  10. 100-150 kirjaa
  11. 150-249 kirjaa
  12. 250-365 kirjaa
  13. 365+ kirjaa

Bitstrips "Kirjavuori"Vastaukset:

  1. Kirjasyntinen. Tee parannus, lue kirja!
  2. Joululahjakirjalukija. Toivottavasti sait hyvän kirjan!
  3. Kvartaalilukija. Etenet yhtä tahtia pörssitiedotteiden kanssa.
  4. Alemman tason lukija. Jos parannat geimiäsi, saat paremman tason kirjoja.
  5. Himolukija. Olet tukevasti lukijoiden vähemmistössä.
  6. Ylemmän tason lukija. Saat koukkuun kirjan kuin kirjan.
  7. Intohimolukija. Kirjat ovat tärkeä osa viihtymispalettiasi.
  8. Kirjafiili. Kirjastokorttisi kuluu puhki säännöllisesti.
  9. Kirjaholisti. Kirjat ovat mielessäsi viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla.
  10. Kirjanautti. Kirjat ovat viihtymispalettisi.
  11. Lukusankari. Kirjat ovat elämäsi.
  12. Elämäntapalukija. Kirja päivässä pitää elämän sopivasti loitolla.
  13. Kirjahvi. “Luen, siis olen.”

Vuoden 2013 parhaat kirjat

Kirjabloggaajat äänestävät tänään kirjavuoden 2013 parhaat kirjat. Haluaisin tähän ensi alkuun kiittää kaikkia ihania ihmisiä, jotka kirjoittavat kirjoja. Ja suomia aikaa, jota on ihan liian vään kaikkien ihanien kirjojen lukemiseen, saati sitten niistä bloggaamiseen. Ankaran pohdinnan jälkeen henkilökohtaiset lempparini on valittu lähestulkoon selittämättömästi niin kutsutun muistijälki-intuition avulla.

Blogistanian Finlandia

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Johanna Sinisalo: Auringon ydin (Teos 2013)

Johanna Sinisalo – Auringon ydin (3 p.)

Auringon ydin on yhtä aikaa erittäin pelottava yhteiskuntakriittinen tulevaisuuskuva ja erittäin miellyttävälukuinen, trillerimäiseksi yltyvä kollaasitekniikan mestariteos.”

Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle

Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle (Minerva 2013)

Siina Tiuraniemi – Kukkia Birgitalle (2 p.)

“Huumorin alla möyrivät kuitenkin yksinäisyys, vetäytyminen ja itsesuojelu. Miksi jotkut jäävät tai jättäytyvät elämän syrjään? Miten kohdata toinen ihminen? Etenkin silloin kun haluaisi?”

Olli Sarpo: Antipastoraali

Olli Sarpo: Antipastoraali (LampLite Ltd 2013)

Olli Sarpo – Antipastoraali (1 p.)

Antipastoraali nauraa ja itkee urbaaniutta, yksinäisyyttä ja elämänmenoa. Novellit ovat harvoin yli sivun pituisia, mutta sisältävät moniakin käänteitä, jotka kurkottavat naturalistisesta yhteiskunnalliseen, arkipäiväisestä juhlalliseen ja tavanomaisesta erityiseen.”

Blogistanian Globalia

Aliette de Bodard: Perhonen ja jaguaari

Aliette de Bodard: Perhonen ja jaguaari (Osuuskumma 2013)

Aliette de Bodard – Perhonen ja jaguaari  (3 p.)

“Harvoin törmää novelleihin, jotka ennen näkemättömiä maailmoja kuvatessaan vakuuttavat samalla emotionaalisesti ja intellektuaalisesti, jopa eettisesti.”

Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Gillian Flynn: Kiltti tyttö (WSOY 2013)

Gillian Flynn – Kiltti tyttö (2 p.)

Kiltissä tytössä yhdistyvät naistenlehtien ja romanttisten komedioiden söpöimmät kliseet, snadisti elähtänyt näkökulmatekniikka ja vetävä dekkarijuoni ällistyttävän hersyvän karmivan viihdyttäväksi rakkaus- ja/tai kauhuromaaniksi.”

Jennifer Egan: Sydäntorni

Jennifer Egan: Sydäntorni (Tammi 2013)

Jennifer Egan – Sydäntorni (1 p.)

” Eganin teoksessa on ainesta tulevaisuuden klassikoksi, sillä se hehkuu tämän ajan suuria henkisiä tavoitteita, itsensä toteuttamista ja löytämistä, hetkessä elämistä, tietoisuutta – onnen portaita, joilla etenijöille elettävä elämä laittaa rajat. Vai laittaako?”

Kirjavuosi 2013 oli ristiriitojen repimä. Uutuuskirjat pursuilivat suuria tunteita, hyviä tarinoita ja ihmeellisiä oivalluksen hetkiä. Kirjauutisissa puolestaan toitotettiin suomikirjallisuuden surkeaa jamaa. Väärässä ovat ne toitottajat, ihan voin näin henkilökohtaisen lukukokemukseni perusteella luvata. Näytetään niille toitottajille, kirjavuosi 2014!

Kirjaläppää: Erään kirjashoppailuyrityksen tarina

Kivijalkakauppojen kirja-alet. Mikä ihana vuosittainen hypistely-, innostumis- ja heräteostomeininki! Tänä vuonna en pääse seikkailemaan budjettiani puhki kivijalkakaupoissa, joten ajattelin shoppailla itseni kirjatärviölle nettikirjakaupoissa. Mitä jäi käteen?

Yhdessä kirjakaupassa koko saitti näytti “error 404”. Ok, no problemo, ajattelin lunkisti ulkomaankielellä. Riittäähän näitä, nettikirjakauppoja.

Seuraavassa nettikaupassa pääsin oikein kassalle asti. Mutta olisin halunnut noudatuttaa kirjat myymälästä postilähetyksen sijaan. Tämä ei puolestaan sopinut nettikirjakaupalle – täppää ei saanut millään keinolla muutettua 15 minuutin tuhertamisen jälkeen. Ottaen huomioon, että 19 kirjan valitseminen koriin kesti 40 minuuttia, oli tämä lievästi sanoen harmillista ja kuluttavaa. Kori jäi kauppaan.

Lannistumattomana kirjatuhlarina yritin kolmanteen kauppaan. Sen yhteyden tiedän hitaaksi, mutta em. kokemusten jälkeen en jaksanut odottaa enää viidettä minuuttia, että nettikauppa jauhaisi itsensä tuotevalikkoon saakka.

Neljäs nettikauppa puolestaan päästi jo valikoimaan ostoskorin täyteen. Success, hihkuin kassalla musteenkiilto silmissäni. Paitsi ei ollut. Koska kirjan ostamaan päästäkseen olisi pitänyt käydä läpi kanta-asiakkaaksirekisteröitymisprosessi. Enkä halua ruveta kanta-asiakkaaksi. Jätin lievästi sanottuna katkeroituneet hyvästi 12 kirjan kauppakassilleni.

Toisin sanoen, käteen jäi tästä shopping-elämyksestä koko budjetti, 3,5 turhautumisen tuntia ja ilonkyyneleet HelMetissä. Kiitos ja <3 kirjasto, mihin meidän verorahat menevät.

Sovitaanko, että hommataan ensi vuoden aikana Suomeen joku toimiva iso nettikirjakauppa, ettei tarvi jatkuvasti itkeä sitä, miten heikko kustannusalan kannattavuus nykyään on? Ja iso kiitos pienkustantamojen omille kirjakaupoille, jotka toimivat todella erinomaisen hyvin.

Kirjaläppää: Nyt rommaa sähkökirjat!

Paperikirjan hintainen sähkökirja ei myy. Suomessa. Vielä. Minkä hintainen sähkökirja myisi?

Ajankohtaista hintavertailua

Suomessa on kuitenkin sähkökirjamarkkinoilla potkittu jo useamman vuoden ajan tutkainta vastaan. Helsingin Sanomat uutisoi vuonna 2010 Akateemisen kirjakaupan nettikaupan suomalaisten sähkökirjojen olevan jopa kalliimpia kuin paperipainosten. Osatekijänä asiassa on arvonlisävero, joka on sähkökirjoissa 24% ja paperikirjoissa 9%. Silti hintaepäsuhta esimerkiksi maailman suurimpaan sähkökirjakauppiaaseen Amazoniin on ällistyttävä: viihdekirjallisuudessa lähinnä vain suurimpien nimien teokset maksavat yli 10 euroa per kirja, keskihinnan jäädessä reippaasti alle vitoseen.*

Suoraa hintavertailua on tietysti vaikea tehdä, mutta otetaan esimerkeiksi kirjoja, joita on saatavilla sekä suomeksi että englanniksi e-kirjoina.

Englanninkielinen alkuperäisversio vastaleivotun nobelistin Alice Munron uusimmasta teoksesta on yksi kalleimpia löytämiäni Kindle-kirjoja ja siitä harvinainen, että paperikirjan saa halvemmalla kuin sähköisen.

Kristina Rikmanin taidokas käännös Kallis elämä (Tammi 2013) irtoaa e-kirjana n. 20-23 € hintaan.**

Uutuuskäännös Pasi Ilmari Jääskeläisen teoksesta Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena 2006) kustantaa Kindlessä n. 6 €, ja suomenkielinen sähköversio  10,40-12,00 €.*** Suomenkielisen version pahin kilpailija ei kotimarkkinoilla ole tietenkään englanninkielinen versio, vaan paperikirja, jota saa molempia laatuja myyvästä nettikaupasta huomattavasti sähköistä huokeammalla.

Paperi/sähkö-kilpailu harhaa?

Kotimarkkinoilla näyttää siltä, että sähkökirjan pahin kilpailija on paperikirja. Olen antanut itseni kuulopuheiden perusteella ymmärtää, että tätä kilpailuasetelmaa – ja sähkökirjan kuluttajalle kovalta tuntuvaa hintaa – voi perustella seuraavasti. Jos ajatellaan, että aiemmin myytiin 100 paperikirjaa 100 paperikirjan tuotantokuluilla, nyt myydään 80 paperikirjaa ja 20 sähkökirjaa 80 paperikirjan ja 20 sähkökirjan tuotantokuluilla. Kulut eivät pienene, sillä sähkökirjamyynti ei kata sähkökirjakuluja, eikä niitä voi vähentyneellä paperikirjamyynnilläkään kattaa.

Ruotsalaisen Bonnierin omistuksessa olevien WSOY:n ja Tammen toimitusjohtaja Timo Julkunen näkee kuitenkin toisin. “Tosiasiassa suomenkielisen e-kirjan suurin haastaja on vieraskielinen e-kirja.”****

Niin kuin onkin, näin ulkomaankielitaitoisen kirjanostajan silmin arvioituna. Väittäisin jopa niinkin, että ulkomaankielinen sähkökirja on kotimaisen paperikirjankin haastaja: miksi ostaa suomenkielistä käännöstä edes paperikirjana, jos aidon ja alkuperäisen saa lukulaitteeseensa huomattavasti halvemmalla, nopeammin ja vaivattomammin?

Hinnat alas, myynti nousuun?

Kirjankustannusalalla toimii jonkinlainen hintasääntelyjärjestelmä niin koti- kuin ulkomaillakin: kustantaja asettaa suositushinnan, jota kirjakauppias voi halutessaan noudattaa.***** WSOY ja Tammi ovat 1.12. alentaneet e-kirjojensa (myös äänikirjojen) suositushintoja niin, että uusienkin kirjojen suositushinnat alkavat ykkösellä.

Pienet genrekustantajat puolestaan lähestyvät sähkökirjoja vielä reippaammin. Osuuskummalta saa joulun alla e-kirjaversion kaupan päälle paperikirjan hankkiessaan, Kuoriaiskirjat jakaa puolestaan Shimo Suntilan Sata kummaa kertomusta ilmaiseksi Aavetaajuus-kaupassa 15.12. saakka. Sähkökirjat nähdään hyvänä mainoksena niin kustantajalle kuin kirjailijallekin – ja mitä ilmeisimmin paperikirjamyyntiä tukevana toimintana.

Hugh Howey @ Helsingin kirjamessutJostain tästä paperikirjahintaisuuden ja ilmaisjakelun välistä lienee mahdollista löytää kannattava liiketoimintamalli.

Omakustannekirjailijoille sähkökirja näyttäytyy mahdollisuutena saada oma teos helposti yleisön saataville. Amazonissa itsensä Wool-teoksella (Siilo, Like 2013) miljonääriksi julkaissut Hugh Howey kertoi bloggaajatilaisuudessa, ettei ole suostunut perinteisten kustantamojen kosiskeluihin, koska kirjojen hinta nousisi huomattavasti yli viiden dollarin, jota hän itse pitää sopivana hintana kirjalle. Toisaalta Kobon käyttäjätutkimuksessa (2013) kävi ilmi, että omakustannekirjat myyvät parhaiten 2.99-5.99 dollarin hintaan. Hetkellinen ilmaisjako kirjan mainostamiseksi toimii myös – mikäli kirja on laadukas.

Kun suomalaisilla sähkökirjamarkkinoilla on nyt tuhottu sähkökirjamyynnin suurin ja iljettävin este ainakin suurimmalta osin, on aika lähteä ottamaan seuraavaa askelta. Millä hinnalla sähkökirjoista tehdään kannattavaa liiketoimintaa? Työntääkö valtio pepusta ratkaisevalla hetkellä yhtenäistämällä kirjojen arvonlisäverotuksen? Ehtiikö ekana joku kotimainen kustantaja tai kirjakauppa? Vai hyökkääkö Amazon takavasemmalta? Kirjasfääri seuraa tilannetta kuin hai laivaa.

***

* Amazonin kirjoissa toki maksetaan lisensoinnista, ei itse kirjasta, eli lukija ei omista kirjaa, vaan lukuoikeuden, jonka Amazon voi perua koska tahansa.
** Vertailussa Elisa Kirja ja Suomalainen kirjakauppa, muualta en löytänyt.
*** Mukana vertailussa Elisa Kirja, Suomalainen kirjakauppa ja Ellibs e-kirjakauppa, joissa sähköistä versiota on myynnissä.
**** STT:n lähettämästä tiedotteesta.
***** Kartellejakin on jo nähty e-kirjapuolellakin.

Päivän kirja: Kauhulla odotan

 

BJ & SielutPostimies soitti kahdesti. Kerran molemmille paketeille. Otavalta sain arvostelua varten uusimman Bridget Jonesin, josta on jo maailmalta useita vähemmän mairittelevia arvosteluja (ks. esim. The Guardian). Oikealla Atenalta saatu arvostelukappale Pasi Ilmari Jääskeläisen uusimmasta teoksesta, joka lupaa toisaalta lovecraftiaanista referenssiä ja toisaalta kauhua. Jälkimmäisestä en niin perusta, mutta edellinen on ältsin käihää sellaisella geeksuihqulla tavalla. Että kumman lukemista sitä suuremmilla ennakkoväristyksillä odottaisi?