Tag Archives: juonipaljastus

Vaihtoehtoinen juonitiivistelmä, biodiversiteettiotos

Kerta kiellon päälle! “Vaihtoehtoinen juonitiivistelmä” on nyt myös avoin FB-tapahtuma, jota voi seurata kuka tahansa. Itse tällä kertaa liikenteessä Linnean innoittamalla biodiversiteettilinjalla.

Sami Lopakka: Mars31.12.2014 - 1-3

Onko elämää, vai eikö ole? Lopakan hienosyinen runoelma kartoittaa tuntemattomia elämänmuotoja lähellämme.

Antti Arnkil: Lantaesseet31.12.2014 - 1-4

Lantaesseet pureutuvat syvälle pillerinpyörittäjien sielunelämään ja yhteiskuntaan. Teos tuo kirjalliseen vuoteemme tuoksahduksen etelän eksotiikkaa.

Ellery Queen: Salaperäiset varikset31.12.2014 - 1-5

Maailmankuulu ornitologi ei pelkää tarttua haasteisiin. Tällä kertaa hän on tarttunut tuohon linnustomme salaperäisistä salaperäisimpään, varikseen. Seikkaperäinen tietoteos esittää variksen kaikilta puoliltaan ja sisältää myös 16 värivalokuvaa, jotka kirjailija on itse henkensä uhalla näpsäissyt vaativissa olosuhteissa.

Kalala31.12.2014 - 1-6

Suomen kansalliseepos, josta on sittemmin hakenut innoitusta kauhukirjailija H. P. Lovecraft. Lovecraftia on kritisoitu kalalaisen mythoksen tahallisesta väärinymmärtämisestä ja yksinkertaistamisesta epäeuklidisen matematiikan avulla.

Stieg Larsson: Yö joka ei tule31.12.2014 - 1-7

Tämä jännäri aloitti 2000-luvun alussa skandinaavisen kirjallisuuden vampyyrinoirbuumin. Fysiikan ja kirjallisuuden lait haastavassa romaanissa on erityisen erikoista, että teoksessa on pääosassa nuori nainen, joka pelastaa itse itsensä epäkuollutta elämää suuremmilta vastuksilta.

Mircea Eliade: Kuisen alun myytti31.12.2014 - 1-8

Kuunatsit, tuo viimevuosien vitsauksemme, ovat viimein sallineet antropologien laskeutumisen heimonsa keskuuteen. Eliaden uutuusteos paljastaa ensikäden tietoa salatun ja salailevan rodun tavoista ja uskomuksista.

Jussi Valtonen: Heeiii kevät31.12.2014 - 1-9

Finlandiapalkittu Valtonen herättelee lukijoitaan talviunilta. “Kevät tulee, oletko valmis!”

 

Vaihtoehtoinen juonitiivistelmä, nyt sf-moodissa

Facebookin “Vaihtoehtoinen juonitiivistelmä” on ottanut tulta alleen. Varoitus: tämä kirja-askartelu on erittäin addiktiivista ja muuttaa katsantokantasi kirjoihin. Tapahtuma on myös tuonut lukijat ja kirjailijat yhteen kaiken hauskan merkeissä, mitä luonnollisesti syvästi paheksuttakoon.

Ali Shaw: Tyttö joka muuttui laiksi31.12.2014 - 1

Sinä talvena Mega City Ykköseen saapui uusi tuomari ja teloittaja kaljuunan näköisellä jäävuorella seilaten. Feministinen uudelleenkirjoitus suositusta sarjakuvasta.

Ian McEwan: Se enttipuutarha31.12.2014 - 1-1

Ian McEwanin esikoisromaani Se enttipuutarha on dystooppinen itsenäinen jatko-osa rakastetulle fantasiaklassikolle. Entit on orjuutettu örkkien toimesta ja sijoitettu suuriin maanalaisiin puutarhoihin, jossa niitä vartetaan ja ympätään kustannustehokkuuden nimissä. Kapinahenki havisee, mutta pystyykö enttien vapautusrintama toimintaan ennen kuin tuli pääsee valloilleen?

Aldous Huxley: Uljas simailma31.12.2014 - 1-2

Aldous Huxleyn yhteiskuntakriittinen yhdenpäivänromaani kertoo työläisten juhlapäivästä. Se seuraa Leopold Bloomin hiivantuoksuista tanssahtelua läpi New Londonin yökerhoskenen. Humalluttavan humaani kevytkertomus ihmiskunnan pintaliidosta paljettien ja pikkumustien puristuksessa.

 

Hauskaa uutta vuotta!

Facebookissa oli eilen eventti nimeltä “Vaihtoehtoinen juonitiivistelmä” eli kirja-askartelua sanaleikkihengessä. Seuraa oma tuotantoni (jota lähemmäs tuskin koskaan pääsen kirjan kirjoittamista, kansitaiteilua tai Hublarin kritiikkiä).

30.12.2014 - 1-2Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täi

Suomalaista mommy littiä suoraan perhe-elämän iljettävimmistä syvyyksistä. Selviytyykö äiti järjissään joulun yli, kun esikoinen tuo joululahjaksi loiseläimiä ja nuorimmainen vatsataudin? “Svartmörkt humör med naturalistiska tendenser.” –HBL.

30.12.2014 - 1-1Shimo Suntila: Sata kummaa tomusta

Miten pölykoirien käy, kun sohvan alle kehittyy uusi sivilisaatio?

30.12.2014 - 1-3

Astrid Lindgren: Rikki

Tyttökirjaklassikko, jossa tyttö on ihan hajalla. Teos on kirjoitettu tekstiviesti-, whatsapp- ja FB-chat-muodossa.

30.12.2014 - 1

Pauliina Vanhatalo: Korvamato

Menneisyys muistuttaa itsestään itsepintaisesti.

30.12.2014 - 1-4

Johanna Sinisalo: Savo, opas valoisille ja pimeille poluille.

Tunnetun kävelyretkeilijän kokemukset villi-ihmisten ja jääkarhujen mailla. “Täällä totuuskin on kuulijan korvassa”, tiivistää Sinisalo hurjat seikkailunsa.

30.12.2014 - 1-5

Elias Koskimies: Ihmepoka

Lämminhenkinen kasvukertomus. “Me ollaan kaikki oltu joskus nuoria. Me ollaan kaikki vähintään jossain määrin toivuttu siitä. Eikö?”

Tapahtuma löytyy edelleen Facebookista, vielä ehtii osallistua!

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase (juoniselostus)

Anna-Leena Härkösen Häräntappoase oli ensimmäinen kirja-arvosteluni ikinä, kuten aiemman postauksen kuvatekstissä mainitsin. Luulin tätä kouluun kirjaesitelmäksi tekemääni ainekirjoitusta jo kadonneeksi, mutta löytyipä se sitten kuitenkin. Sain tästä näköjään 8+, joten ei tämä ehkä paras essee tai mallivastaus ole, mutta ihan ok kuitenkin.

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

Anna-Leena Härkösen nuorisoromaani Häräntappoase

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase. Suuri suomalainen kirjakerho, 1984.

Anna-Leena Härkösen nuorisoromaani Häräntappoase (ilmestynyt 1984) on yliluonnollisia elementtejä sisältävä kolmiodraama, joka ennakoi Houkutus-sarjaa (Twilight). Äiti pakottaa päähenkilö Allu Korvan heinäkuuksi maalle heinätöihin, vaikka Allu itse tahtoi lähteä “bestiksensä” Taalan kanssa kesätöihin Tukholmaan. Allun maalaisheinäkuusta tulee kuitenkin paras ikinä. Härkönen vyöryttää jännitys- ja rakkausjuonia taitavasti teiniarkipäivän ja maalaisaherruksen lomassa. Tämä romaani on lyhyt ja se on kirjoitettu puhekielellä, joten sen lukee nopeasti.

Kun Allu pääsee Torven kylälle “pakkotöihin”, vastassa ovat oudot sukulaiset: perheen isä Svante on kotityranni, äiti Lahja touhottaa, ja Allun serkku Tauno on tilan “luuseripoika”. Allun toinen serkku Rutanen on vähän säälittävä “feikkihoppari”, joka yrittää “päteä” Allulle. (s.8) Maalaiskylän elämä tuntuu Allusta aluksi tylsältä ja oudolta. Tauno “angstaa” ja “emoilee”. Syy selviää pian.

Tilalla tehdään päivät pitkät heinätöitä. Ne ovat raskaita ja inhottavia. Heinänteko on tärkeää elukoiden takia, mutta niiden salaisena tarkoituksena on väsyttää pojat kuoliaaksi, jotta he eivät “ottaisi hatkoja” iltaisin. Mutta tyypit lähtevät kuitenkin. Allua ihmetyttää, miksei Tauno lähde iltaisin kylille mukaan, vaan Häräntappoaseen kanssa yksin metsään.

Rutanen esittelee Allun kylän “jengille”, johon kuuluvat Touko ja Ripe (“koviksia”, mutta pelkkiä sivuhahmoja), mustatukkainen Kerttu (“blingblingpissis”) ja blondi Vuokko (“joka pukeutuu H&M:n postimyyntiriepuihin”) (s. 15). Rutanen ja Allu “fillaroivat Lahjan munamankelilla”, mutta Toukolla on “Suzukin mönkkäri” ja Ripellä “viritetty skootteri”. Kerttu ja Vuokko ajavat Kertun mopolla (s.16). Allulle näytetään “kylän mestat”: leikkikentän huvimaja, rämä bussi romuttamolla ja hautausmaan nurkka. Allu alkaa sopeutua maalaiselämän kummallisuuksiin: “salaröökaus” on kova juttu. Ainoastaan Tauno “hiipparoi” yksin metsässä. (s. 18)

Aluksi jengillä on ihan “tavismeininki”, kierrellään “mestoja” ja “heitetään läppää”. Kertulla ja Allulla alkaa pian “synkata”. Jutun alkamista kuitenkin varjostaa Kertun synkkä salaisuus. Allu ei tiedä, että Kerttu kärsii kylän kirouksesta. Siitä ei puhuta ulkopuolisille. Ei edes Vuokko, joka on “lääpällään” Alluun ja “kyylää ja liimautuu iholle” (s. 25-26), yritä vihjailla mitään. Kun Kerttua ei joka ilta näy (Vuokko selittää, että se johtuu Kertun “tiukkisuskismutsista”), alkaa Allu pian “lämmetä” myös Vuokolle. Allusta tuntuu pian, että häntä revitään kahteen suuntaan.

Allu ei tiedä, että Vuokkokin on kylän kirouksen uhri, mutta Vuokolle on käynyt paremmin kuin Kertulle. Hän on saanut osakseen kirouksen hyvät puolet, “Vaikutuksen/charmin” ja hallitsee itse “muodonmuutosta”. Kerttu puolestaan on traaginen hahmo. Hän kärsii urheasti salaa yksinäisyydessä, jossa vuodatetaan monta kyyneltä ja ainoa ystävä on korvapuoli kissanpentu. Kertun runot ovat vaikuttavia, erityisesti se, jossa Kerttu pelkää, että kissa kasvaessaan vahingossa metsästää Kertun “muodonmuutoksen” aikana. Kun Allu ihmettelee, miksei Kertusta kuulu mitään, Vuokko selittää Allulle jotain “syömishäiriöstä ja depiksestä” (s. 42). Kirous on kuitenkin puhkeamassa.

Yhtenä iltana sitten Rutanen joutuu jäämään Lahjan kanssa “vetämään lakanoita”, eikä Allu halua lähteä yksin. Niinpä Allu seuraa Taunoa salaa metsään. Metsässä Tauno “skitsoaa” jotain omituista itsekseen ja ammuskelee variksia. Ihan kuin Allu aavistaisi jotain, hän ryntää Taunon luo ja vaatii Taunoa lopettamaan. Tauno “aggreaa” kuitenkin jotain äänistä, jotka puhuvat sen päässä varisten kielellä. Allulla menee hermo ja hän lähtee kotiin päin. Yhtäkkiä Tauno osuu varikseen, joka valahtaa maahan Allun eteen kuin kohtalon oikusta. Varis alkaa “muuttua” (s.54-56). Se onkin Kerttu! Onneksi Tauno ei osunut kuin siipeen ja Allu ja Kerttu pakenevat. He selvittävät välinsä hautausmaalla, jossa Kerttu kertoo kaiken: kirouksen voisi ehkä “heijastaa” toiseen rituaalin avulla.

Tämän jälkeen Kerttu ja Allu ovat erottamattomat, vaikka Tauno vainoaa ja kiristää Kerttua, koska hänkin näki muodonmuutoksen. Vuokko yrittää Allua edelleen ja esittää Kertun “BFF:ää”, vaikka on oikeasti liittoutunut Taunon kanssa. Lopputarinan ajan Allu ja Kerttu etsivät yhdessä ratkaisevan rituaalin sanoja ja muita välineitä. Loppuratkaisu on todella jäätävä ja jännittävä, sillä Vuokko pystyy “vaikuttamaan” Alluun jo voimakkaasti ja Tauno ilmestyy sotkemaan kuviot juuri väärällä hetkellä. En kuitenkaan kerro tässä keneen kirous heijastetaan tai onnistuuko rituaali!

Sitten äiti soittaa ja pakottaa Allun takaisin kotiin kastelemaan kukkia äidin lomamatkan ajaksi. Allu joutuu palaamaan takaisin kaupunkiin ja Kerttu on “täysin hajalla” (s. 92). Onneksi kännykät on kuitenkin keksitty!

Itse tykkäsin tästä kirjasta tosi paljon. Härkösen huumori näkyy arkipäiväisten heinähommien kuvailussa, ja yliluonnollinen juoni paljastuu pikku hiljaa. Etenkin Kerttu on paljon syvällisempi kuin miltä näyttää. Kirja oli tosi vaikuttava ja oli kivaa lukea suomalaisista päähenkilöistä, joille tapahtuu kaikkea epätavallista ja yliluonnollista. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka tykkäävät lyhyistä kirjoista, joissa on rakkaustarina, draamaa ja yliluonnollisia tapahtumia. Kirjasta on tehty myös televisiosarja.

***

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

Suuri suomalainen kirjakerho, 1984

98 s.

***