Tag Archives: KKV

Kirjaläppää: Ohjeet blogimainonnasta, uhka vai mahdollisuus?

© Taika DahlbomVirpi Kotro otti blogissaan esille kysymyksen Kilpailu- ja kuluttajaviraston blogimainontasäännösten epäillyn epiksen: Oikeiden Journalistien (esim. painetussa mediassa julkaisevat) ei tarvitse merkitä teksteihinsä, mikäli ne on tehty yhteistyössä yritysten kanssa, mutta kaikenkarvaisten bloggaajien pitää.

Onko tämä epistä?

Heitän vastakysymyksellä, että miltä kannalta epistä? Siltäkö kannalta, että yritykset voidaan saattaa edesvastuuseen, mikäli he pyrkivät lahjomaan, kiristämään tai painostamaan bloggaajia tekemään suosittelevia juttuja myynninedistämismielessä? Vai siltä kannalta, että bloggaajat eivät ohjeistuksen valossa ehkäpä suolla epämääräisiä mahdollisia piilomainontapostauksia tulevaisuudessa(kaan)?

Kyynikon esimerkkejä elävästä elämästä

Nythän on niin, että jos ihmisen blogi sattuu jonkun epämääräisen markkinointi-, SEO- tai vast. henkilön* silmään, kys. henkilö heittää ihmiselle meilin, jossa ehdotetaan yhteistyötä – jonka useimmiten uskotaan “hyödyttävän meitä molempia”. Kokemukseni mukaan noin 95% ehdotuksista sisältää jossain neuvotteluvaiheessa pyynnön siitä, että “postauksessa ei saa mainita kyseessä olevan yhteistyö tämän tahon kanssa”.

Tästä helposti tunnistaa, että ehdotus on piilomainontaa. Etenkin nyt, kun KKV valistaa bloggaajia asiasta.

On myös julkinen salaisuus (jonka tässä paljastan, mikäli joku ei sitä jo tiennyt), että joissain sanomalehdissä (ja JSN:n päätöksiä seuraamalla arvioisin, että myös aikakauslehdissä) on huomattavasti helpompi saada juttu firmasta tai firman tuotteesta, mikäli kys. firma mainostaa ko. lehdessä eli tuo lehdelle rahaa. Joskus päätoimittaja saattaa jopa ehdottaa, että julkaisee jutun firmasta, mikäli lehdestä ostetaan vastineeksi mainoksia.***

Kaikki tunnistavat tällaisen epäeettisen journalismin jotenkin vähän ikäväntuntuiseksi, ellei jopa epäeettiseksi ja mahdollisesti kuluttajaa harhaanjohtavaksi.

Naiivi some-utopia

Maalailenpa tässä nyt kuvan tästä tulevaisuuteen, sanotaanko 10 vuoden aikajanalla. Jossa e-sanoma- ja aikakauslehdet jatkavat yllä esitetyllä linjalla (markkinatilannepaineet, levikkilaalaa, mainostulot, kyllähän kaikki ymmärtävät miten vaikea tilanne on…) ja bloggaajat siirtyvät massoittain KKV:n ohjeistuksen linjalle, joka ei oikeasti vaadi sen ihmeempää, kuin mainostustilanteessa mainostustarkoituksen julki tuominen.

Mitä tapahtuu? Kenen tekstiin, kuviin tai puheeseen lukija voi luottaa?

Edelleenkään ei voi tietää, kenen mediatuotteista kuluttajat maksaisivat.** Mutta toiveissani siintää, että pätevät markkinointi- ja tiedotusihmiset edelleen pitävät mediakanaviensa luotettavuutta erittäin tärkeänä asiana.

Melko varmana puolestaan pidän, että yhä medialukutaitoisemmat lukijat tunnistavat yhä varmemmin, koska heille pyritään tarjoamaan piilomainontaa ehtana sisältönä. Ja seuraavat luotettavina pitämiensä ihmisten blogeja, artsuja, lehtiä, twiittejä, instagrammeja ja muita someja.

Ja täysin varmana pidän, etten ole ainoa bloggaaja, jonka sisältöä ei pysty ostamaan, lahjomaan tai painostamaan mieleisekseen.

***

* Ja käytän tässä sanaa henkilö erittäin lavealti, sis. myös spämmibotit.

** Toisaalta, tälläkin hetkellä kaikki marisevat, että kukaan ei kuitenkaan maksa, joten kysymys on ehkäpä turha.

*** Truu stoori viestintäkonsulttiajaltani. Kyllä minä en saanut sanaa suustani.

Kirjaläppää: Mainosta kirjablogissa oikein!

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on julkaissut linjauksensa blogimainonnasta. Tässä tiivistelmä ja kommentaari kirjablogeille (ja niissä mainostaville).

Mitä on kirjablogimainostaminen?

Kirjablogimainoksen syntymiseksi pitää tapahtua seuraavaa:

  • Mainostajan tavoite on, että bloggaaja edistää tuotteen tai palvelun myyntiä suosittelemalla sitä blogissaan.
  • Bloggaaja saa suosituksesta palkkion (rahaa tai tuote/muu lahja).
  • Blogiin mainostamistarkoituksessa tuotettu tuote on postauksessa keskeisessä roolissa.

Kirjablogeissa voi siis joutua mainostuksen liukkaille jäille, mikäli vastaanottaa arvostelukappaleen kustantamolta tai kirjakaupalta.

KKV:n ohjeissa kuitenkin tähdennetään, että “Yrityksen, joka lähettää tuotteitaan bloggaajalle siinä tarkoituksessa, että niistä kirjoitetaan positiivisia arvioita, tulee neuvoa bloggaajaa toimimaan niin, että yhteistyöstä tai vastikkeettomien etujen vastaanottamisesta kerrotaan avoimesti postauksien yhteydessä.”

Kustantamot eivät arvostelukappaleita lähetellessään tyypillisesti toivo kirjabloggaajalta suositusta, vaan arvion eli mahdollisimman rehellisen kuvauksen siitä, mikä kirjabloggaajan mielestä on kirjan taiteellinen, kokemuksellinen tai muu arvo. Henkilökohtainen ja anekdotaalinen kokemukseni kertoo, että hillittömän vuolas arvostelukappalevirta ei katkea, vaikka arvostelukappaleita teilaisi aina tarvittaessa.

Miten kirjabloggaaja välttää piilomainontaa?

  • Merkitsemällä kirja-arvioonsa “arvostelukappale”, “työkappale” tai “saatu kustantamolta tai kirjakaupalta (lisää nimi tähän)”, mikäli kirja-arvio on tehty arvostelukappaleesta.
  • Merkitsemällä sanallisesti postaukseen minkä tahon kanssa postaus on tehty yhteistyössä, mikäli kyseessä on esim. kutsuvierastilaisuus, kulttuuritapahtuma-arvio tai sponsoroitu postaus.
  • Merkitsemällä blogin tietoihin, mikäli blogilla on pitkäaikainen tai toistuva yhteistyösopimus jonkin tahon kanssa. Tällaiseen sopimukseen liittyvissä postauksissa pitää olla jokaisessa maininta yhteistyöstä.

Miten kirjablogimainostaja välttää piilomainontaa?

  • Mainostaja neuvoo bloggaajaa kertomaan avoimesti yhteistyöstä tai vastikkeettomien etujen vastaaottamisesta postauksien yhteydessä.

Tarkemmat blogimainostusohjeet löytyvät Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilta täältä.