Tag Archives: HelMet

HelMetin hyvä kirja

Kun lukija kuulee, että jossain kirjapiireissä on taas laitettu pystyyn joku palkintohommeli, se näyttää helposti suljettujen kirjapiirien kabinettipuuhastelulta. Pääkaupunkiseudun HelMet -kirjastoissa annetaan lukevan yleisön äänestää kenelle suosikkiaan finalistilistalta, vaikka palkintoraati päättää (korjaus 19.8.2015*) kenelle tämä Kultainen kirjastokortti sopii tällä kertaa ojentaa.

Kultainen kirjastokorttiIhan tekisi mieli alkaa itsekin kirjailijaksi, jotta voisi muutamankymmenen vuoden sisään ansaita tällaisen. Yksi HelMet-palkinnon kantava idea nimittäin on, että finalistiteosten ei tarvitse olla uunituoreita, sillä todella hyvä teos elää lukijoiden käsissä yli 365 päivää.

Tänä vuonna ehdokkaina ovat:

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan (WSOY 2012)
Arvio löytyy esim. Kolmas linja -kirjablogista.

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset (Teos 2014)
Arvio löytyy esim. Luettua elämää -kirjablogista.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (Teos 2012)
Arvio löytyy esim. Kirjasfääri -kirjablogista.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013)
Arvio löytyy esim. Kirjainten virrassa -kirjablogista.

Maija Muinonen: Mustat paperit (Teos 2013)
Arvio löytyy esim. Reader, why did I marry him -kirjablogista.

Viljami Puustinen: Kingston wall (Like 2014)
Arvio löytyy esim. Rajatapauksia -kulttuuriblogista.

Asko Sahlberg: Yö nielee päivät (Like 2014)
Arvio löytyy esim. Kulttuuri kukoistaa -kulttuuriblogista.

Veera Salmi: Puluboin ja ponin kirja (Otava 2012)
Arvio löytyy esim. Sininen keskitie -lastenkirjablogista.

Henriikka Tavi: Toivo (Teos 2011)
Arvio löytyy esim. Onko kaunosieluista kyborgeiksi -kirjablogista.

Maria Turtschaninoff: Anaché – Myter från akkade (Schildts & Söderströms 2012)
Arvio löytyy esim. Taikakirjaimet -kirjablogista.

Äänestys Yleisöäänestys tapahtuu HelMetin kotisivuilla, eli täällä. (Äänestyslinkki löytyy sivun alalaidasta, ehdokaslistan alta.) Vaikuttaa voi 30.8. saakka ja palkinto palkinto ja yleisön suosikin kunniakirja jaetaan 15.9.2015.

* Luulin alun perin, että jee, tässä meillä on hieno ja radikaali kirjallisuuspalkinto, jossa lukeva yleisö saa äänestää kirjapalkinnon voittajan. Luulin väärin. Erittäin syvät pahoittelut kaikille harhaanjohdetuille, harjoitan keskittyneempää sisälukutaitoa tästä lähtien.

Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta

Uskon puhuvani kaikkien kirjabloggaajien puolesta, kun väitän, että kirjabloggaajat rakastavat kirjastoja. Siksi hallituksemme tötöilyt kirjastoasioissa ahdistavat ja pelottavat myös kirjabloggaajia. Kirjastojen puolesta!

Vietto sujuu modernisti kirjastoselfieiden merkeissä. Henkilökohtainen kirjastoselfiereittini kävi läpi parhaimmat paikalliset*, saaliiksi tuli kaksi sinistä ja kaksi punaista kirjastoa. Säästäkää kirjastot, ei kirjastoista!**

pasilan kirjastoPasilan betoniviidakkoon on nerokkaasti piilotettu ihan uimahallin näköinen rakennus. Se piilottelee sisällään avaraa ja kaunista kirjastoa, jossa katto on korkealla ja kirjahyllyt notkuvat teoksia. Ihana suihkulähde solisee keskellä kirjapaljoutta.

Kirjasto 10Kirjasto 10 sijaitsee Postitalossa Helsingin päärautatieaseman kupeessa. Se on auki joka päivä muutamia juhlapyhiä lukuunottamatta. Kirjastossa on muutamia pokkareita ja tuhansittain äänitteitä. Sekä pari studiota, jos haluaa itse tehdä parempaa musiikkia.

Kallion kirjastoKallion kirjasto on kirjan temppeli ja lukijan taivas. Se on sijoitettu kätevästi muutama kortteli ylämäkeen Hakaniemen torilta. Niinpä kirjastosta poistuessa voi roudata hyvinkin täysinäisen kirjakassin kätevästi alamäkeen. Kirjastossa sijaitsee Suomen ensimmäinen #Sateenkaarihylly ja puolisalainen Dekkarikirjasto, joka on sisustettu kansallislegenda Paavo Nurmen -20-luvun residenssiin kirjaston kellariin.

Itäkeskuksen kirjastoItäkeskuksen kirjasto sijaitsee keskellä kulttuuria Stoassa. 1980-lukulainen kirjastoarkkitehtuuri rokkaa täällä edelleen, kirjahyllyt ovat korkeita ja niitä on paljon niin lapsille, nuorille, faktalle kuin fiktiollekin.

Ehkä parasta näissä kirjastoissa on kuitenkin henkilökunta. Siis kirjastovirkailijat eli kirjatädit ja –sedät, jotka ovat luotettavia rikoskumppaneita ja salaliittolaisia lukemisessa. Skidinä piti uskaltaa tarkkislaisten ohi päästäkseen kirjastoon, mutta Eijan leimauslaitteen kaiut – tsäk-klonk, tsäk-klonk – joko antoivat minulle riittävästi rohkeutta tai pelottelivat ne tieltäni. Jokaisella lapsella pitäisi olla oma Eija, joka vihjaa kaikki Nancy Drewt lukeneelle kolmasluokkalaiselle Agatha Christiestä ja antaa lainata yli seitsemän kirjaa kerralla.

***

15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice –blogista.

***

*Makuasia, kiistellään vaan.

**Ei makuasia. Jos olet eri mieltä, olet väärässä.