Tag Archives: ihmissuhteet

Salla Simukka: Lumikki-trilogia

Salla Simukan Lumikki-trilogia on myyty jo 37 maahan. Miksi?

Salla Simukka: Lumikki

Salla Simukka: Lumikki-trilogia (Tammi 2013, 2014)

Epäilen, että siksi kun se on vähän kuin nuorille aikuisille suunnattu Millenium-trilogia. Siis erittäin tyylikkäästi vaikka jossain määrin ahdistavasti rakennettu synkkä, pätevän naispäähenkilön henkilökohtaisten ominaisuuksien ja pala palalta paljastuvan henkilöhistorian ympärille rakennettu dekkaritrilogia.

Tarina imee mukaansa. Se näyttää empaattisessa sävyssä kaikille lukijoille, miltä tuntuu kasvaa oman menneisyytensä herra(ttare)ksi, etenkin lapsesta aikuiseksi. Ainoa omituisuus on Lumikin ikäiselleen epätyypillisen vanhahtava, jopa keski-ikäinen musiikkimaku (kyllä minäkin Garbagea diggasin tuossa iässä). Runomausta ei sen sijaan ole mitään naputettavaa, Edith Södergran mahtanee pitää pintansa emoteiniklassikkona ensi vuosituhannelle.

Trilogia muodostuu itsenäisistä osista, joiden aikana Lumikki Anderssonille paljastuu vähitellen oman menneisyytensä tragedia, joten osat kannattaa lukea järjestyksessä.

Punainen kuin veri

Lumikki Andersson käy ilmaisutaidon lukiota Tampereella, asuu omassa yksiössään – ja yrittää olla mahdollisimman näkymätön aiempien koulukiusaamiskokemusten takia. Kun valokuvausluokasta löytyy sattumalta suuri määrä kuivumassa olevia seteleitä, Lumikki joutuu pyöritykseen koulun suosituimpien oppilaiden ja huumerikollisten väliin. Kuka on kaiken takana?

Lumikki-trilogian ensimmäinen osa kuvaa nuoren, elämän synkemmältä puolelta ponnistavan naisen sisäistä elämää uskottavasti. Lapsuuden ja aikuisuuden välissä kipuilu ei ole useinkaan helppoa, mutta aina mielenkiintoista. Dekkarijuoni kuljettaa lukijaa lähemmäksi huumerahojen alkuperää – ja lähemmäksi Lumikkia. Koulukiusaaminen on teoksessa vahva elementti, jonka romantisointi on jopa jossain määrin vaivaannuttavaa, vaikka kirjailija kuvaa sen vaikutuksia hyvin.

Lumikki kuuli, kuinka askeleet loittonivat. Hän uskalsi hengittää hieman vapaammin.
Hän oli onnistunut pysymään piilossa. Häntä ei ollut löydetty.
Miltä tuntuisi, jos ei tarvitsisi joka päivä pelätä?
(s. 97)

Valkea kuin lumi

Lumikki-trilogian toinen osa tapahtuu kolmisen kuukautta ensimmäisen jälkeen. Lumikki on matkustanut yksin ulkomaille, kun häneen ottaa yhtäkkiä yhteyttä paria vuotta vanhempi nuori nainen, Zelenka, joka ilmoittaa olevansa hänen sisarensa. Lumikki tuntee selitämätöntä yhteyttä Zelenkaan, mutta voiko hän todella olla Lumikin sisar? Miksi Zelenka pelkää? Tapahtumat lähtevät jälleen vyöryämään Lumikin päälle.

Valkea kuin lumi on edellistä osaa tarunomaisempi ja ehdottomasti vähintään yhtä paljon sukua seikkailukertomukselle kuin salapoliisitarinalle. Se tapahtuu tuolla jossain kaukana, arjen ulkopuolella, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Keskeinen teema kantaa hyvin silloinkin, kun uskottavuus on koetuksella. Tämä osa syventää Lumikin henkilökohtaista tarinaa myös allegorisella tasolla.

Miksi piti herätä, kun unen todellisuus oli paljon parempi ja oikeampi? (s. 101)

Salla Simukka: Lumikki

Salla Simukka: Lumikki (Tammi 2013, 2014)

Musta kuin eebenpuu

Lumikki-trilogian päätösosa vie Lumikin takaisin Tampereelle, puolisen vuotta edellisen kirjan tapahtumien jälkeen. Tässä ehdottomasti kirjasarjan vahvimmassa osassa uhka kohdistuu ainoastaan Lumikkiin itseensä. Jos aiemmin Lumikki on näytetty psykologisesti itse itsensä pahimpana vihollisena, nyt pahimmat viholliset löytyvät lähipiiristä. Kuka haluaa pahaa?

Saduissa kuten oikeassakin elämässä kaikki piilotettu haluaa lopulta tulla löydetyksi. (s. 19)

Viimeinen Lumikki-romaani on trilogian kruunu: se vie psykologiselle matkalle Lumikin sisimpään ja menneisyyteen. Vaikka paine tutustua itseensä tulee Lumikille ulkopuolisen uhkan johdosta, salaisuuksien hälveneminen voimauttaa hänet jättämään lapsuuden taakseen ja vapauttaa elämään aikuisuutta.

Musta kuin eebenpuu on Simukan kypsin teos. Se on keskittynyt pieniin, arkisiin kuvioihin, joista kuitenkin kasvaa vahva kuva maailmasta, jossa elämme. Niin kaipuuna kuin fyysisenä toimintanakin näkyneet pelko ja pakeneminen ovat olleet aimpien teosten vahvoja teemoja, muttä tässä osassa korostuvat pikemminkin vastaan asettuminen ja ratkaiseminen, vastuullisuus. Lumikki pääasiassa reagoi siihen mitä maailma hänen ylleen heittää, mikä erottaa hänet feministisestä kärkikaartista, mutta ainakin hän toimii itse, eikä odota passiivisesti pelastajaa. Trilogia uudistaa klassisen sadun nykymakuun ja -maailmaan sopivaan muotoon. Tämä saattaa olla kirjasarja, joka innostaa juuri harrypottereista ulos kasvaneet nuoret laajentamaan kirjallista harrastustaan.

Salla Simukka: Punainen kuin veri
Kansi: Laura Lyytinen
Tammi 2013
264 s.

Salla Simukka: Valkea kuin lumi
Kansi: Laura Lyytinen
Tammi 2013
237 s.

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu
Kansi: Laura Lyytinen
Tammi 2014
192 s.

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori (Tammi 2013)

Veera Niemisen esikoisromaanissa Avioliittosimulaattori itäsuomalainen morsioehdokas Aino viettää kesäkuukauden länsisuomalaisen sulhasehdokkaan Jussin kotimaatilalla. Kestääkö salamarakkaus salamatyrmistyksen?

– Trekoli. Trädgård. Puutarha.
Sitten se pussaa minua otsalle ja kääntyy pois. Onneksi. Minä kiehun raivosta. Tai häpeästä. Niinpä tietysti. Miksi kutsuisimme puutarhaa puutarhaksi koska ruotsalaiset kutsuvat sitä trädgårdiksi. Jävla helvete.
(s. 106)

Avioliittosimulaattorissa tarinaa luonnehditaan yhdistelmäksi “Maajussille Morsianta, Unelmien poikamiestä ja Leidejä Landella” (s. 11-12). Se on, hupaisista sattumuksista myötähäpeän räimeeseen. Rakkauskertomuksen vuoristorata toisintaa ikiaikaisia prinsessasatuja, joissa heilastelun onnellinen loppu tarkoittaa häitä ja omaa ponitallia. Pahoja äitipuolia tai anoppiehdokkaita tarinassa ei esiinny: käsittämätön länsisuomalainen vaikenemisen kulttuuri sekä sulhon surullisen perhehistorian kuorruttamat isä ja eno omine omituisuuksineen riittävät vastuksiksi innokkaalle ja tarmokkaalle morsmaikulle.

Vaihto-oppilasvuositarinoita keskeiseltä jännitteeltään muistuttava romaani esittää länsisuomalaisen jäyhyyden ja itäsuomalaisen eläväisyyden kaksinkamppailu kitkeränä sopeutumistaisteluna, joka sisältää myös nuoren emäntäehdokkaan henkilökohtaisen kasvun talon tavoille. Huomiot länsisuomalaisesta elämänmenosta ovat kärjistettyjä, mutta osuvia, sikäli kun kyseessä eivät näytä olevan sukupolvien erot tai muut pikemminkin henkilökohtaiset kuin paikalliset ominaispiirteet.

Avioliittosimulaattori jatkaa ilahduttavasti annipolvailevan komediallisen suomichick litin vehnäpellonlaitaromantiikkaa iloisella, hupsuttelevalla otteella ja juurevalla asenteella. Toisaalta se myös shokeeraa terveen realisitisilla maalaisihmisen asenteilla, jotka saivat tällaisen peruskaupunkilaiskukkahattutädin ahdistumaan lihansyönnistään ja maidonjuonnistaan. Ihan tällaista vaikutusta harvemmilla yhden juonen chikkereillä on, (harvemmilla monitasoisilla klassikkoteoksillakaan) mutta pidän erittäin tervetulleena tällaista sivuvaikutusta, joka ryskii kirjan sivuilta tosielämään.

***

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Kansi: Timo Mänttäri
Tammi 2013
267 s.

Henrik Fexeus: Viettelyn jalo taito

Henrik Fexeus: Viettelyn jalo taito

Henrik Fexeus: Viettelyn jalo taito (Atena 2013)

Henrik Fexeuksen ihmissuhdetaito-opas Viettelyn jalo taito: 168 vinkkiä miten saat hänet jakaa maalaisjärkisiä ja edistyneempiä vinkkejä ihmissuhteeseen pyrkiville. Kirjoittaja pyrkii raivokkaasti tasa-arvoiseen sukupuolinäkemykseen, muttei ihan onnistu. Siitä huolimatta opas on käyttökelpoinen peruskuvaus ihmisten välistä kanssakäymistä helpottavista pikku keinoista, joiden muisteleminen ei koskaan ole kenellekään pahaksi. Nuorille aikuisille Fexeuksen vinkeistä on taatusti enemmän hyötyä kuin PUA-blogeista* tai Cosmosta – ja ne kuulostavat uskottavammilta tullessaan kirjasta kuin äidiltä tai isältä.

062: Jokainen määrittelee itse oman arvonsa. …Kun muut luovat kuvaa sinusta, he eivät voi rakentaa sitä minkään muun kuin itse kertomiesi asioiden varaan… Osoita siis olevasi ylellinen design-tuote, et halpa thaimaalaiskopio. Vaikka syvällä sisimmässäsi tuntisit, että asia on ihan toisinpäin, kenenkään ei tarvitse tietää sitä. (kirjassa ei ole sivunumeroita)

Viettelyn jalo taito aloittaa yleisesti hyödyllisistä ihmissuhdetaidoista (älä ota pakkeja henkilökohtaisesti, näytä aina niin hyvältä kuin mahdollista) ja jatkaa yksityiskohtaisempiin, tilannesidonnaisiin vinkkeihin, esimerkiksi erilaisiin eleisiin, joita on sopiva käyttää tietynlaisissa tilanteissa. Fexeuksen viehelaatikosta löytyy esimerkiksi useammanlaisia osoitteluita tai kosketteluita, joilla voi pyrkiä viemään tilannetta itselleen edulliseen suuntaan, kunhan vain muistaa käyttää oikeanlaista elettä oikeanlaisessa tilanteessa.

105: Miten toinen kohtelee muita. Jos olet kiinnostunut jostakusta, haluat epäilemättä pian tietää, millainen hän on tosielämässä… Hyvä temppu, jonka avulla toisia voi opetella tuntemaan salaa, on katsoa miten he käyttäytyvät muita kuin sinua kohtaan. (kirjassa ei ole sivunumeroita)

Lopulta kirjoittaja siirtyy antamaan yksityiskohtaisia vinkkejä esimerkiksi katsekontaktin pitämisestä, äänen käytöstä tai ihmissuhteen luomiseen liittyvistä tilanteista, kuten treffeille pyytämisestä. Fexeus ei kuitenkaan lopeta onnittelemalla lukijaa huippuluokan viettelijäksi valmistumisesta, vaan toteaa, että käytännön harjoittelu muutama vinkki kerrallaan on ainoa tapa parantaa seuraelämäänsä.

Viettelyn jalossa taidossa opastaminen tuo tietysti mukanaan mielenkiintoisia moraalisia kysymyksiä. Käytännössähän “viettely” on kanssaihmisten manipuloimista, jos ei nyt tekemään jotain, mitä he eivät missään nimessä halua tehdä, kuitenkin jotain, josta he eivät olisi kenties kiinnostuneet ilman ulkopuolista painostusta. Toisaalta jotkut ihmiset ovat tällaisessa manipulaatiossa luonnostaan lahjakkaampia ja ehkäpä kokemustensa takia tietoisempia, mikäli sellaista käytetään heihin. Onko reilua vai epäreilua muuttaa sosiaalista leikkikenttää paljastamalla salaisuudet, luomalla yleistä tietoisuutta erilaisista manipulaatiokeinoista tai tasaamalla ihmisten mahdollisuuksia elää sosiaalisissa ympäristöissä? Muuttaako viettelyn sääntöjen opiskelu sosiaalisen elämän sosiaaliseksi peliksi?

Oli miten oli, mutta olisipa minulla ollut tällainen kirja käsillä nuorena aikuisena ihmisten kanssa elämistä opetellessani. Viettelyn jalo taito keskittyy suurelta sosiaalisen elämän perustaitoihin. Se perinteinen suomalainen vinkki – olet vain oma itsesi – ei nimittäin ihan aina riitä, eikä siitä ole juuri apua ainakaan silloin, kun joutuu kohtaamaan täysin uudenlaisia haasteita. Upeasti kuvitettu ja hengeltään hyvin myönteinen ja humoristinen teos auttaa ajattelemaan sosiaalista elämää ja ennen kaikkea siihen osallistumista miellyttävänä ja hauskana elämänalueena, jolla toimiessaan ei kannata ottaa itseään liian vakavasti.

* PUA tulee sanoista Pick Up Artist, ja se tarkoittaa, että jotkut keski-ikäiset miehet ovat keksineet tehdä rahaa myymällä naisten iskuvinkkejä kokemattomille, mahdollisesti heikon flaksin takia katkeroituneille kanssaihmisilleen. Kehotan tutustumaan tähän alakulttuuri-ilmiöön ainoastaan En kehota tutustumaan tähän alakulttuuri-ilmiöön.

***

Henrik Fexeus: Viettelyn jalo taito: 168 vinkkiä, miten saat hänet
Suom. Riie Heikkilä ruots. alkup. Alla får ligga – Strategier i 
förförelsekonst för den moderna gentlemannen och kvinnan
Kuvitus: Ralf Söderlind
Atena Kustannus 2013
350 s.