Tag Archives: lukutaito

Kirjaläppää: Kirjahyllyn laajuudella vaikutusta lasten lukutaitoon

Jonas Merian: Biscuit Box Shelf No. 2

Jonas Merian: Biscuit Box Shelf No. 2

Lukijaihmiset ovat surreet viime vuosien kirjahyllyjä halveksivia sisustustrendejä. Suomessa kirjahylly on perinteisesti ollut sivistyskodin mitta. Viime vuonna ilmestynyt tutkimus kertoo, että kun kaikki muut lasten koulumenestykseen vaikuttavat tekijät* suljetaan pois, kodin kirjahyllyn laajuuden ja lasten koulumenestyksen välillä voidaan havaita korrelaatiota.

Tutkimuksessa verrattiin 15-vuotiaiden PISA-tuloksia siihen, kuinka monta kirjaa vanhemmat olivat kerryttäneet kotikirjastoon. PISA-tutkimus ei kysele kirjojen laatua, joten tutkimuksessa havainnoitiin määrää. Muutamakin kirja kotikirjahyllyssä paransi lasten akateemisia tuloksia huomattavasti.

Suomalaisaineistossa havaittu ero yhden ja 500 kotikirjastokirjan välillä vastasi kahden kouluvuoden eroa tuloksissa. Toisin sanoen, jos kotona on 500 kirjaa, lapsi saa kirjattomien kotien lapsiin verrattuna huomattavasti etua kouluhommissa ja lukutaidossa. Jokainen kirja kuitenkin auttaa: tilastollisesti katsottuna toisella ja kolmannella kotikirjaston teoksella on paljon enemmän vaikutusta lukutaidon kehitykseen kuin 102. ja 103. kirjalla.

Kansainvälinen vertailututkimus ei ota kantaa siihen, mikä vaikutus julkisilla kirjastoilla on lukutaitoon. Mikäli kirjojen välittömässä läheisyydessä oleskelulla on kuitenkin näin suora vaikutus paitsi kirjallisen sivistyksen arvostamiseen, myös sen käyttämiseen, julkinen kirjastolaitos on vähintään osittain vastuussa suomalaisten PISA-menestyksestä. Seuraavan kerran kun näet teinixit retkottamassa kirjaston nuorisonurkkauksessa pleikkaa pelaamassa, ajattele lämmöllä. Tiet lukemisen ja sivistyksen luo ovat moninaisia.

Yksi suora tie näyttää kulkevan suoraan kirjahyllyn kautta.

*Näihin kuuluvat muun muassa sosioekonomiset tekijät. Tutkimus ilmestyi Oxford Journalsien julkaisussa Social Forces (2014) 92 (4): 1573-1605. doi: 10.1093/sf/sou030.

Lukemisen lahja

Mitä, jos en osaisi lukea? En joutuisi someraivon uhriksi; en tietäisi, millä ripsivärillä tänään saa 57% tuuheammat ripset; en kippaisi kuppia aamulla, kun YLE:n korkeakoulu-uutisessa kritiikittömästi siterataan opetusministerin kusetusjargonia.

En tietäisi, mitä Downton Abbeyssä tapahtuu. En valvoisi kirjan kanssa vahingossa aamuyöhön. Enkä lukisi lapsille iltasatua.

LukutaitoLähes viidesosa maailman naisista ei voi lukea iltasatua, koska he eivät osaa lukea. Se on aika monta lasta, joilta jää iltasatu kuulematta. Se on aika monta lasta, jotka eivät opi lukemaan, koska kouluun ei ole varaa, eikä kotonakaan kukaan osaa opettaa lukemaan. Se on aika monta ihmistä, jotka kulkevat läpi elämänsä huhupuheiden, uskonnollisten johtajien ja korruptoituneiden viranomaisten mielivaltaverkostoissa.

Suomen Pakolaisavun lukutaitokampanjassa kerätään varoja lukutaidon levittämiseksi maailmassa. Auta muuttamaan maailmaa paremmaksi paikaksi meille kaikille. #lahjoitalukutaito

http://mesenaatti.me/lahjoitalukutaito/

lahjoitalukutaito

 

Kirjaläppää: Lukeminen muodikkaaksi, terv. @huolinuorisosta

Meneillään on Kirjan teemavuosi. Koska lukemisen harjoittaminen on yleisesti ottaen vähentynyt ja hyvä lukutaito pudonnut yleisessä arvoasteikossa jonnekin napanöyhdän kaivamisen alapuolelle, olen antanut itseni rivien välistä ymmärtää.

Huolta pursuavat erityisesti keski-ikäiset, joiden huolen kohteena ovat lukemattomat nuoret. Nuoria epäilemättä raivostuttaa olla jälleen yhden huolen kohteena. Etenkin kun vuonna 2008 kävi kotimaisista tilastoista ilmi, että nuoret lukevat edelleen enemmän kuin keski-ikäiset. Silti keski-ikäisten aidosta huolesta kumpuava huoliuutisointi ja pakkokampanjat kohdistuvat useimmiten nimenomaan nuoriin, vaikka tuskin kukaan keski-ikäinenkään intoutuisi yhtäkkiä lukemaan huolellisesti valittuja kotimaisen kirjallisuuden klassikoita väkipakolla, yleisen sivistyksen kohentamisen nimeen.

Dirk van Hoogstraten (n. 1630) "Lezende man met baard en bril"

Lukeminen – pystyynkuollutta puuhaa ikäihmisille jo viime vuosituhannella. (Dirk van Hoogstraten (n. 1630) “Lezende man met baard en bril”)

Vahva epäilyni on, että teemavuosien ja lukutaitokampanjoiden pystyttäminen ei auta puliveivaamaan kirjallisuudesta paikallista Brandy Melvilleä. Tai edes Levi’stä, Jameksista nyt puhumattakaan.

Viimeksi lukeminen oli järisyttävä trendi 1600-luvun kahviloissa ja 1700-luvun salongeissa, joissa ne, lähinnä miehet, joiden etuoikeutena oli rahan ja vallan lisäksi lukutaito, kävivät briljeeraamassa toisilleen sivistyneisyyttään. Kun rahvaskin alkoi päästä sivistykseen ja lukutaitoon käsiksi 1800-luvulla, homma menetti nopeasti hohtonsa ja keski-ikäiset soosottelijat alkoivat hätääntyä romaanien turmelevasta vaikutuksesta nuoriin sieluihin. Joiden olisi tullut lähinnä lukea saarnoja, sanakirjoja ja muuta sivistävää kirjallisuutta.

D. H. Friston: Carmilla (Sheridan le Fanun novellin kuvitus 1872)

Sheridan le Fanun lesbovampyyrinovellia vuodelta 1872 ei usein mainita maailmankirjallisuuden klassikkokaanonissa. (D.H. Fristonin kuvitus novelliin Carmilla.)

Näin saatiinkin kirjallisuuden harrastaminen taantumaan jälleen sivistyneen, vähintään keski-ikäisen eliitin yksinoikeudeksi. Tämä väki julistaa läpi opetussuunnitelmien ja joukkotiedotusvälineiden, mitä tulisi lukea, jotta se olisi oikeaa, todellista lukemista. Fanfic ei ole oikeaa lukemista, Tuntematon sotilas on oikeaa lukemista. Kännykällä lukeminen ei ole oikeaa lukemista, painettu kirja on oikeaa lukemista.

On ironista, että sama väki usein uskoo porttiteoriaan kaikkien muiden huumeiden kuin kirjallisuuden kohdalla.