Aamusella nousi kevyt hiki useammankin kirjabloggaajan nenän alle, kun Yle uutisoi Blogistanian yleisen verollepanon (linkistä suoraan Verohallinnon kannanottoon). Että mitenkä nämä kirjabloggaajien nauttimat arvostelukappaleet ja tapahtumakutsut henkilöverotukseen suhtautuvat?
Verohallituksen ylitarkastaja Petri Manninen kertoo, että terve järki on hyvä ohjenuora myös kirjabloggaajien verotusasioissa.
– Arvostelu- tai työkappale, oli sitten ennakkokappale tai aito, kovakantinen kirja, on verovapaa työväline. Samoin tapahtumakutsu esimerkiksi kirjamessuille, mikäli tarkoitus on raportoida tapahtumasta.
Verovapaita työvälineitä ei tarvitse ilmoittaa veroilmoituksessa erikseen. Mutta mikä on verovapaan työvälineen ja verotuksessa huomioitavan palkkion tai korvauksen ero?
– Verollista tuloa ovat tietysti rahapalkkiot, mutta myös sellaiset tuotteina annettavat korvaukset tai palkkiot, jotka voi myydä eteenpäin. Tämä on hyvä vedenjakaja. Kirjabloggaajalle tällainen palkkio voisi olla esimerkiksi e-kirjabloggaukseen liittyvä tabletti, rajaa Manninen.
Manninen kertoo, että satunnaiset bloggaamisesta saadut veronalaiset palkkiot, myös tuotepalkkiot voi ilmoittaa henkilöverokortin lisätietoja-osiossa. Arvo määritellään itse.
– Oma käsitys tuotepalkkion arvosta kelpaa verottajalle. Mikäli tällaisia palkkioita on useita, voi veroilmoituksen liittää vapaamuotoisen liitteen, jossa selvitetään tarkemmin, mistä kaikesta yhteissumma koostuu. Mitään free-korttia ei tarvitse hankkia, jos ei saa usealta taholta rahapalkkioita kirjoituksistaan tai muista töistä. Palkan suhteen on hyvä myös muistaa, että ennakonpidätys on maksajan vastuulla.
Verohallitusta ei perinteisesti juuri kiitellä, mutta henkilökohtaisesti haluaisin kiittää ylitarkastajaa tästä erittäin keventävästä lausunnosta koko kirjabloggaajakollektiivin puolesta. Ei sittenkään ylimääräistä säätöä veroilmoituksen kanssa kirjabloggaamisen takia!
