Tag Archives: kiusaaminen

Henrik Fexeus: Kiusaaminen on sairasta valtapeliä

Henrik FexeusRuotsalaisen mentalisti ja kirjailija Henrik Fexeuksen iloista tervehdystä saattelee miehekäs kädenpuristus. “Kirjabloggaaja, sanoit? Voi kuinka kivaa!” Sliipattu ja sulavakäytöksinen kirjailija istuutuu samettisohvalle, tarjoaa virvokkeita ja kysyy: “Mitä haluaisit tietää?”

Vastaan: “Kerro minulle, miten koulu- tai työpaikkakiusattu voi käyttää vinkkejäsi?”

Fexeus nielaisee. Ja nielaisee toistamiseen. “Tiedätkö, koulukiusaaminen oli syy sille, että ylipäänsä aloitin tutustumaan psykologiaan ja ihmisten käyttäytymiseen. Etsin vastausta kysymykseen, miksi minä? Mitä tälle voi tehdä?”

Koulukiusattuus on sosiaalinen funktio

Fexeus korostaa, että Valtapeli – vaikuttamisen jalo taito on opaskirja aikuisten käyttöön. Koulukiusaaminen on mitään opaskirjaa monimutkaisempi ilmiö, sillä vaikka se syntyy lasten keskuudessa, ainoastaan aikuiset voivat ratkaista kiusaamistilanteet.
“Koulukiusaaminen ei johdu kiusatusta, eikä oikeastaan kiusaajastakaan. Se on sosiaalinen funktio, jonka avulla lapset opettelevat ryhmänmuodostusta.”

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden muodostaminen on vaikeaa. Helpoin tapa luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta on määritellä, mikä tai kuka ei kuulu ryhmään. Siksi koulussa tai työpaikoilla kiusataan. Ulkopuolisena ei kukaan halua olla, mutta joku sinne aina joutuu.

“Kiusaaja on useimmiten henkilö, joka kokee oman asemansa ryhmän sisäpuolella olevan jotenkin uhattuna. Ehkä hän on juuri se, joka uhkaa seuraavaksi tipahtaa ulkopuoliseksi. Kiusaajan peesaajat ja hiljaiset sivustakatsojat kärsivät samasta pelosta.”

Aikuisten väliintulo onkin olennaisin asia koulukiusaamisen lopettamisessa. Aikuisista täytyy löytyä jämäkkyyttä, jolla autetaan lapsia löytämään yhteenkuuluvuuden tunne ilman, että ketään kiusataan.
“Ikinä ei pidä sanoa lapselle, että älä välitä. Lapsi ei pysty omin avuin lopettamaan kiusaamista tai kiusattuna olemista. Olemme sosiaalisia eläimiä. Yhteisön ullkopuolelle jättäminen luo perusturvattomuuden tunteen, joka voi vaikuttaa koko loppuelämän.”

Työpaikkakiusaaminen on valtapeliä

Työpaikkakiusaamisen lopettaminen on mahdollista, väittää Fexeus. Hän myöntää, että se vaatii enemmän työtä kuin vain Valtapeli -teoksen lukemisen. Kaikki lähtee sisäisen varmuuden ja itsetunnon rakentamisesta.

“Kiusaaminen vie itsetunnon ja kokemuksen siitä, että pärjää, osaa ja jaksaa. Siksi se on niin tuhoisaa. Ja siksi sitä vastaan taistellessa on ennen kaikkea lähdettävä rakentamaan itsetuntoa.”

Fexeuksen mukaan ihan pienetkin asiat auttavat. Roskien vienti silloin, kun tuntuu ettei millään jaksaisi, osoittaa itselle, että voimia on. Omien voimien löytämisen jälkeen voi jo etsiä tukea.

“Koska kiusaaminen on pohjimmiltaan ulkopuoliseksi joutumista, on tärkeää löytää liittolaisia ja tukijoita. He voivat olla työpaikaltasi, mutta myös oma perhe, lapsuudenystävä tai Facebook-kaveri käy liittolaiseksi.”

Liittolaisessa olennaisinta on, että hän on sinun puolellasi, vaikka tuntee sinut, ehkä jopa paremmin kuin työpaikkakiusaaja. Yhdessä tukijan tai tukijoiden kanssa et ole enää yksin ja ulkopuolinen.

Valtapelaa paremmin kuin kiusaaja

Seuraavaksi on aika käydä selvittämään itse työpaikkakiusaamista. Fexeuksen mukaan itsen kannalta on tärkeintä ilmaista kiusaajalle, että tämän käytöstä ei enää tulla suvaitsemaan ja kiusaamisen loppumisen kannalta, että omalla käytöksellään näyttää, ettei tämän kiusaava käytös enää onnistu.

On tärkeää muistaa, että kiusaaminen on alkeellisimpia ryhmänmuodostustapoja. Niinpä on lukuisia strategioita, joilla sen vaikutusta voi lähteä kumoamaan.

“Kiusattu voi vaikka olla ystävällinen muille ja tutustua työpaikalla tai sen ulkopuolella muihin työtovereihin. Jos uskaltaa olla ystävällinen, tulla ulos kuorestaan tai olla haavoittuvainen, saa usein muiden sympatiat puolelleen.”

Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota omaan käytökseensä.

“Esimerkiksi kahvipöydästä poistuminen silloin kun kiusaaja tulee paikalle antaa muille vahvan signaalin siitä, että et aio enää ottaa kiusaamista nöyrästi vastaan. Tehokkainta on, jos saat muita lähtemään mukaasi. Silloin olet onnistunut kääntämään tilanteen päälaelleen ja kiusaaminen todennäköisesti lopahtaa omaan mahdottomuuteensa.”

Valtapeli – vaikuttamisen jalo taito (Atena 2014) antaa vinkkejä valtapelien käymiseen. Fexeuksen viesti on, että tuleen ei kannata jäädä makaamaan.

“Valtapelejä käydään jatkuvasti, ja ne tuntuvat usein epäreiluilta. Sosiaalisia taitoja voi kuitenkin oppia harjoittelemalla. Se vaatii rohkeutta, mutta palkitsee. Valtapelata voi myös hyvän puolesta.”

Jaana Taponen: Unelmavaras

Jaana Taponen: Unelmavaras

Jaana Taponen: Unelmavaras (Karisto 2010, Elisa Kirja 2013)

* Kirjan sponsoroinut Elisa Kirja, Kirjoita Itse *

Jaana Taposen keski-ikäistyvien naisten chick litihkö viihdekirja Unelmavaras pureutuu työpaikkakiusaajatehopakkaus Marin tarinaan mitalin kolmelta eri puolelta. Romaani rullaa miellyttävästi, mutta hetkauttaa sympaattisella suhtautumisellaan kulisseja liian kauan kannatelleeseen päähenkilöön. Moraalisella keinulaudalla lukijaa keikutteleva Unelmavaras pureutuu ajankohtaisiin, yleisinhimillisiin aiheisiin lievästi osoitellen, mutta saarnaamatta.

Työholisti Mari Kivinen, 36-v., on työpaikkansa luottopelaaja ja tehopakkaus, joka omien rutiiniensa ohessa hoitaa muidenkin työt ylennyksenhimo silmissä kiiltäen. Loppuunpalamista ja avoeroa kohti itseään tarmokkaasti ajavalla Marilla ei riitä resursseja ihmissuhteisiin, omaan elämään tai edes yleiseen ystävällisyyteen: pääasia, että työt (myös muiden) tulevat hoidetuksi. Kun tärkeä, Marin itselleen petaama keissi annetaankin toimiston upouuden ja hehkeän glamourkissan hoidettavaksi, Marin työmotivaatio tekee välittömän itsemurhan. Samalla henkilökohtaisessa elämässä iskee niin perhe- kuin parisuhde- kuin ikäkriisikin. Löytyvätkö ratkaisun avaimet kenties hottiksen ruotsalaisvahvistuksen taskusta?

– Mari, voitko sä auttaa?                                                                                                      – En, mulla on kiire.                                                                                                              – Voi ei, mun pitää kysyä tätä sitten Karilta.                                                                          – Ehkei sun kannata. Se kuvittelee palkanneensa ammattilaisen.
( 35%)

Taposen henkilöhahmot ovat herkullisia ja nokkelalle dialogille perustuva kerronta vetää mukaansa työpaikkakiusaajan elämään. Katsomme työpaikkakiusaajaa samasta näkökulmasta, josta yleensä katsotaan koulukiusaajaa: että tällä on varmasti itsellä hyvin vaikeaa, kun pitää levittää pahaa oloa ympäristöön. Aikuisen suhteen tämä näkökulma on kuitenkin jotenkin vinksallaan, koska aikuinen on aikuinen ja aikuisen pitäisi pystyä elämään muiden kanssa ihmisiksi. Tästä moraalisesta vinksahtaneisuudesta kohoaa hyvä draama, jossa lukijana joutuu katselemaan tilannetta lievästi nakertavasta olosta käsin. Kirjailija suhtautuu luomaansa hahmoon luonnollisesti sympaattisesti ja näyttää lukijalle, miten kukaan ei ole täysin hyvä tai paha, miten kaikki on tulosta jostain.

Okei, vaikka Lauran Ossi olikin kiertävän virussirkuksen päätähti viimeiset viikot eikä Laura ollut kertomansa mukaan saanut kuin murto-osan tarvitsemastaan unesta, niin Mari ei silti uskonut, että inhorealismikaan pystyi olemaan aivan tuollaista. Ehkä Laura halusi tehdä kärsimyksistään performanssin, sillä jokainen itseään kunnioittava nainen olisi vetänyt telalla meikkiä naamaan näyttääkseen paremmalta. ( 22%)

Perspektiiviä Marin mesomiseen luodaan siirtämällä kertojanasema välillä Marin työtoveriin Lauraan tai hänen avomieheensä Petteriin. Tämä luo väliin tarpeellisia muistutuksia Marin objektiivisesti katsoen erittäin myrkyllisestä käytöksestä ja olemuksesta, mutta samalla heittää teoksen täydestä chick litistä naisten viihdekirjallisuuden syliin. Lukiessa mietin, olisiko sittenkin ollut muita mahdollisuuksia luoda näkemystä eau de Marin toksisuudesta ja napakoittaa näin sekä näkökulmaa että kerrontaa.

Unelmavaras on varsin kelpoisa viihdekirja, joka kohoaa tavanomaisen ihmissuhde- ja työelämädraaman yläpuolelle näyttäessään, mitä työpaikkakiusaaminen on, mistä se kumpuaa ja miten se usein hoidetaan jätetään hoitamatta kaikkien osapuolten toimesta. Puuttumattomuus on piittaamattomuutta työpaikallakin.

***

Jaana Taponen: Unelmavaras
Kansi: ? (e-painos)
Karisto 2010 / Elisa Kirja 2013