Tag Archives: Suomi

Kustantaja haastoi kirjabloggaajan oikeuteen

Jenkeissä ovat kirjabloggaajat kohdanneet kustantamon kärsimyskyvyn rajat. Kustantamo on haastanut kirjabloggaajan oikeuteen. Haastetun mukaan haaste koskee tässä postauksessa julkaistuja tietoja yrityksestä ja sen omistajasta. Sen perusteena on kunnianloukkaus ja siinä vaaditaan korvauksia, bloggaajan sananvapauden rajoittamista koskien tätä tiettyä yritystä/tapausta sekä lähdesuojan rikkomista, kertoo bloggaajan tiedote.

Voisiko näin käydä Suomessa?

Ei, ei, ei, ja ei. (1)

CC Gerd Altmann

CC Gerd Altmann

Yrityksen kunnianloukkaus

Suomen laissa ainoastaan yksityishenkilön kunniaa voi loukata. Yrityksen kunniaa ei voi loukata, joten siitä ei voi niin kutsutusti viedä rosikseen, eikä maksattaa korvauksia. (ks. RikosL 24 § 9)

Sananvapauden rajoittaminen

Suomessa ei ole käytössä ennakkosensuuria, eli kenenkään sananvapautta ei voi rajoittaa. Ennakolta. Mikäli jo julkaistu viesti rikkoo lakia, se voidaan määrätä poistettavaksi julkisuudesta viranomaisten toimesta. (ks. PerustusL 2 § 12)

Lähdesuojan rikkominen

Lähdesuoja on Suomessa vahva. Sen voi kuitenkin rikkoa eräissä tapauksissa, eikä tällainen yrityksen toimintaan kohdistuva kritiikki tai yrityksen sisäisten viestien vuotaminen tiedotusvälineelle erittäin todennäköisesti ole sellainen, koska lähdesuojaa ei ole paljon vakavammissakaan tapauksissa saatu rikottua. (ks. Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 2 § 12)

Yksityisyydensuojan rikkominen ja yksityishenkilön kunnianloukkaus

Jokainen yleisön luettavissa oleva blogi on joukkotiedotusväline, jota koskevat lain määrittelemät joukkotiedotusvälineiden oikeudet ja velvollisuudet. Rikoslaissa on määritelty rangaistukseksi sakko.

Tässä tapauksessa on tuotu esiin sekä tietoja yrityksen toimitusjohtajan liiiketoimista, että hänen käyttäytymisestään yksityiselämässä. Kunnianloukkauksena ei lain mukaan “pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen… elinkeinoelämässä… ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.” Mitä luultavimmin toimitusjohtajan käytös työtehtävissä on vähintään jossain määrin julkista toimintaa. (ks. RikosL 24 § 9)

Toimitusjohtajan shoppailun ja Facebook-uhkailun paljastaminen blogikirjoituksessa puolestaan tuskin ylittää sitä mitä voidaan pitää hyväksyttävänä, koska kyseinen henkilö on itse aiemmin julkaissut nämä tiedot Facebookissa eli joukkotiedotusvälineessä.

Jos hän olisi jättänyt julkistamatta nämä tiedot itse, bloggaaja olisi tiedot julkistamalla rikkonut hänen yksityisyydensuojaansa. (ks.PerustusL 2 § 10, RikosL 24 § 9)

***

(1) Tämä on bloggaajan omaan henkilökohtaiseen suomalaisen lain tuntemukseensa perustama käsitys, eikä siihen kannata nojautua tositilanteessa. Internettrollien kanssa voi.

Juha Seppälä: Suomen historia

Juha Seppälä: Suomen Historia

Juha Seppälä: Suomen Historia (WSOY 1998)

Näin itsenäisyyspäivänä on hyvä juhlia kotimaata lukemalla. Etenkin voin suositella tällaiseen tarkoitukseen Juha Seppälän Suomen historiaa. Jonka kyllä lukee huvikseen ihan milloin vain, ei tarvitse erityisesti olla kokonaista päivää sille varattu, sillä tässä Suomen historiassa on 128 sivua. Niistä useimmat vielä puolityhjiä. Tai -täysiä, riippuen katsantokannasta. Lyhyydestä huolimatta olennaisin, eli paikallinen asenne, on kertakaikkiaan nerokkaasti kiteytetty usein proosarunoutta lähenteleviin novelleihin. Faktat tukevat fiktiota kuin hopeinen kuunsilta oman elämänsä karaokemestaria.

Modernismi kielsi Saima Harmajan lyriikan arvon, mutta hän jatkoi sitkeästi vielä neljäkymmentä vuotta valitsemallaan tiellä ja niiasi Finlandia-palkinnon 94-vuotiaana. Sen jälkeen kustantaja teki kommandoiskun Saima Harmajan kotiin ja julkaisi jokaisen paperin, josta löytyi Saima Harmajan koukeroisella käsialalla piirrettyjä harakanvarpaita. Niitä alettiin ymmärtää. (s. 24)

Suomen historia jakautuu lyhykäisyydessään kolmeen, jopa neljään, ehkäpä viiteen osaan. Alussa on niin kutsuttu kultakausi, jossa käsitellään suomalaisen taiteen suurnimiä kotimaisten suurmiesten joukossa. Keskimmäinen ja luonnollisesti laajin osa käsittelee marsalkka Mannerheimia, niin kuin oikein on. Ja loput sitten uudempia aikoja, joista ei luonnollisesti paljon puhumista ole.

Professori Heikki Ojansuu näytti toteen, että sana “huora” on lainasanana – huoran lailla – kulkeutunut suomesta germaanisiin kieliin. Sigurd Wettenhovi-Aspa kytki suomen vastaansanomattomasti ensin egyptiin (akris merkitsee sanan palindromia), sitten englantiin (Shakespeare tulee suomenkielisestä nimestä Se Haaksenperä). (s. 116)

Seppälän Suomen historia on ehdottomasti lyhyin, ytimekkäin ja nopealukuisin Suomen historia ikinä. Myös hauskin. Tätä viimeistä on tunnettujen tosiasioiden valossa varmaankin paheksuttava liian mielikuvituksellisena ja epäuskottavana piirteenä muuten niin loistokkaassa teoksessa synnyinmaamme sankarillisen historian herkistävistä huippuhetkistä. Tilanteen pelastaa kuitenkin Seppälän tarkkanäköinen kuvaus suomalaisesta mentaliteetista tavalla, jonka ansiosta Suomen historia olisi syytä jalkauttaa jokaisen paikallisen elämänhallinta- ja itseapukonsultin työkalupakkiin Alkemistin tilalle.

Vasta siinä vaiheessa aloin tajuta, että minä olin sankari, maan ja kansan vapauttaja. Aloin oppia jotain Suomesta ja suomalaisista: jos tulet kaukaa, ulkopuolelta, pidät enimmäkseen suusi kiinni ja pysyttelet arvokkaan näköisenä, niin kuin tietäisit enemmän kuin muut, sinut huudetaan vähintään presidentiksi. (s. 67)

PS. Ei huumorintajuttomille.

***

Juha Seppälä: Suomen historia
Kansi: ?
Werner Söderström Osakeyhtiö 1998
128 s.