Tag Archives: sota

Kjell Westö: Kangastus 38

Kjell Westö: Kangastus 38

Kjell Westö: Kangastus 38 (Otava 2013)

Kjell Westön Kangastus 38:ssa vuoden 1918 kauhut hikoilevat pintaan kesä-Helsingin tukahduttavassa kuumuudessa. Romaanin keskiössä on keski-ikäisiä ihmisiä, joiden henkilökohtaisissa elämäntragedioissa kuvastuvat niin kansainvälinen tilanne kuin kotoperäiset ristiridat. Vuoden 1938 Helsinki herää eloon taitavan kertojan käsissä, mutta laskelmoidusti sorvatut henkilöhahmot näyttävät shakkinappuloilta, joita liikutellaan Helsingissä toistensa ohi vuosien 1918 ja 1938 ajankuvan elävöittämiseksi. Romaani on Finlandia-palkintoehdokkaana.

Matilda oli osa suurta ja jymisevää kaupunkia. Hänen kaupunkinsa ihmiset olivat toisilleen vieraita. Siellä Vento teki raitiovaunussa tilaa viereensä istahtavalle Vieraalle. (s. 173)

Yksi kirjan kantavista teemoista on yksinäisyys, yksinäisten keski-ikäisten päähenkilöiden toistensa vieritse eläminen elämän kohistessa ympärillä. Konttoristirouva Wiikin mies on karannut ja kadonnut – mutta jouti mennäkin. Asianajaja Thunen rouva on karannut, vaan ei kadonnut – hiljattainen tapahtuma syö miestä. Nämä yksinäiset löytävät toisensa ammatillisessa mielessä, kun herra palkkaa rouvan hoitamaan toimistoasioitaan. Näiden yksinäisten yhteisen sävelen löytymisen tiellä on moninkertaisesti menneisyys, jonka synkkä pilvi pimentävät kesätaivaan Thunen ja Wiikin ottaessa sattumien kautta kontaktia toistensa lähipiireihin.

Thunen valtasi ennen tuntematon ajatus: että paatos ja irstaus olivat oudosti saman mitalin kaksi puolta, että ne olivat kuin sisarukset. Ja että juuri siksi ironia ja itseironia olivat ihmiskunnan tärkeimpiä työkaluja. Korjaustoimenpide, johon viisaimmat saattoivat ryhtyä, silloin kun tunteen viemät sortuivat vihaamaan toisen likaa ja vaalimaan omaa puhtauttaan. (s. 216)

Kangastus 38 kertoo menneisyydestä, mutta ottaa kantaa ajankohtaisiin aiheisiin: pienten piirien sisäsiittoisuuteen, pelosta kumpuavaan vihaan, ihmisten tapaan eriarvoistaa toiset, yksinäisyyteen suojautumiskeinona itseltä – ja ennen kaikkea toisilta. Jokainen Kangastus 38:n hahmoista uhkuu omaa elämäntragediaansa arkkityyppinä omasta luokastaan ja kategoriastaan.

Westö käyttää taitavasti toisteisuutta keinona kasvattaa yksilöiden elämänkohtalot kertomaan koko maailmasta, joka on vuonna 1938 yhtä aikaa toiveikas ja pelokas, hillitön ja hallittu, salaileva menneisyydestään ja avoin tulevaisuudelle. Ajan ilmiöt kuulostavat tutuilta historiankirjoista ja viimeaikaisista lehtijutuista. Juuri rantautuneet drinkit ja ajan elokuvajuorut purkautuvat esiin niin puheissa kuin kerronnassa siinä missä edelleen arkipäivän mentaliteetissa vaikuttava punaisten ja valkoisten välinen kahtiajakokin.

Ja jos Kapteeni jonain päivänä olisi niin omahyväinen ja tyhmä että paljastaisi Thunelle hakkailevansa tämän konttoristia – silloin kaikki olisi lopussa jo ennen alkamistaan. (s. 118)

Kangastus 38 on vahva romaani ajasta, josta isovanhemmat eivät koskaan puhuneet – sen toisen sodan sankari- ja marttyritarinoiden viedessä kaiken huomion.

***

Kangastus 38:n ovat lukeneet myös ainakin Mari A., Kirsi, Arja, Kaisareetta, Kaisa, J, Jonna, Jaana, Leena Lumi, Suketus, Joana, Minna, Valkoinen kirahvi, Sanna, Tuija, Päivi, ja Hanna.

Kjell Westö: Kangastus 38
ruots. alkuperäiskäsikirjoituksesta suomentanut Liisa Ryömä
Kansi: ?
Otava 2013
334 s.

Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick

Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick

Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick (Otava 2013)

Pia Heikkilän esikoisteos Operaatio Lipstick yhdistää chick litin ja sotaromaanin vauhdikkaaksi viihderomaaniksi. Viihderomaanikonvention mukaan lukija on jatkuvasti tietoisempi päähenkilön kohtalon käänteistä kuin päähenkilö itse. Tätä hallinnan tunnetta kampitetaan romaanin naiskuvalla sekä ympäristön ja yhteiskunnan kuvauksella. Heppoisten juonten seurannan helppous kätilöi lukijan reagoimaan niin päähenkilöön kuin Afganistanin sotaankin.

Sallikaa minun esittäytyä: Anna S, 32 vuotta, GNN-kanavan kirjeenvaihtaja ja sinkku. Sukujuuret Suomessa, koti siellä minne Lontoon-toimituksen pomot käskevät lähteä. Mutta aina ja kaikkialla valmiina pieneen seksiseikkailuun. (s. 10)

Operaatio Lipstickin päähenkilö Anna painaa duunia sotakirjeenvaihtajana mitä nyt juhlimiselta kykenee, Kabulin ja muiden maailman sotatantereiden täyttyessä hänen yhden illan hoidoistaan. Annan seurakoirana pyörii uskollinen kuvaaja Tim ja bestiksenä toinen reportteri, Kelly. Annan päässä pyörivät pääasiassa bileet, viina ja miehet käyttökelpoisine  ruumiinosineen. Kaikkia on onneksi saatavilla sodan ryvettämässä Kabulissa pilvin pimein. Sisimmässä kuitenkin kaihertaa oman viimeisen käyttöpäivämäärän vääjäämätön lähestyminen: nelikymppisenä naama alkaa olla liian kulunut telkkariin ja tosirakkauskin on antanut odottaa itseään hermostuttavan kauan. Onneksi bestis Kelly joutuu rakkaansa pettämäksi, ja naistoimittajat voivat lähteä kostoretkelle sotatantereelle iso skuuppi tähtäimessään.

Kyyninen lukija voisi nähdä Operaatio Lipstickissä jälleen yhden tavan rahastaa inhimillisellä hädällä – romaani nimittäin yhdistää jokseenkin kömpelöllä tavalla kolmannen maailman todellisen hädän, Afganistanin sodan, ja ensimmäisen maailman henkisenä hätänäkin tulkittavissa olevan kurjuus- tai naishömppäkirjallisuuden tarpeen. Vähemmän kyyninen lukijakin joutunee tiedostamaan, että Heikkilä paljastaa kirjassaan ihmisluonnon pyrkivän sitä raivokkaammin oman mielihyvänsä etsintään, mitä suurempi kurjuus ympäristössä vallitsee.

Armeijan PR-koneisto yrittää ylläpitää kuvaa sotilaista urheina, lihaksikkaina überheteromiehinä, jotka ovat yksiavioisia ja perheilleen omistautuneita. Tai jos he ovat sinkkuja, niin rehtejä, urheilua rakastavia perusmiehiä. Tämä on tietysti silkkaa roskaa. (s. 174)

Heikkilän vahvuutena on ympäristön ja etenkin työelämän kuvaus. Toimittajan yhtäaikainen haastateltavan empaattinen kuulostelu ja juttunäkökulman laskemointi on hyvin mielenkiintoista, elävän ja omakohtaisen kuuloista. Afganistanin sodan tallomana sinnittelevän inhimillisyyden monet kasvot koskettavat etenkin asettuessaan jyrkkään kontrastiin chikkerijuonten, suhteettoman hyväosaisten hahmojen ja nopeisiin aistinautintoihin tähtäävän toiminnan kanssa.

Hahmokuvaus jää pinnalliseksi. Seksinnälkäinen Anna näyttäytyy itsenäisenä nykynaisena, joka kuitenkin oikeastaan eniten haluaisi olla perinteisessä parisuhteessa perinteiset miehen raamit täyttävän miehen kanssa. Toisaalta sotatoimialueella ensi vilkaisulta erittäin perinteiset raamit täyttävät miehet paljastuvat yksi toisensa jälkeen eri tavoin inhimillisiksi. Juonenkehittely jää usein puolitiehen tarinan hyökätessä seuraavaan uutisarvoa sisältävään faktaan tai anekdoottiin eikä tarinansisäisiä loogisia ristiriitaisuuksia ole vältelty. Ikäänkuin Heikkilä olisi keksinyt juonia tarpeen mukaan ja tarpeiden muuttuessa tarpeettomia on käsitelty kuin vanhoja exiä.

Kaikenkaikkiaan Operaatio Lipstick tuntuu jääneen hieman keskeneräisesti poukkoilevaksi esikoisteokseksi, jossa uutis- ja uutuusarvot voittavat tarinankerronnalliset. Toisaalta kukaan ei ole tainnut aiemmin yrittää chick litin ja sotaromaanin yhdistämistä – Heikkilän romaani on mielenkiintoinen päänavaus, joka osoittaa kirjoittajalla olevan potentiaalia vauhdikkaiden viihderomaanien kirjoittajana tulevaisuudessa.

***

Kirjan on tuoreeltaan lukenut myös Kirsi.

Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick
Kansi: ?
Otava 2013
283 s.