Tag Archives: Finlandia

Kirjaläppää: FinlandiaGate

Frans van Mieris (I), Kirjettä kirjoittava nainen (1680)
Finlandia-voittaja Laura Lindstedt käytti voittopuheensa voittopuolisesti puhuakseen yhteiskunnallisista asioista taiteellisten sijaan. Tämä ennenkuulumaton teko on aiheuttanut internetissä runsaasti moraalista paheksuntaa.

Että kehtasi joku kirjailija ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ei mitään asiaa ole kirjailijalla ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, paitsi Jari Tervolla, joka kirjoittaa kivoja kolumneja. Ja Kari Hotakaisella, joka kirjoittaa niin hauskasti. Ja Miika Nousiaisella ja Juha Itkosella ja onhan noita muitakin, joilla on jotain oikeaa asiaa. Mikko Rimmisellä, esimerkiksi. Antti Holmankin yhteiskunnalliset huomiot kelpaavat, mutta kuka on edes ikinä kuullut tästä Lindstedtin blondiinista?

Jos nyt sallitaan jollekin kirjailijanaiselle ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, niin ainakin täytyy laittaa sille jotkut rajat. Ajankohtaisia aiheita ei pidä käsitellä, eikä poliittisia tai taloudellisia. Kulttuurisia aiheita voi halutessaan sivuta. Ei näitä asioita voi käsitellä, jos ei ole kompetenssia. Eikä ainakaan julkisuudessa.

Ja täysin mahdotonta on kirjailijailijan käsitellä yhteiskunnallisia aiheita, jos saa apurahaa. Ei suinkaan ole verovapaata säätiöjärjestelmää kehitetty siksi, että joku kiittämätön menee ja julkisesti kritisoi valtiovallan toimia. Ei voi nauttia systeemistä ja kritisoida sitä yhtä aikaa. Vähän niinkuin ei voi kritisoida kouluruokaa, vaikka se olisi kuinka pohjaanpalanutta.

Keskustelun pohjat vetää Tere Sammallahti Uuden Suomen kolumnissaan vaatiessaan kirjailijalta kiitollisuutta työskentelyapurahansa maksaneita veronmaksajia kohtaan, sen sijaan että suomii hallituksen veronkierto- ja tulonpimittämislakeja. Kolumnistin närkästys on vahvaa, mutta olkiukko hatara, sillä kirjailija juuri oli huolissaan siitä, että verotuloja kertyy vähemmän, mikäli hallituksen kaavailut menevät läpi. Onhan se sairaan itsekästä olla huolissaan verokertymistä ja kestävyysvajeesta, jos ei ole Juha Sipilä.

Kolumnisti ei myöskään tunnu tietävän, etteivät säätiöt odota kuuliaisuutta tai vastiketta tuilleen, vaan itse asiassa tällaiset vaatimukset aiheuttavat verovapauden menetyksen. Lisäksi apurahansaaja maksaa veroja, mikäli nauttii apurahoja valtion taiteilija-apurahan ylittävän määrän vuodessa. Apurahansaajan täytyy myös olla nauttimatta muuta tuloa apuraha-aikana, eli keskittyä siihen tekemiseen, jota on luvannut tehdä apurahahakemuksessaan. Se on harvemmin soffalla makoilua tai muuta laiskottelua, koska tuskin koskaan mikään säätiö myöntää tällaiseen toimintaan rahaa.

Mutta palatakseni asiasisällöstä moraaliseen skandaaliin.

Kuvankaappaus 2015-11-27 kello 6.53.58 PM

Lopetetaan kuulkaa koko roska tuottamattomana.

Blogistanian Finlandia 2014 ehdokkaani ovat…

… kaksi Samia. Kyllä. Sameilla meni kirjallisesti erityisen lujaa viime vuonna. Lukekaa Sameja!

(Luin kyllä viime vuonna runsaasti kirjoja, mutta en ehtinyt julkistaa havaintojani, koska opiskelen journalismia eli joukkoviestintää. Jos tässä on nyt joku ironia piilossa, se hänelle sallittakoon.)

Trois poäng goes to

Sami Liuhto: Viromaani

Sami Liuhto: Viromaani (Turbator 2014)

Sami Liuhto: Viromaani

Viromaani on kolmas osa runoilijanakin tunnetun Samin Tusinaromaanit -teossarjaa.

Epäilen Tusinaromaanit-nimekkeen olevan jonkin sortin vitsi, ehkä jopa piikki suoraan viihdekirjallisuutemme tanakoituneeseen lihaan. En ole tästä täysin varma, sillä olen jättänyt autuaasti huomiotta sarjan kaksi ensimmäistä teosta. Siitä huolimatta olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä kolmas on nerokas, nerokas isku suoraan akateemisen kansanosan itsesarkastiseen värttinäluuhun. Haluaisinkin tähän lopuksi siteerata itseäni, kuten tapana näissä piireissä on:

Liuhto heilimöi teoksessaan äärettömän miellyttävästi humorismin, kielellisen leikittelyn, modernista tutun kokeellisen rakenteen ja kaikenkarvaisen epämääräisyyden välillä sortumatta lainkaan tylsään tai tekotaiteelliseen.

Kiitos, Sami. Seuraavaa odotellessa voi lukea Samin blogia, joka sekin aiheuttaa tarpeetonta kiirettä mahdollisen huumorin päivystyksessä.

Deux poäng goes to

Sami Lopakka: Marras

Sami Lopakka: Marras (Like 2014)

Sami Lopakka: Marras

Marras on kitaristinakin tunnetun Samin esikoisromaani. Se käsittelee muusikon elämää ja on huwixi ja hyödyxi kaikille musiikkiin päin kallellaan oleville. Lisäksi se on erittäin, erittäin hauska romaani meille muille, jotka nautimme kanssaihmisten kärsimyksistä mieluiten mukavasti fiktiiviseen muotoon etäännytettyinä.

Marras on tuhottoman eläväinen veijariromaani, nykyaikaisella roadmoviella ja Fight Clubilla taitettuna. Teoksessa maistuu svart, mörkt, iivil ja bleaaaaarrrrrggghhhh, eikä pelkästään musiikinlajin ansiosta.

Kiitos, Sami!

Jos jakaisin tässä kisassa vielä yhden pisteen, mitä en siis nyt jaa, joutuisin pähkäilemään kohtuuttomasti useampien Mahdollisen kirjallisuuden seuran kirjallisuuspalkintoehdokkaiden kanssa. Joista en ole ehtinyt kirjoittamaan. Mutta kuvaavaa on, että olen lukenut nautiskellen loppuun viime vuonna noin kolme kertaa enemmän nimenomaan Mahdollisen kirjallisuuden seuran palkintoehdokkaita kuin Finlandia-ehdokkaita.

Eikä se johtunut ainoastaan teosten tyypillisesti lyhyemmästä sivumäärästä, vaan siitä, että nämä valtamedioissa useimmiten täysin huomiotta jääneet teokset olivat lähestulkoon kaikki jollain tavoin tajunnan räjäyttäviä. Lukekaa ja ihmetelkää, aivojen kuuluukin tanssia!

En kestä @Finlandia ilman #love

Joskus elämässä tapahtuu uskomattomia asioita. Finlandia-ehdokkaille eräs tällainen hetki on, kun kustantamosta tulee puhelinsoitto, jossa onnitellaan Finlandia-ehdokkuudesta ja kysytään matkasuunnitelmista.

Satunnaiselle kirjabloggaajalle tällainen hetki on, kun sähköpostissa lekottelee ihan muina miehinä kutsu Finlandia-ehdokasasettelutilaisuuteen. Siihen ei millään malta olla vastaamatta Kyllä, kiitos!, hyvä kun ei printtaa kutsua ja kehystä seinälle. Siitä huolimatta, että tilaisuus näytetään nykyään suorana YLE Areenasta.

Klo 9.30

Konkarimmalta toimittajalta kuulin, että Finlandioissa on eroa. Jos haluaa istumapaikan, on syytä olla paikalla Finlandia Junioreissa varttia vaille kymmenen, Tieto-Finlandiassa 20 vaille ja Finlandiassa puolelta. Itse olin puolelta.

FinlandiaVarattuSe johtui lähinnä valtavasta innostuksesta ja jännityksestä, sekä Valtion rautateitä kohtaan tuntemastani epäluuloisuudesta. Ennakointi kannatti. Sain istumapaikan suoraan kirjailijoiden takaa. Minua ennen paikalle oli ehtinyt kohtuullinen joukko iloisia kustantamoihmisiä ja energisiä toimittajia. Kirjailijat piilottelivat takahuoneessa. Ilma rätisi kirjarakkautta.

Finlandia Bonnier

WSOYn ja Tammen joukkue.

FinlandiaGummerus

Gummeruksen tiimi.

Klo 10.00

Jännitys tiivistyy. Kirjasäätiön asiamies Sakari Laiho johdattelee Finlandia-palkintotilaisuuteen ja kehuu palkintolautakunnan työtä. Finlandia-palkintolautakunnan puheenjohtaja Sirkku Peltola astuu kameroiden eteen ja hehkuttaa suomalaisen kirjallisuuden korkeaa tasoa. Esimakua palkituista ja pyrkimystä innoittaa lukijat Finlandia-ehdokkaiden lisäksi myös muita kirjavuoden uutuusteoksia lukemaan.

“Yllätyimme esikoiskirjojen korkeasta tasosta, mikä on tietysti jonkinlainen lupaus hyvistä uutisista myös tulevina vuosina.”

Klo 10.10

Yksi toisensa jälkeen palkintoehdokkaat astuvat esiin ja asettuvat paikoilleen kameroiden eteen. Loisteessa paistattelu hönkii kiusallista kiusaantuneisuutta muuten niin säteilevään tunnelmaan.

Jokainen minuutti on tuntuu kymmeneltä. Perustelut ovat kuin kiirastuli, jonka ajan kirjailija sulautuu teokseensa, uudeksi ikoniksi kansalliseen kirjallisuuskaanoniin, uudeksi punnukseksi suomalaisen kulttuuriin vaakaan. On oltava tyyni ja vakaa, pidettävä ilmeensä kurissa, äänensä vaiti, vaikka juuri sanottavansa takia seisoo juuri tässä.

Klo 10.20

Anne Brunilan otettua harteilleen Finlandia-vaa’ankielen mielenkiintoisen taakan TV-kamerat sammuvat. Alkaa ällistyttävä härdelli.

FinlandiaHyokkaysKuvaajat paimentavat ehdokkaat palkintopöydän taakse. Otetaan yhteiskuva asennossa 1.

FinlandiaHyokkays1 Otetaan kuva asennossa 2.

FinlandiaHyokkays2

Salamat räiskyvät niin, että jollain on aina silmät kiinni. Onnittelijat päättävät yhteistuumin, että kirjailijoiden kärsimykset näyttelyesineinä loppuvat tähän. Kirjarakkaus alkaa voittaa juhlallisen pönötyksen.  FinlandiaHyokkays3Kukkasateen aikana toimittajat huomaavat tilaisuutensa tulleen. Kuvaajat käyvät pikaiseen vastaiskuun ennen kuin homma hajoaa täysin. “Vielä kerran kukkien kanssa!”

FinlandiaHyokkays4Kirjailijat juhlivat jo henkisesti. Tarjolla on kaffetta, englantilaisia kurkkuvoileipiä, tarteletteja ja macaroneja.

Klo 10.40

Suvi Ahola (HS) paljastaa, että Hesarin esikoiskirjapaneeli keskustelee ehdokaskirjoista niin hartaasti, että joku lopulta onnistuu perustelemaan oman valintansa niin hyvin, että muut taipuvat. Tänä vuonna Finlandia-raati onnistui perustelemaan valintansa niin hyvin, että  Hesarikin oli innoittunut tekemään arvion Heidi Jaatisen teoksesta.

Klo 10.45

Kinuan arvostelukappaleita kustantamojen edustajilta. Gummerus on jättänyt arvostelukappaleet toimitukseen, mutta lupaan käydä sieltä hakemassa välittömästi tilaisuuden loputtua.

Tommi Kinnunen kertoo, viime viikon palkintoehdokkuusuutiset olivat ensimmäiset Neljäntienristeystä koskevat, joista äiti ei ehtinyt tiedottamaan hänelle ensimmäisenä. Neljäntienristeykseen sain omistuskirjoituksenkin. Niin sai Anne Brunilakin, joka oli silmiinpistävän iloinen ja innostunut tehtävästään Finlandia-palkinnon valitsijana.

FinlandiaAnneBrunilaSirpa Kähkönen on ollut Finlandia-ehdokkaana aiemminkin, vuonna 2007 Lakanasiivet-teoksellaan. Hänellä oli jo etukäteen pientä jännitystä ja aavistusta, että myös Graniittimiehestä olisi Finlandiaa tavoittelemaan.

FinlandiaKahkonenAnni Kytömäki oli tämänvuotisen Finlandia-ehdokaslistan toinen esikoiskirjailija. Kultarinta hehkuu rakkautta suomalaiseen luontoon ja perheeseen, jotka kannattelevat yksilöt läpi kaoottisten aikojen.

FinlandiaKytomakiHeidi Jaatinen oli ehkäpä Finlandia-ehdokkaista yllättynein. Heidi tunnusti ajatelleensa, että joku kaveri pilailee, kun soitto kustantamosta tuli. “Asun niin pellon laidalla että olen ollut koko kirjailijaurani myös ihan pellon laidalla. Nimenomaan tästä teoksesta on tullut erityisen vähän julkisuutta.”

Tilanne korjaantunee, mikäli raadin jäsenen Kari Kosken ihastelu romaania kohtaan pitää paikkansa: “En ole ikinä lukenut romaania, jossa asetutaan niin uskottavasti lapsen asemaan ja näkökulmaan.”

FinlandiaHeidiJaatinenKlo 11.00

Herään pehmeästä ja pöllämystyttävästä kirjarakkauspilvestä. Tajuan mokanneeni raskaasti, monta kertaa.

Minulla ei ole lausuntoa tai kuvia läheskään kaikista ehdokkaista. Kuvat on ylipäänsä otettu kännykällä. Uskalsin moikata vain muutamia kustantamoiden edustajia. En uskaltanut moikata edes Sakari Laihoa. Nimmarin kehtasin pyytää vain Kinnuselta. En ole käynyt onnittelemassa kaikkia ehdokkaita. En edes tajunnut onnitella kaikkia niitä kirjailijoita, joita kuulustelin, ja raatia tai lopullista tuomaria en tajunnut kuulustella lainkaan.

Klo 13.00-

Kirjarakkaus kantaa edelleen.

Luen limittäin Jaatisen Kaksi viatonta päivää ja Valtosen He eivät tiedä mitä he tekevät. Neljäntienristeys valvotti minua kaksi yötä – ja toivon, että niin tekee tuleva jatko-osakin. Graniittimies oli seuranani aamupalalla, enkä ole täysin varma muistinko syödä. Kultarinnan luin jo kesälomalla, mutta bloggaus on jäänyt, koska parhaista lukukokemuksista on niin vaikea kirjoittaa. Miehiä ja ihmisiä sujautin käsilaukkuun työmatkoja varten.

Kyllä on ollut Finlandia-raadilla tänä vuonna aivan erityisen hyvä maku.

FinlandiaKirjat

 

 

 

 

Ensimmäinen Finlandia-skandaali pöhisee jo!

Tällä viikolla on kaikilla Finlandia-palkintokyttääjillä erityiset onnenpäivät. Tänään julkaistiin Tieto-Finlandia-ehdokkaat, huomenna tänään julkaistiin julkaistaan Finlandia Junior -ehdokkaat. Ensi viikolla on sitten varsinaisten aikuisten oikeiden Finlandia-palkintojen vuoro.

HS aiheuttaa Finlandia-kohun

Tieto-Finlandia-ehdokkaiden julkaiseminen ei aiheuttanut erityistä kohua. Nimittäin kaikki ehdokkaat ovat erittäin hyviä. Sen sijaan hieman ylimääräistä sydämentykytystä koettiin vähintään palkintolautakunnassa ja Helsingin Sanomissa, jossa pääsi jo valmiiksi kirjoitettu Finlandia Junior -juttu lirahtamaan julkisuuteen tänään kello 10.15.

Kuvankaappaus 2014-11-5 kello 11.11.34 AMAntti Majander pahoittelee

“Ihan selkeä mokahan tässä on tapahtunut. Pahoittelut”, aloittaa Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Antti Majander. “Online-toimituksessa on ollut valmiina sekä tänään että huomenna julkaistava Finlandia-juttu ja on tapahtunut inhimillinen virhe.”

Majander muistelee, ettei sähköisen median aikana ole Hesarissa vastaavaa sattunut. Printtimedian aikaan on käynyt joskus niin, että palkintouutinen on julkaistu aamun lehdessä, vaikka palkintojen jako on tapahtunut vasta illalla, muttei koskaan Finlandia-palkinnon kohdalla. Sähköisen median hyvänä puolena Majander pitää sitä, että uutinen voidaan vetää takaisin heti kun virhe huomataan.

Suomen kirjasäätiö pahoittelee

Finlandia-palkinnon jaosta vastaa Suomen kirjasäätiö. Säätiön asiamies Sakari Laiho pitää surullisena, ettei embargo* tällä kertaa pitänyt.

“Muistan tällaista käyneen joskus aiemminkin. Esimerkiksi joskus on julkaistu mainos niin, että voittaja selviää, tai kirjakaupoissa on tehty voittajakirjalle ikkunateippaukset etukäteen.”

Säätiö ilmoittaa palkinnoista kustantamoille muutamaa päivää ennen ehdokkaiden julkistamista. Niinpä tälläkään kertaa eivät palkintoehdokkaat saaneet tietää ehdokkuudestaan lehteä lukemalla. Ehdokasasettelu pysyykin salaisuutena h-hetkeen saakka vain heille, jotka eivät tällä kerralla voittaneet.

Finlandia-palkinnolla on säihkettä

“Yllätysmomentti on tärkeä osa Finlandia-palkintojen säihkettä”, kertoo Laiho. Yllätyksellisyys auttaa luomaan odotusta ja jännitystä kirjallisuutta kohtaan. Myös Majander katsoo, ettei palkintouutisista olisi missään määrin järkevää tehdä kilpajuoksua. Hesari vetikin uutisensa peiton alle vielä yhdeksi yöksi.

Finlandia Junior -palkintoehdokkaat julkaistaan huomenna 10.00.

***

* Embargo on herrasmiessopimus siitä, että tiedotettu uutinen julkaistaan vasta tiettynä ajankohtana.