Tag Archives: ajankohtainen

Kirjasfääri: Kahtiajaon aika on ohi

Tuntematon italialainen maalari: Vanitas (1766)

Tuntematon italialainen maalari: Vanitas (1766)

On yleisesti tunnettu tosiasia, etteivät brittilehti Guardianin kirjajutut ole koskaan väärässä. Nyt ovat. Tai on. Kolumnisti Simon Jenkins länkyttää, että e-kirjat eivät enää kiinnosta ketään ja olivat alunperinkin pienen ja hysteerisen teknofiilivähemmistön uutuusleluprojekti, joka kuoli elämyksellisyyden puutteeseen.

Hävettää tunnustaa, että alussa koin nimenomaan fyysisen kirja-elämyksen puutteen e-kirjan ongelmaksi. Kun ei ollut sitä kirjan tuoksua, selailun sensuaalisuutta. Lisäksi painoi pdf:n taakka. Kun opiskeluaikana luettiin kirjoja tenttiin yliopiston e-kirjastosta, eli kirjastossa sijaitsevan monitorin ruudulta välkkyviä pdf:iä, jäi elämyspuoli hieman ohueksi.

Mutta kaikkeen tottuu. Ja onhan se ihan todella kätevää, että kun mökkimatkalla paperikirja loppuu, niin kännykästä löytyy rajattomasti lisää. Elämyksellisyys on vähintään lapsuusnostalgian luokkaa, kun lukee salaa peiton alla kännykällä romaania samalla kun nukuttaa skidejä. Tietoteokset luen järjestään e-kirjoina, koska muuten takerrun epäolennaisiin yksityiskohtiin kokonaisuuden arvioinnin sijasta. Teknologia-avusteinen uusi lukutapa voi siis olla myös hyödyllinen, ei vain huono.

Tuttavapiirissäni e-kirjasta ovat hyötyneet erityisesti ne, joiden olisi pitänyt muuten luopua lukemisesta. Ystäväni, joka ei pystyisi kääntämään paperisivua, pystyy kääntämään e-sivua. Mieheni 90-vuotias mummi, joka ei jaksa pitää paperikirjaa kauaa kädessä, jaksaa kääntää e-sivua niin kauan kuin jaksaa lukea.

Useimmat e-kirjoja lukevat tuttavani ovat lopettaneet minkäänlaisten teknologisten jakojen tekemisen. Kirja on kirja, ja sitä luetaan siinä formaatissa, joka on kulloiseenkin lukuelämyskertaan sopivin.

Eniten kummastuttaa kolumnistin ajatus, että lukuelämys olisi suoraan johdettavissa lukemiselämyksestä. Että e-kirja jotenkin estäisi kirjallisen keskustelun, kirjoista puhumisen. Omien havaintojeni mukaan sähköinen tiedonvälitys vain lisää kirjallisuuskeskustelujen mahdollisuuksia kaikille. Nytkin ehtisi vielä e-kirjan hankkimaan ja lukemaan ennen päivän Helsinki Lit -taltion (ks. Yle Teema) alkamista, jos kävisi e-kirjakaupassa.

Onko pikemminkin niin, että hysteerisiä tässä kahtiajaossa ovat olleet lähinnä kirjan kuoleman julistajat?

Lotta Nuotio: Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta

Lotta Nuotio: Yksi miljoonistaToimittaja Lotta Nuotion teos Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta selvittää, miksi ainakin joillain Eurooppaan nyt tulevilla pakolaisilla on älypuhelimet mukana. Yhden ihmisen kohtalon kautta Syyrian sisällissotaa ja Euroopan pakolaistilannetta valottava teos on yksi selviytymistarina miljoonien selviytymis- ja menehtymistarinoiden joukossa.

Teoksessa Nuotio valottaa keskiluokkaisen syyrialaismiehen ja hänen perheensä tarinan kautta, miksi ihmiset lähtevät Syyriasta Eurooppaan.

Modi on juuri sellainen nuoruuden ja keski-ikäisyyden välillä keikkuva mies, joiden on syytetty lähteneen Eurooppaan elintasopakolaisina tilanteessa, jossa olisi pitänyt jäädä taistelemaan oman maan puolesta. Modi ei jää. Hän on niitä väliinputoajia, jotka vastustavat isältään presidentinviran perineen Bashar al-Assadin totalitaarista hallintoa, mutta ei halua liittyä uskon puutteessa islamisteihin tai muihinkaan kapinallisjärjestöihin. Maassa, jossa ääriliikkeet taistelevat hirmuhallitsijaa vastaan, ei ole mitään liittoutumaa, jonka joukoissa tolkun ihminen haluaisi taistella.

Sellaisessa maassa ei myöskään katsella presidentin hallintoa kritisoivaa  ihmistä pitkään. Modi joutuu pidätetyksi ja pidätyksen aikana kidutetuksi. Jos haluaa elää, se on tehtävä jossain muualla kuin maassa, jossa on tullut leimatuksi valtion viholliseksi.

Nuotio kuljettaa Modin vaellusta Syyriasta Eurooppaan kirjan loppupuolella. Alkupuolen vie taustojen ja Syyrian tapahtumien selvittely. Juoni kulkee jouhevammin kirjan lopussa, mutta kirjan lukemisen jälkeen tulee tunne, että alku oli sittenkin tärkeämpi. Suomeen Syyriasta yltävien uutisten perusteella on vaikea ymmärtää, mistä Syyrian tilanteessa on kyse tai millaista arkielämä jaetussa maassa on. Modin tarina tarjoaa Syyriaan näkymän, jota uutiskartat eivät parhaimmillaankaan pysty välittämään.

Teoksen vahvuus on samalla sen heikkous. Teoksen hyvän ja pahan asetelma muodostuu staattiseksi ja kliseisen veijaritarinamaiseksi. Modi nousee tarinan perusteella lähes yli-inhimilliseksi sankarihahmoksi. Kuvassa näkyvät inhimilliset säröt jäävät kevyiksi, melkein vahvuuksiksi. Onko sankaruus tarina, jota Modi itselleen kertoo selviytyäkseen päivästä toiseen? Vai onko se tarina, jonka kirjailija haluaa aiheestaan luoda vakuuttaakseen lukijan omasta mielipiteestään?

Modin tarinasta muodostuu Nuotion käsissä dokudraamaa, ei dokumenttia. Teos ei ehkä saavuta täyttä ilmaisuvoimaisuuttaan juuri tästä syystä. Tästä huolimatta teos avaa Syyrian sodan tavalla, jota ei voi saavuttaa lyhyiden uutistekstien avulla.

Lotta Nuotio: Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta
Otava 2016

Jonas Sivelä: Kaiken takana on salaliitto

tietokirja salaliitto AtenaJonas Sivelän tietokirja Kaiken takana on salaliitto: Tutkimusmatkoja epäilysten maailmaan kertoo salaliitoista, salaliittoteorioista ja -teoreetikoista kiihkottomaan, kiinnostuneeseen sävyyn. Se ei ole aivan pieni saavutus, kun ottaa huomioon, miten salaliittoteoriat kuumentavat tunteita niin kannattajien kuin mitätöijien joukoissa.

Ei lopullista ratkaisua

Sivelä ei päädy teoksessaan kaikenkattavaan totuuteen yksittäisistä salaliitoista. Hän toteaa, ettei salaliittoteorioita – tai pikemminkin -tarinoita – voida todeta yleisesti ottaen epätosiksi, sillä jotkut salaliitot ovat todella olleet olemassa. Esimerkiksi hehkulamppujen käyttöikää on rajoitettu tarpeettomasti materiaalivalinnoilla ja tästä on sovittu alan yritysten kesken. Toisaalta jotkin erityisesti internetissä runsaasti kannattajia saavat salaliittotarinat vaatisivat niin aukotonta suunnitelmallisuutta ja salaisuuden ylläpitoa, että sellaista ei voida ihmisvoimin järjestää: joku aina puhuu.

Teoksen mielenkiintoisinta antia ovat tunnettujen suomalaisten salaliittoteoreetikkojen haastattelut. Niissä käy ilmi, miten kaksi aivan tavanomaista hyvettä, kritiikki ja epäileminen, voivat saada äärimmilleen vietynä aikaan niin salaliittoteorioita kuin vainoharhojakin. Sivelä ei kuitenkaan leimaa lähteitään.

Tämä teos ei ratkaise salaliittoteorioita ilmiönä, vaikka teoksen alussa muutamia esimerkkejä salaliittoteorioista annetaankin lukijan tutustuttamiseksi salaliittojen maailman moninaisuuteen. Se tarjoaa lukijalle eväitä kohdata salaliittoteorioita mielenkiinnon kautta, nostattamalla mielenkiintoa ja antamalla oman esimerkin kautta työkaluja vieraiden ajatusten kohtaamiseen.

Selkeä ja ajankohtainen teos salaliitoista

Teoksen tarkoituksena on valottaa salaliittoteoretisoinnin mekanismeja, kulttuurista asemaa ja inhimillisiä lähtökohtia. Kaiken takana on salaliitto onnistuukin loistavasti juuri tässä tarkoituksessa. Teoksen kerronta on selkeää ja erityisesti haastatteluille perustuva osio valottaa salaliittojen maailmaa uudella tavalla. Tavanomaisestihan salaliitoista kertovat teokset kertovat yksittäisistä salaliittoteorioista, mystisistä inhimillisistä arvoituksista, sen sijaan että ne kertoisivat laajemmin, millaisten ajatusketjujen tuloksena salaliittoteoriat syntyvät.

Sivelän johtavana ajatuksena on, että salaliittoteoretisointi on erittäin inhimillinen tapa tarinallistaa yhteiskunnallista tilannetta koskevaa ahdistusta ja epävarmuutta. Selityksen löydyttyä salaliittoteoreetikko kokee hallitsevansa tilannetta. Salaliittoteoriat ovat levinneet aiemmin urbaanilegendoina ja huhupuheina, mutta nykyään internet tarjoaa maailmanlaajuisen viestimen salaliittoteoreetikoille.

Kaiken takana on salaliitto on erittäin ajankohtainen tietokirja ajassamme, jossa salaliittoja nähdään esimerkiksi kunnallisissa sosiaalitoimissa, valtamedioiden mielipidepalstojen julkaisupäätöksissä ja punavihreissä kuplissa. Sen ilmiötä tutkaileva näkökulma avaa ansiokkaasti monimutkaisia sosiaalisia ja kulttuurisia rakenteita salaliittoteoretisoinnin takana helposti lähestyttävän, ihastuttavan selkeän kerronnan avulla.

Jonas Sivelä: Kaiken takana on salaliitto: Tutkimusmatkoja epäilysten maailmaan
Atena 2015
250 s.

 

 

Worldcon Helsinkiin2017 (Nyt se on virallista)

Worldcon2017 titleJuuri tulleen virallisen tiedon mukaan Helsinki voitti oikeuden järjestää maailman scifistien yhteistoimintaleirin Worldconin vuonna 2017 (Kirjasfääri uutisoi tästä klo 10.05, YLE klo 12.01 ja Helsingin Sanomat 12.17).

–Fiilis on aika mieletön. Ei pelkästään se, että voitettiin, mutta niin selvillä numeroilla. Fandom selvästi haluaa Suomeen!, komiteassa vaikuttanut sf-fani Hanna Hakkarainen kuvaa tunnelmia Spokanesta heti ääntenlaskennan jälkeen.

Helsinkiin2017 -hanke voitti 52% äänivyöryllä ensimmäisellä äänestyskierroksella. Yleensä äänestyskierroksia joudutaan järjestämään useampia. Uudelle äänestyskierrokselle mennään, mikäli mikään ehdokkaista ei saavuta yli 50% äänistä ensimmäisellä kierroksella.

Helsingin hakemusta luotsasi Suomen fandomista tuttu conitea. Sen puheenjohtajana toimi Eemeli Aro (pj). Muita jäseniä olivat Jukka Halme, Crystal Huff, Michael Lee ja Karo Leikomaa sekä joukko faneja ympäri maailmaa.

Ehdokkuusponnistelut aloitettiin vuonna 2013, kun Helsinki hävisi Spokanelle vuoden 2015 Worldconin. Viimeisen kahden vuoden aikana conitea on matkustanut maailman scificoneissa puhumassa Helsingin puolesta yhdessä vapaaehtoisten ja tunnettujen scifi- ja fantasiakirjailijoiden kanssa. Eturintamassa on ollut erityisesti George R. R. Martin. Kunniavieraaksi Helsinkiin 2017 tulevat John-Henri Holmberg, Nalo Hopkinson, Johanna Sinisalo, Claire Wendling ja Walter Jon Williams.

Suomalaista Worldconia lähtee toteuttamaan pj-kolmikko Saija Aro, Jukka Halme ja Crystal Huff. Worldcon laitetaan tapahtumaan pitkälti vapaaehtoisvoimin.

Jos haluat osallistua Helsingin Worldconin tekemiseen, tai muuten vain seurata Worldcon-valmisteluiden etenemistä, laita kirjanmerkkeihisi jo tässä vaiheessa tapahtuman kotisivu osoitteessa www.worldcon.fi, jonne alkaa tulla tietoa heti kun järjestäjät ehtivät toipua Spokanen conista). Sitä ennen tuoreimmat kuulumiset löytää varmimmin Helsinki in 2017 -Facebook-sivulta.

Kirjaläppää: Amazon-Hachette, kolmas eräpallo

Jean HachetteKoko kevään kansainvälistä kirjamaailmaa piinannut hinta- ja sopimussodasta Amazonin ja Hachette-kustantamon välillä on kiepsahtanut viikonlopun aikana uusiin sfääreihin.

Tilanne ennen

Lyhyt mutta suurpiirteinen referaatti: Amazon haluaa myydä e-kirjoja sillä hinnalla, jolla se katsoo e-kirjojen myyvän, Hachette puolestaan haluaa e-kirjoistaan sellaisen tukkuhinnan, jonka se niistä haluaa. Koska kiistaan ei ole saatu ratkaisua, Amazon on teknisten ratkaisujen avulla pyrkinyt estämään Hachetten kirjojen myyntiä sivuillaan. Ks. lisää täältä.

Tilanne nyt

Kiista eskaloitui viikonlopun aikana, kun pieni, mutta vaikutusvaltainen joukko bestselleristejä osti koko sivun mainoksen Amazonia vastaan New York Timesista (raportti The Guardianissa). Mainoksessa lähes tuhannen kirjailijan joukko huomauttaa Amazonin toimivan epäeettisesti ja toimivan omaa liiketoimintaideologiaansa vastaan.

Allekirjoittajien joukko on bestselleristi Douglas Prestonin kokoama: hän julkaisi vetoomuksensa Publisher’s Weeklyssä, joka on kustannusalan suurin uutislehti. Vetoomuksessa lukijoita (kustannusalan ammattilaisia) pyydettiin osoittamaan mieltään kirjeitse Amazonin toimitusjohtajalle Jeff Bezosille. Amazon syyttää kirjailijoita omien etujensa vastaan taistelemisesta ja kirja-alan vanhentuneiden rakenteiden ylläpidosta, sekä Hachettea kirjailijoiden käyttämisenä ihmiskilpenä kahden korporaation välisessä kiistassa.

Mikä on Amazonin jännittävä vastalaukaus?

Mrs. ReaganAmazonin vastalaukaus tilanteen kärjistämiseksi on, että tämä maailman suurin kirjakauppa pyytää asiakkaitaan, lukijoita, pyytämään Hachetten johdolta, että herkeäisivät olemassa tollasia ja ajattelisivat lukijan etua. Oikeasti: ks. täällä.

Suurpiirteinen lyhennelmä: Amazon valittaa kirjelmässään, että Hachette ei kertakaikkiaan suostu Amazonin ehtoihin. Amazon väittää haluavansa vain lukijoidensa parasta tarjoamalla netin halvimmat e-kirjat. Sitä paitsi e-kirjamarkkinat ovat muutenkin niin pieni murunen Hachetten liikevaihdosta, että on pikkumaista vääntää näin tyhmistä sivuseikoista.

Amazon kääntää tällä vetoomuksellaan kätevästi katseet omasta liiketoimintamallistaan (hei myydään e-kirjat halvimmalla, niin myydään eniten JA myydään ne tälle meidän omalle laitteelle!) ja samalla sälyttää vastuun liikeneuvotteluistaan lukijoille. Helppoa, kätevää, ja ennen kaikkea hyvää liiketoimintaa!

Menee viestintäosaston aika sitten siihen, mistä heille maksetaan, eli “no comment”in toistamiseen puhelimessa.

Fantastinen tarjous juuri sinulle, Lukijamme! Haluatko juuri sinä ruveta maailman suurimman kirjakauppiaan tussarin hauliksi? Ks. osallistumisohjeet yllä.

Niina With: Joko taas, Stella

Niina With: Joko taas, StellaLuin Niina Within uusimman chick lit -romaanin Joko taas, Stella yhdessä perjantai-illassa. Tällaiseen epäilyttävään hurvitteluun oli useita syitä:

  1. Tykkäsin ekasta Stella-kirjasta.
  2. Kirja tuli postitse Myllylahti-kustantamon lähettämänä arvostelukappaleena.
  3. Aloitan ylihuomenna työt Myllylahdessa, joten on asiallista tutustua kustantamon syksyn tarjontaan.

Kaikista kolmesta edellä mainitusta syystä on lukijan syytä kiinnittää huomiota tämän postauksen käsittämättömän valtavaan korruptoituneisuuspotentiaaliin, jota tuskin kenenkään inhimillisen ihmisen moraalinen selkäranka voi katkeamatta kantaa. Voinkin tässä heti postauksen aluksi paljastaa, että kirjan loppuun päästyäni nieleskelin kyyneleitä.

Toisen kirjan kirous (ei koske Stellaa)

Monissa kirjasarjoissa ja monille kirjailijoille nimenomaan toinen teos on se vaikea, etenkin jos ensimmäistä on kiitelty. Trilogioissa toinen kirja jää helposti kehitteleväksi välivaiheeksi, esikoiskirjailijat hermoilevat tai hutiloivat toisen teoksensa b-luokkaan. Joko taas, Stella aloittaa suurin piirtein siitä, mihin Taisit narrata, Stella jäi: uusi ihmissuhde komean lentokapteenin kanssa on jossain määrin vakiintunut, työrintamalla puolestaan sakkaa. Stella kaipaa uutta harrastusta, ja valitsee bloggaamisen. (Kukapa ei? toim. huom.)

Blogi oli ollut auki ja kaikkien nähtävillä parin tunnin ajan, mutta yhtään kommenttia ei ollut tullut. Ei vaikka Stella oli linkittänyt sivuilleen laajan listan tägejä, hakusanoja, joihin hakukoneiden pitäisi tarttua, kuten “parhaimmat leivonnaiset”ja “hyvää ruokaa kaikille”. (s. 10)

Kommelluksiin taipuvainen Stella ei kuitenkaan selviä ilman melkomoista valheiden verkkoa edes bloggaamisesta. Saati sitten töistään. Edes rakkauselämästään. Onko valheet kuitenkin mahdollista saada anteeksi?

Diag. vaativuus, Dunning-Kruger, huijarisyndrooma

Stellan henkilöhahmo jatkaa edellisestä teoksesta totutulla linjalla. Kirja perustuu chick lit-kirjallisuuden pyhälle kolminaisuudelle, työ- ja rakkauselämän luotaamiselle päähenkilön persoonallisuuden kautta. Koska sosiaalinen media ja työelämän pyrinnöt ovat kirjan keskiössä, Stella näyttää kärsivän ajallemme tyypillisesti sekä omien kykyjensä yli- että aliarvioinnista. Tämä kirvoittaa tarkkanäköistä inhimillistä komediaa, jossa kuitenkin keikutaan herkullisesti aivan tragedian reunalla.

– Kuka se Molli muuten on, kenestä sä just postasit? Miten sä osuit sen blogiin just nyt kun se on ihan vasta avattu? Tärkeää asiaa, mutta vähän kyllä liiankin telaketjufemakko-tyyliä. Jos on kerran maannut pomonsa kanssa, niin kai sitä nyt tyhmempikin tajuaa, että… Markus jäi tuijottamaan Stellaa miettivästi. (s. 30)

Joko taas, Stella kuvaa miten erilaiset arkipäivän roolit voivat karata käsistä sosiaalisen median tultua mukaan kuvioihin. Teflon-identiteettiä ja erityisesti Teflon-tunne-elämää markkinoidaan yleisesti tapana selviytyä erityisesti työelämässä: haavoittuvuutta ei missään nimessä tule paljastaa. Toisaalta teos ottaa kantaa tarinoitumiseen: kaikella täytyy olla nyky-yhteiskunnassa tarina, mutta kuinka kaikkia tarinoita voi hallita?

Niina Within teos muistuttaa, että oman itsen kaivaminen roolien alta on tärkeää sekä itsen että muiden kannalta. Kirja kysyy, löytyykö minä tarvittaessa? Uskaltaako sen esittää tarpeen tullen? Voiko luottaa siihen, että kelpaa ihan omana itsenään?

Niina With: Joko taas, Stella
Kansi: Satu Kontinen
Myllylahti 2014
219 s.

Kirjakaksikko: Selviytyjälapset

Tuntui siltä, että niin pitikin tapahtua. Tai ei tietenkään pitänyt, ei sellaista kenellekään toivo, mutta jos jonkun piti juosta silloin siinä yössä, niin onneksi se olin minä eikä joku muu, joku joka ei olisi jaksanut. (s. 143)

Ylläoleva lainaus Sarianna Vaaran omaelämäkerrallisesta romaanista Huomenkellotyttö (Like 2013) kiteyttää tarkkanäköisesti pärjäävän selviytyjälapsen kokemuksen arkielämästä. Niin julmalta kuin se kuulostaakin. Susanna Alakosken Sikalat (Schildts 2007) säestää:

Rakas Taivaan Isä, jos en tee virheitä, voitko antaa anteeksi äidille ja isälle? (s. 88)

Lapsen ja aikuisen asema perhetragedioissa on erilainen: aikuinen voi, ainakin periaatteessa, valita lähteä, jättää taakseen ja koota elämänsä palasista uuden alun. Lapsi voi vain sopeutua siihen, mitä aikuiset tarjoavat. Sikalat ja Huomenkellotyttö kertovat riipaisevasti lapsista, jotka pärjäsivät ja selviytyivät aikuisten kaaoksen sydämessä. Ne eivät ole rankoista teemoistaan huolimatta misery litiä, vaan kasvavat silminnäkijäkertomuksista yhteiskunnallisiksi kannanotoiksi pärjäävien lasten ja pärjäämättömien vanhempien puolesta.

Sarianna Vaara: HuomenkellotyttöSarianna Vaara: Huomenkellotyttö

Sarianna Vaaran esikoisteos kertoo skitsofreniaa sairastavan äidin ja hänen tyttärensä arjesta hyvine ja huonoine hetkineen. Hyvät hetket ovat täynnä hassuttelua, tarinointia ja arkista juhlaa jäätelön merkeissä. Huonot hetket ovat täynnä pelkoa, ahdistusta ja käsittämättömyyttä. Elämän kaoottisuus näkyy arjen mustavalkoisuudessa: ei ole harmaan sävyjä, on vain täydellistä poissa- tai läsnäoloa.

Itkin peiton alla äänettä, pelkillä kyynelillä. En halunnut, että Mirja kuulisi. Aikuiset luulivat aina että asiat ovat huonosti jos itkee, vaikka eiväthän ne enää sitten olleet. Itku tuli vasta jälkeenpäin, sitten kun tiesi, ettei ollutkaan hätää. (s. 16)

Huomenkellotyttö on hyvällä tavalla omaelämäkerrallinen. Kirjailija on jalostanut omista kokemuksistaan tarinan, joka on riittävän etäännytetty, ettei se aiheuta lukijassa tirkistelyn häpeää – mutta riittävän tosi, jotta kokemuksiin voi eläytyä, niihin uskoa. Lapsen onni ja hätä hyökyvät sivuilta suoraan lukijan sydämeen ja kasvavat lapsen repivää, vanhemmista riippuvaa inhimillisyyttä avaavaksi muistelmaksi.

Toisaalta teoksessa hämmästyttää menneen maailman yhteisöllisyyden kuvaus. Kun äiti väsyy, kylältä ja koulusta löytyy turvallisia aikuisia, jotka auttavat ja tukevat lasta hyvästä sydämestään, päivin öin, jopa virkailijat virka-ajan ulkopuolella. Yhteisö ei syrjäytä pientä tai isompaakaan avun tarvitsijaa. Äitiä ei voi paikata, mutta äidin tarvetta voi lievittää.

Pahinta olisi se, että ei olisi omaa äitiä ollenkaan, että en saisi enää ikinä olla äidin kanssa. Kestäisin olla vähän aikaa yksinkin, tai vaikka pitkään, kun vain tietäisin, että äiti tulee joskus takaisin. Jos joutuisin pois äidiltä, minulla ei olisi enää mitään. (s. 35)

Susanna Alakoski: SikalatSusanna Alakoski: Sikalat

Susanna Alakoski kertoo vuoden 2006 August-palkinnon saaneessa teoksessaan suomalaisen maahanmuuttajaperheen elämästä Ruotsin Ystadissa. Elämä Ruotsissa on monin verroin rikkaampaa kuin Suomessa. Sisävessa ei kuitenkaan korvaa omaa kieltä, lähipiiriä ja juuria. Vanhemmat juhlivat ahdistustaan pois alkoholismiin saakka ja lapset pärjäävät päivät ja yöt läpeensä.

Yhtenä iltana kun minä ja Markku oltiin jo menty nukkumaan, isä tuli meidän luo. Hän istahti Markun sängyn laidalle mutta puhui meille molemmille. Hän sanoi että meidän piti luvata että me ei ikinä valitettaisi. Että meidän piti muistaa se aina, ei saanut valittaa. Me oltiin saatu hieno asunto ja meillä oli ollut tuuria. Paljon paljon enemmän tuuria kuin monilla monilla muilla. (s. 22)

Selviytymiskeinot ovat lapsilla samat niin Suomessa kuin Ruotsissa: kun omat vanhemmat potevat niin, ettei ruuanlaitto tai siivoaminen suju, lapset ottavat vastuun niin hyvin kuin kykenevät. Toverit ja aikuiset tuttavat ovat avainasemassa: jos kotona tapahtuu pahoja, tai kotona ei voi olla, apu löytyy naapurista. Naapurissa mahdollisesti kamppaillaan samantapaisten vaikeuksien kanssa, mutta ei ehkä samana päivänä. Aikuisten yhteisymmärrys ja lasten samankaltaiset taustat kannattelevat, vaikka horjuen.

Ystadissa kohdataan kuitenkin myös ihmisten eriarvoisuus: toiset ovat rikkaita, heillä on selvät vanhemmat. Miksi toisilla on, mutta toisilla ei? Miksi sosiaalitoimisto tulee vierailulle aina hyvinä aikoina, eikä kukaan näe maton alle lakaistua?

Minulla oli nälkä. Milloin me oltiinkaan syöty viimeksi? Muistin vain sen että me oltiin syöty aamiaista. Ei lounasta. Mahaan koski. (s. 217-218)

Lapsen pärjäämisvoimat ovat kuitenkin rajalliset. Jos omasta olemisesta ja vanhempien kunnosta jaksaakin pitää huolta, sisarusten pärjäämistä pystytään enää toivomaan. Tärkeintä on, että poliisi ja ambulanssi saadaan paikalle aina silloin kun vanhemmalla on hätä.

On kertakaikkiaan ällistyttävää, miten sinnikkäitä pärjääjiä lapset ovat. Toki näissä teoksissa kuulemme vain heistä, jotka ehkäpä omaksikin yllätyksekseen ovat selviytyneet aikuisiksi saakka. Hyvinvointi ei koske kaikkia.

Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö
Kansi: ?
Like 2013
253 s.
Susanna Alakoski: Sikalat
Suom. Katriina Savolainen ruots. alkup. Svinalängorna
Kansi: Nina Ulmaja
Schildts 2007
283 s.

Kirjaläppää: Amazonin kustantajasabotaasi

Amazon logoAmazon, maailman suurin kirjakauppias, on tunnettu kirja-alan Darth Vaderina jo vuosia. (Ks. Amerikan kirjailijaliiton puheenjohtajan haastattelu aiheesta Lukulampussa.) Imago on ansaittu erittäin salaisella, kirja-alan toimintalogiikan muuttamiseen pyrkivällä strategialla, jossa kaupan kasvun myötä määräävän markkina-aseman saanut nettikauppa on alkanut  kuristamaan pienempien kirjakauppojen ja antikvariaattien elinmahdollisuuksia. Miksi tämä määräävän markkina-aseman aggressiivinen hyväksikäyttö on erityisen pelottavaa kustantajille?

Kustantajat kyykkyyn: 3 varmaa tapaa tuhota kirja-ala

Viimeiset pari vuotta Amazon on alkanut tekemään myös kustantajien kanssa huonompia ja huonompia diilejä. Jotta kirja saisi näkyvyyttä Amazonissa, on Amazon asettanut vaatimuksia mm. kirjojen hinnoittelulle, mikä luonnollisesti tiputtaa kustantajan katteita ja asettaa rajoituksia kustantajan liiketoimintamahdollisuuksille.

Uusin niitti kustantajien kiristämiseen tuli viime viikolla, kun Amazon alkoi torppaamaan Hachette-yhtymän kustantajien kirjojen saatavuutta tekemällä tehtyjen toimitusvaikeuksien (“toimitusaika: 2-5 viikkoa”), hakublokkien (nimekkeet eivät tule esiin hakusanahaussa) ja ennakkotilauksen blokkaamisen (“ei saatavilla”) avulla. Tämä boikotti on merkittävä, kun ottaa huomioon, että Hachette-kustantamot julkaisevat yhteensä n. 1000 uutuusnimekettä vuodessa, ja niistä parhaat bestsellerit myyvät miljoonia.

Niin no, onhan se neljäskin...

Niin no, onhan se neljäskin…

 

Kirjakauppojen vastaisku: 3 nerokasta tapaa käydä taistoon Amazonia vastaan

Koska Amazonin osa USA:n kirjamyynnistä on lähes puolet, suurin osa paikallisista ja maailmanlaajuisistakin kirjakaupoista (netti-, ketju-, yksityinen kivijalka) on kokenut vaikeuksia Amazonin takia. Tämä Hachette-taistelu antaa kuitenkin kilpailijoille selkeitä aseita vastaamiseen.

Barnes&Noble ja jopa Walmart laittoivat pystyyn kirja-alekampanjat suurin piirtein samana päivänä kuin Amazonin Hachette-kirjojen boikotti tuli julkisuuteen. Ehkä vähemmän yllättäen kamppisten mainoksissa komeilivat uusimmat Baldaccit, Galbraithit ja Sedarikset.

Amazonin toiminta on viime vuosina ihmetyttänyt kulttuurilehtien ja valveutuneiden sanomalehtien kulttuuriosastojen kolumneissa. Hachette sai kuitenkin loistavaa myönteistä julkaisuutta kotimaanuutisissa vietyään Amazon-ongelmansa kotimaanpalstoille. Uutisarvo kasvoi välittömästi, kun Amazon alkoi sörkkiä viihdekirjallisuus-bestsellereitä, joita lukee suuri yleisö. Ja hei, kuka ei rakasta uutisia, joissa näpäytetään törkeän suurta, itsevaltiaan elkein käyttäytyvää suuryritystä ja kannustetaan altavastaajia?

Viimeisin käänne kiistassa on se, että viihdemediassa on alettu julistaa Amazon-boikotteja. Stephen Colbert ehti ekana. Mielenkiintoista, erittäin mielenkiintoista. Voittajaa ei ole vielä julistettu, mutta henkilökohtaisesti laittaisin rahani jollekin muulle kuin Amazonille. Ihannetapauksessa koko kiista nostaisi kiinnostusta kirjoihin ja lukemiseen ylipäänsä, hyvässä keississä ihmiset keksisivät ostaa kirjoja muualtakin kuin Amazonista. Hei nyt ne kotimaisten nettikirjakauppojen käyttikset kuntoon!

Kirjakaksikko: Työelämä, nyt.

Nuortenkirjailija Anu Holopaisen Ilmestyskirjan täti ja Radiopuhelimet-yhtyeen kitaristi Jarno Mällisen Hiekkaan piirretty hirviö eivät voisi ensi näkemältä enempää erota toisistaan.

  • perheenäiti vs. sinkkumies
  • pk-seutu vs. maaseutukeskus
  • kympin tyttö vs. hällävälisti

Käytännössä kuitenkin molemmat kirjat kertovat varsin näkemyksellisesti erittäin raadollisesta nykytyöelämästä, jossa mennään tunnusluvut edellä ja ihmiset jossain niin kaukana, että takavalot hädin tuskin näkyvät. Ilmestyskirjan tädin takavalot vilkuttavat purevaa huumoria, Hiekkaan piirretty hirviö pyrkii luullakseni jossain määrin sarkasmiin, vaikka itse onnistuin lukemaan lähinnä arkirealistista, sovinistishenkistä kauhua. Molemmissa kirjoissa oli myös ongelmansa – Holopaisella satunnaisia vaikeuksia chick lit -muottiin sovittautumisessa, Mällisellä käsittämättömiä tajunnanvirtakohtauksia – mutta molemmat piirtävät yhteiskuntakriittistä, inhimillisyyttä janoavaa kuvaa työelämäpahoinvoinnista.

Keski-ikäistyvän äidin muutosvastarinta

Anu Holopainen: Ilmestyskirjan tätiAnu Holopaisen Ilmestyskirjan täti on humoristinen mommy lit -teos, jossa perheenäiti taistelee kahdella rintamalla yhtä aikaa joutuessaan työelämässään vihatun ja kadehditun sukulaistädin armoihin. Kun kaksi IT-firmaa fuusioituu, toisen työntekijät ovat yt:eissa välittömästi enemmän konsulttien tulilinjalla. Sankarittaremme Airi on pienten lasten äitinä ja luonnollisesti aika ensimmäisenä kenkimisjonossa. Ainoastaan miehen omanarvontuntoisen Liila-tädin väliintulo antaa Airille hieman lisää mahdollisuuksia jatkaa asuntolainan maksua lykkäyksettä. Kuinka kauan kuvio pysyy kasassa?

Ja muut Lampiset… He ovat niin ihania ihmisiä, kerta kaikkiaan maailman paras perhe. Tavallaan se, että he sietävät Liilan kaltaista ihmistä, kertoo vain, kuinka äärettömän hyväsydämisiä he ovat. (s. 8)

Holopaisen tarinan keskeinen jännite on kahden eri-ikäisen naisen suhde, joka on kiinnostavasti rakennettu sukupolviristiriidan varaan. Nykyhetken kolmikymppiset naiset ovat kasvaneet kestolaman varjossa, jatkuvassa epävarmuudessa, jossa vain yhteiskunnan vaatimuksiin täydellisesti vastaamalla voi saavuttaa oikeuden olla olemassa, siinä missä nykyhetken kuusikymppiset nauttivat oman kapinasukupolvensa rintaliivinpolttajien asenteesta ja taloudellisen hyvinvointiaallon hedelmistä. Usko itseen tai uskon puute kiteytyy Holopaisen teoksessa myös työ- ja perhe-elämän muutoksiin yhteiskunnallisen jatkuvan kriisitilanteen ikeessä. Ilmestyskirjan täti onnistuu kuitenkin valaisemaan synkkää työelämäkuvausta huumorilla ja toivolla: solidaarisuudessa on voimaa, jos toisille ihmisille vain antaa mahdollisuuden.

“Ehkei joulu menisi pilalle, vaikka yhden kerran söisimme Stockan Herkun lohta itse graavatun sijasta.” (s. 220)

Keski-ikäistyvän sinkkumiehen muutosvastarinta

Jarno Mällinen: Hiekkaan piirretty hirviöJarno Mällisen Hiekkaan piirretty hirviö on takakansitekstin mukaan hirtehinen kertomus sanomalehtitalosta media-alan murroksessa. Itse luonnehtisin tätä kuitenkin sairaan pelottavaksi kuvaukseksi takapajuisen sovinistisesta työyhteisöstä, mutta pidän kuitenkin todennäköisenä, että kirjailijan huumorintaju ei vain kohdannut omaani. Sanomalehtityö vaikuttaa tämänkin teoksen* perusteella tuskaiselta sontatunkiolta, jonne on viskottu toinen toistaan viallisempia miehiä – ja paperinohuita naisia. Teoksessa valotetaan myös 0:n kaupungin politiikan ja ykkössanomalehden kytköksiä hyvin todenmukaiselta tuntuvalla tavalla**, mikä iskee mehevän koukun lukijan palleaan.

Sitten hän [uusi päätoimittaja] oli heittänyt varmaankin hyväntahtoisena vitsinä, että oli kuullut Untuvan viihtyneen pitkään kotona laiskottelemassa, mihin tämä oli todennut olleensa kahta pientä lasta hoitamassa. Niin, toisinaan kotityöt käyvät työstä, pomo oli myönnellyt, kyllä hän sen arvasi, vaikkei ollutkaan ikinä vaippoja vaihtanut. (s. 21)
Hiekkaan piirretty hirviö on kerronnallisesti mielenkiintoinen, kielellisesti polveileva ja henkilöhahmoiltaan vastenmielinen suoneniskentä. Mällinen ei selittele mitään, vaan keskittyy näyttämään. Niinpä teos on satunnaisesti vaikeaselkoinen, ikäänkuin kirjailija haluaisi tiputtaa lukijat matkasta samalla tavoin kuin lehtityöelämä on tiputtanut todellisen journalismin kelkastaan. Teoksen mieshahmoista huokuu menneiden aikojen machomaskulismi, joka kirjan sivuilta kohdattunakin iljettää ja pöyristyttää yhtä paljon kuin kantadenson odour työmatkabussissa. Nikottelusta huolimatta Mällisen teos on hyvää kerrontaa: viesti tulee selväksi, vaikkei lukukokemus juuri viehätä.

“Henkilökuva on pettymys, suuri pettymys. Jos olisin tiennyt, ettei siinä kerrota kuvataiteilijan homoudesta, olisin kirjoittanut sen itse. Meillä ei ole varaa yksityiselämää koskevan tiedon panttaamiseen, mikäli haluamme pitää työpaikkamme. Jos joku on kanssani eri mieltä, hän on väärällä alalla. (s.105)

* Vrt. esim. Pauliina Suden “Nostalgia” (2011).

** Ainakin turkulaista paikallispolitiikkaa seuranneelle.

***

Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti
Kansi: Satu Kontinen
Myllylahti 2014
291 s.
Jarno Mällinen: Hiekkaan piirretty hirviö
Kansi: Tommi Tukiainen
Like 2014
280 s.

Kirjaläppää: Testaa, millainen lukija olet

Mtv3 paljasti tänään, että himolukijoita on Suomessa yhä vähemmän. 79% suomalaisista lukee yhden (1!) kirjan vuodessa. Kymmenen (10) kirjaa vuodessa lukeva lasketaan himolukijaksi.

Kylläpä minä nyt tunnen vähemmistössä olevani. Tämä taatusti selittää myös, miksi jengi tukkii kirjaston käytävät just kun olen siellä kirjoja stalkkaamassa.

Jotta nyt ei kuitenkaan leimauduttaisi kaikki epäilyttävästi himolukijoiden suureksi massaksi, tein tällaisen vakavamielisen testin, jonka avulla voi selvittää lukijuutensa todellisen tason. Nimeän sen mielikuvituksekkaasti Lukijatestiksi.

Millainen lukija olet?

A. Montako kirjaa luet vuodessa?

  1. En yhtään kirjaa
  2. 1 kirjan
  3. 2-4 kirjaa
  4. 4-9 kirjaa
  5. 10-12 kirjaa
  6. 12-24 kirjaa
  7. 25-51 kirjaa
  8. 52-79 kirjaa
  9. 80-100 kirjaa
  10. 100-150 kirjaa
  11. 150-249 kirjaa
  12. 250-365 kirjaa
  13. 365+ kirjaa

Bitstrips "Kirjavuori"Vastaukset:

  1. Kirjasyntinen. Tee parannus, lue kirja!
  2. Joululahjakirjalukija. Toivottavasti sait hyvän kirjan!
  3. Kvartaalilukija. Etenet yhtä tahtia pörssitiedotteiden kanssa.
  4. Alemman tason lukija. Jos parannat geimiäsi, saat paremman tason kirjoja.
  5. Himolukija. Olet tukevasti lukijoiden vähemmistössä.
  6. Ylemmän tason lukija. Saat koukkuun kirjan kuin kirjan.
  7. Intohimolukija. Kirjat ovat tärkeä osa viihtymispalettiasi.
  8. Kirjafiili. Kirjastokorttisi kuluu puhki säännöllisesti.
  9. Kirjaholisti. Kirjat ovat mielessäsi viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla.
  10. Kirjanautti. Kirjat ovat viihtymispalettisi.
  11. Lukusankari. Kirjat ovat elämäsi.
  12. Elämäntapalukija. Kirja päivässä pitää elämän sopivasti loitolla.
  13. Kirjahvi. “Luen, siis olen.”