Tag Archives: blogiperäinen

Uutinen: Vero-ohjeet kirjabloggaajille

Aamusella nousi kevyt hiki useammankin kirjabloggaajan nenän alle, kun Yle uutisoi Blogistanian yleisen verollepanon (linkistä suoraan Verohallinnon kannanottoon). Että mitenkä nämä kirjabloggaajien nauttimat arvostelukappaleet ja tapahtumakutsut henkilöverotukseen suhtautuvat?

Verohallituksen ylitarkastaja Petri Manninen kertoo, että terve järki on hyvä ohjenuora myös kirjabloggaajien verotusasioissa.

– Arvostelu- tai työkappale, oli sitten ennakkokappale tai aito, kovakantinen kirja, on verovapaa työväline. Samoin tapahtumakutsu esimerkiksi kirjamessuille, mikäli tarkoitus on raportoida tapahtumasta.

Verovapaita työvälineitä ei tarvitse ilmoittaa veroilmoituksessa erikseen. Mutta mikä on verovapaan työvälineen ja verotuksessa huomioitavan palkkion tai korvauksen ero?

– Verollista tuloa ovat tietysti rahapalkkiot, mutta myös sellaiset tuotteina annettavat korvaukset tai palkkiot, jotka voi myydä eteenpäin. Tämä on hyvä vedenjakaja. Kirjabloggaajalle tällainen palkkio voisi olla esimerkiksi e-kirjabloggaukseen liittyvä tabletti, rajaa Manninen.

Manninen kertoo, että satunnaiset bloggaamisesta saadut veronalaiset palkkiot, myös tuotepalkkiot voi ilmoittaa henkilöverokortin lisätietoja-osiossa. Arvo määritellään itse.

– Oma käsitys tuotepalkkion arvosta kelpaa verottajalle. Mikäli tällaisia palkkioita on useita, voi veroilmoituksen liittää vapaamuotoisen liitteen, jossa selvitetään tarkemmin, mistä kaikesta yhteissumma koostuu. Mitään free-korttia ei tarvitse hankkia, jos ei saa usealta taholta rahapalkkioita kirjoituksistaan tai muista töistä. Palkan suhteen on hyvä myös muistaa, että ennakonpidätys on maksajan vastuulla.

Verohallitusta ei perinteisesti juuri kiitellä, mutta henkilökohtaisesti haluaisin kiittää ylitarkastajaa tästä erittäin keventävästä lausunnosta koko kirjabloggaajakollektiivin puolesta. Ei sittenkään ylimääräistä säätöä veroilmoituksen kanssa kirjabloggaamisen takia!

Vuoden 2013 parhaat kirjat

Kirjabloggaajat äänestävät tänään kirjavuoden 2013 parhaat kirjat. Haluaisin tähän ensi alkuun kiittää kaikkia ihania ihmisiä, jotka kirjoittavat kirjoja. Ja suomia aikaa, jota on ihan liian vään kaikkien ihanien kirjojen lukemiseen, saati sitten niistä bloggaamiseen. Ankaran pohdinnan jälkeen henkilökohtaiset lempparini on valittu lähestulkoon selittämättömästi niin kutsutun muistijälki-intuition avulla.

Blogistanian Finlandia

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Johanna Sinisalo: Auringon ydin (Teos 2013)

Johanna Sinisalo – Auringon ydin (3 p.)

Auringon ydin on yhtä aikaa erittäin pelottava yhteiskuntakriittinen tulevaisuuskuva ja erittäin miellyttävälukuinen, trillerimäiseksi yltyvä kollaasitekniikan mestariteos.”

Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle

Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle (Minerva 2013)

Siina Tiuraniemi – Kukkia Birgitalle (2 p.)

“Huumorin alla möyrivät kuitenkin yksinäisyys, vetäytyminen ja itsesuojelu. Miksi jotkut jäävät tai jättäytyvät elämän syrjään? Miten kohdata toinen ihminen? Etenkin silloin kun haluaisi?”

Olli Sarpo: Antipastoraali

Olli Sarpo: Antipastoraali (LampLite Ltd 2013)

Olli Sarpo – Antipastoraali (1 p.)

Antipastoraali nauraa ja itkee urbaaniutta, yksinäisyyttä ja elämänmenoa. Novellit ovat harvoin yli sivun pituisia, mutta sisältävät moniakin käänteitä, jotka kurkottavat naturalistisesta yhteiskunnalliseen, arkipäiväisestä juhlalliseen ja tavanomaisesta erityiseen.”

Blogistanian Globalia

Aliette de Bodard: Perhonen ja jaguaari

Aliette de Bodard: Perhonen ja jaguaari (Osuuskumma 2013)

Aliette de Bodard – Perhonen ja jaguaari  (3 p.)

“Harvoin törmää novelleihin, jotka ennen näkemättömiä maailmoja kuvatessaan vakuuttavat samalla emotionaalisesti ja intellektuaalisesti, jopa eettisesti.”

Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Gillian Flynn: Kiltti tyttö (WSOY 2013)

Gillian Flynn – Kiltti tyttö (2 p.)

Kiltissä tytössä yhdistyvät naistenlehtien ja romanttisten komedioiden söpöimmät kliseet, snadisti elähtänyt näkökulmatekniikka ja vetävä dekkarijuoni ällistyttävän hersyvän karmivan viihdyttäväksi rakkaus- ja/tai kauhuromaaniksi.”

Jennifer Egan: Sydäntorni

Jennifer Egan: Sydäntorni (Tammi 2013)

Jennifer Egan – Sydäntorni (1 p.)

” Eganin teoksessa on ainesta tulevaisuuden klassikoksi, sillä se hehkuu tämän ajan suuria henkisiä tavoitteita, itsensä toteuttamista ja löytämistä, hetkessä elämistä, tietoisuutta – onnen portaita, joilla etenijöille elettävä elämä laittaa rajat. Vai laittaako?”

Kirjavuosi 2013 oli ristiriitojen repimä. Uutuuskirjat pursuilivat suuria tunteita, hyviä tarinoita ja ihmeellisiä oivalluksen hetkiä. Kirjauutisissa puolestaan toitotettiin suomikirjallisuuden surkeaa jamaa. Väärässä ovat ne toitottajat, ihan voin näin henkilökohtaisen lukukokemukseni perusteella luvata. Näytetään niille toitottajille, kirjavuosi 2014!

Katja Lahti & Satu Rämö: Vuoden mutsi

Vuoden mutsi, kansi: Satu Kontinen

Toimittajat Katja Lahti ja Satu Rämö polkaisivat äitiys-, blogaus- ja äitiysblogikokemuksistaan oppaan kaikille keskinkertaisuutta tavoitteleville äitihenkilöille. Vuoden mutsi on kirjallinen tilinpäätös ja testamentti rouvien Lahti & Rämö raskausajasta (= aika, jolloin ihmisiä kiinnostaa enemmän vatsasi sisältö kuin pääsi hyvinvointi) sekä vauvan ensimmäisestä vuodesta (=kahvia, pullaa ja perkeleitä). Kevyen humoristisesta otteestaan ja blogimaisen lyhyistä artikkeleistaan huolimatta Vuoden mutsi onnistuu vastaamaan yhteen aikamme suurista haasteista: se kehottaa kestosyyllistyneitä lastensa parhaaksi äitiyttä suorittavia naishenkilöitä relaamaan vähän. Ja sallikaa minun sanoa, että onpa vaan erinomaista, että joku kehtaa tällaista ehdotella.

Koska todetaanpa tässä nyt ääneen tämäkin itsestäänselvyys: neuvola, nettipalstat tai raskaus-, äitiys- tai kasvatuskirjallisuus eivät todellakaan helpota yhdenkään äidin kantamaa äitiyden taakkaa. Pikemminkin kulttuurimme kannustaa kilvoittelemaan itsemme kyyneliin saakka, luomusynnytyksestä täysimetyksen ja omatekoisen luomuruuan kautta kolmen vuoden kotihoitoon, parhaisiin harrastuksiin, kulttuurimatkailuun ja huippuyliopistoon sparraamiseen saakka. Vähempi yrittäminen olisi itsekästä ja tuhoisaa lapsen hyvinvoinnille. Vuoden mutsi (Avain 2012) näyttää paitsi sanoin, myös omakohtaisen elämän esimerkin voimin, miten painetaan jarrua täydellisen äitiyden suorittamiselle, otetaan ilo irti lapsiperhe-elämästä(kin) ja ennenkaikkea lakataan tuhlaamasta aikaa syyllisyydessä vellomiseen. Kyseessä ei silti ole mikään itseapukirja, vaan pikemminkin humoristinen kolumnikokoelma.

Vuoden mutsin blogiperäisyys näkyy sen kevyessä kirjallisessa muodossa. Luvut ovat blogikirjoituksen tai lyhkäisen naistenlehtiartikkelin pituisia (siis lukukelpoisia myös raskausajan pumpuliaivoilla) ja sisältävät paljon vinkkivinkkejä, listauksia ja jopa askartelukuvia. Käsiteltäviä aiheita ovat mm. synnytyssuunnitelma (tullaan kaikki hengissä kotiin), ekat kuukaudet (vauvani on vanginvartijani, mut se on vain vaihe, joka menee ohi), erilaiset vauvan kasvuvaiheet (kriisistä toiseen siirtyminen just kun oppi handlaamaan sen aikaisemman systeemin on tavallaan vaihtelua kuitenkin), parisuhteen hoitaminen (kaikki valehtelee seksikyselyissä), perspektiivi elämään (jos jengillä on aikaa vaahdota netissä jostain kantoreppujen ergonomiasta, niin todellisia ongelmia ei ole), sekä erilaiset selviytymiskeinot (irtsarit on mielialalääkkeitä halvempia ja niitä voi vetää imettäessä).

Kiireisimmille on tarjolla jopa lyhennelmä kirjan lopuksi. Ja siellä se tärkein väännetään oikein rautalangasta: tee äitiydestäsi omannäköisesi. Tällaiset vastuuttomat neuvot olisivat vaaraksi esimerkiksi neuvolan perusasiakkaille, eli oletetuille väkivaltaisille ja mielenterveyshäiriöisille alkoholisti-huumeidenkäyttäjä-ylensyöjille. Niinpä tätä kirjaa ei voi suositella kuin suht täyspäisille äitiytyville ja äiti-ihmisille, eli suurelle valtaosalle kaikista Suomen äideistä.

Ihan vakavasti ottaen. Jos nyt jonkin kirjan aiotte hankkia ystävänne vauvakutsulahjaksi, puolisonne ensimmäiseksi äitienpäivälahjaksi tai sukulaistyttönne häälahjaksi (reilu meininki sen olla pitää), niin valitkaa tämä. Koska lahjan antajalle se on ihan sama (paitsi tämä on helppo valkata sieltä pastellisävyisten raskauskirjojen hyllystä, tämä on se mustakantinen), mutta saattaa hyvinkin pelastaa äitiytyvän tai jo äitiyteen kasvaneen läheisesi mielenterveyden. Eikä suinkaan sovi väheksyä mahdollisen puolison ja jälkikasvun mielenterveyttä, jotka nekin epäilemättä voivat paremmin, jos äiti ei ihan niin kireällä pingota. Onko kukaan koskaan muka kuollut keskinkertaiseen äitiyteen, hä?