Tag Archives: plagiointi

Kirjaläppää: Suomen ensimmäinen kirjablogiplagiaatti

Suomen ensimmäisen kirjablogiplagiaatin kyseenalainen kunnia menee kirjavinkit.fi:n nyttemmin entiselle avustajalle. Kirjablogeista on aiemmin plagioitu tekstiä ja kuvia mm. kustantamon, lehden ja opiskelijan toimesta, mutta kirjabloggaajat ovat aiemmin toistensa tekstejä kunnioittaneet.

Jos nyt jotain hyvää voi tästä tapauksesta nostaa esiin, on se Kirjavinkit.fi-sivuston päätoimittajan Mikko Saaren suoraselkäinen ja korrekti toiminta plagiaatin paljastuttua.

http://kirjavinkit.fiMikä saa ihmisen plagioimaan?

Työssäni yliopistossa jouduin selvittelemään jonkin plagiointitapauksen, ja sittemmin näitä vilppikohuja on noussut vähän siellä sun täällä, Hesarista jenkkiläisiin kirjablogeihin. Oman kokemukseni mukaan syynä plagiointiin mainitaan usein kiire. Kun on kiire saada teksti julkaisuun, unohtuu hyvän tavan mukainen viittaaminen, lähteitä ei ole selvitetty tai lähteitä ei ole merkitty edes itselle. Sitten lakataankin jo välittämästä siitä, ettei lähteitä ole merkitty lainkaan. Koska kiire.

Kiireselitys on kuitenkin pintaraapaisu. Jotta pystyy ylipäänsä kopioimaan toisen tekstiä tai kuvaa, täytyy olla joku käsitys siitä, että näin voi tehdä. Joskus on kyseessä aito tietämättömyys. Esimerkiksi YLE:n artikkelissa heitetään toivottavasti läpällä, että “Hätätilanteessa plagiointi on sallittua, ainakin koulumaailmassa.” Toivottavasti esimerkiksi lapsensa koulutoimia selvittelemään joutuvat vanhemmat ymmärtävät vitsin googlaillessaan, että saako vai eikö saa.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/09/kuinka-puhua-kirjasta-jota-et-ole-lukenut

Kirjoittaja: Helmi Turunen, toimitussihteeri Mari Keinänen (YLE Summeri 9.10.2014) http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/09/kuinka-puhua-kirjasta-jota-et-ole-lukenut

Joskus puolestaan kaksinaismoralismi: pidetään hyvin pienenä rikkeenä, että vähän lainailee toisen tekstiä ja esittää sen omanaan. Itse asiassa, kopiointihan on kehu, koska se tarkoittaa, että teksti tai kuva on laadukas, riittävän hyvää jopa kopioitavaksi. Tosin, jos joku kopioi lainailijan oman teoksen, suhtautuminen onkin yhtäkkiä hyvin erilaista.

Joka copy-pasteen tarttuu, se copy-pasteen hukkuu
Netissä julkaistessa on plagiaatin taustalla aina myös ajatus nettiin hukkumisesta. Oletetaan, että alkuperäistä ei kukaan tunne, koska netti on niin täynnä tekstejä. Niinpä kiinnijäämisriskiä pidetään pienenä.

Jokaiselle plagioijalle tuntuu tulevan yllätyksenä, että joku toinenkin tunnistaa tekstin tai kuvan, jonka hän on yksilöllisin keinoin googlannut avoimesta internetistä. Yllätyksenä tuntuu tulevan, että edes englanninkielisen tekstin kääntäminen suomeksi ei tee plagiaatista omaa tekstiä, johon lähdettä ei tarvitsisi merkitä. Erityisenä yllätyksenä tulee, että googlesta kopioitua kuvaa ei saa julkaista ilman tekijän lupaa, vaikka linkkaisi alkuperäiseen kuvaan.

Mutta hei, onko se ihmekään, kun tuoreessa bloggauskirjassakin kerrotaan, että “Voit siis käyttää googlettamalla käyttämiäsi kuvia, mutta muista yrittää löytää kuvan alkuperäinen tekijä tai ottaja. Jos alkulähdettä ei löydy, käytä kuvassasi edes linkkiä sivustolle, jolta olet kuvan kopioinut.”* Huomaa maaginen omistusliite, joka kuvaan ilmestyy kopioidessa. Ehkäpä loppu teos ei kehota tekijänoikeusrikkomuksiin.

***

Edit 10.24: Tammelta on pyydetty kommenttia asiaan.

Edit 16.02: Tammelta ei ole saatu kommenttia, ja toimitussihteeri Mari Keinänen on poistanut nimensä YLE:n jutun alta. Mari Keinänen lupasi palailla toimenpiteiden tienoilta myöhemmin.

EDIT 16.10.2014: Katso Tammen reaktiot täältä:  http://kirjasfaari.fi/2014/10/tammen-tuoreessa-blogikirjassa-virheellista-tietoa/

***

* Miki Toikkanen & Noora Kananen: Blog by the Book (Tammi, 2014) Kiitos vinkistä Kaisa Kyläkoskelle, https://twitter.com/K_KM_K/status/522027475132755968.