Tag Archives: tekijänoikeus

Tammen tuoreessa blogikirjassa virheellistä tietoa

Historioitsija Kaisa Kyläkosken havaitsemat virheet Miki Toikkasen ja Noora Kanasen Blog by the Book –teoksen (suom. esim. “Säännönmukaista bloggausta”) ovat johtaneet kustannusyhtiö Tammessa harvinaiseen oikaisumenettelyyn.

Kustantaja Tuija Nurmiranta kertoo, että kustantamossa käynnistyi eilen faktantarkistusprosessi, jonka seurauksena lakiasiantuntija kirjoitti tekijänoikeudellisia ja muita lakiasioita koskevat tekstit uudelleen. Tämä uusittu teksti painetaan korjausliuskoiksi (nk errata), joka laitetaan jokaisen varastokappaleen ja myymälöissä tällä hetkellä olevan teoksen väliin, lisätään sähkökirjoihin ja myös teoksen nettisivulle.

Koska teos on juuri julkaistu, erratan saavuttavuuden pitäisi olla hyvä. Missään nimessä ei tule noudattaa teoksen alkuperäisiä tekijänoikeus- ja muita lakiohjeita omassa verkkojulkaisussaan.

“On erittäin harvinaista, että teoksiin lisätään korjausliuskoja. Joskus näin on saattanut käydä esimerkiksi keittokirjoissa, jos ruokasienet ja myrkkysienet ovat sekoittuneet. Tällöin saatetaan myös koko teos vetää myynnistä.”

Tammi pahoittelee tapahtunutta ja kiittää tarkkasilmäisiä lukijoita ongelmien ripeästä esilletuonnista.

 

Kirjaläppää: Suomen ensimmäinen kirjablogiplagiaatti

Suomen ensimmäisen kirjablogiplagiaatin kyseenalainen kunnia menee kirjavinkit.fi:n nyttemmin entiselle avustajalle. Kirjablogeista on aiemmin plagioitu tekstiä ja kuvia mm. kustantamon, lehden ja opiskelijan toimesta, mutta kirjabloggaajat ovat aiemmin toistensa tekstejä kunnioittaneet.

Jos nyt jotain hyvää voi tästä tapauksesta nostaa esiin, on se Kirjavinkit.fi-sivuston päätoimittajan Mikko Saaren suoraselkäinen ja korrekti toiminta plagiaatin paljastuttua.

http://kirjavinkit.fiMikä saa ihmisen plagioimaan?

Työssäni yliopistossa jouduin selvittelemään jonkin plagiointitapauksen, ja sittemmin näitä vilppikohuja on noussut vähän siellä sun täällä, Hesarista jenkkiläisiin kirjablogeihin. Oman kokemukseni mukaan syynä plagiointiin mainitaan usein kiire. Kun on kiire saada teksti julkaisuun, unohtuu hyvän tavan mukainen viittaaminen, lähteitä ei ole selvitetty tai lähteitä ei ole merkitty edes itselle. Sitten lakataankin jo välittämästä siitä, ettei lähteitä ole merkitty lainkaan. Koska kiire.

Kiireselitys on kuitenkin pintaraapaisu. Jotta pystyy ylipäänsä kopioimaan toisen tekstiä tai kuvaa, täytyy olla joku käsitys siitä, että näin voi tehdä. Joskus on kyseessä aito tietämättömyys. Esimerkiksi YLE:n artikkelissa heitetään toivottavasti läpällä, että “Hätätilanteessa plagiointi on sallittua, ainakin koulumaailmassa.” Toivottavasti esimerkiksi lapsensa koulutoimia selvittelemään joutuvat vanhemmat ymmärtävät vitsin googlaillessaan, että saako vai eikö saa.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/09/kuinka-puhua-kirjasta-jota-et-ole-lukenut

Kirjoittaja: Helmi Turunen, toimitussihteeri Mari Keinänen (YLE Summeri 9.10.2014) http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/09/kuinka-puhua-kirjasta-jota-et-ole-lukenut

Joskus puolestaan kaksinaismoralismi: pidetään hyvin pienenä rikkeenä, että vähän lainailee toisen tekstiä ja esittää sen omanaan. Itse asiassa, kopiointihan on kehu, koska se tarkoittaa, että teksti tai kuva on laadukas, riittävän hyvää jopa kopioitavaksi. Tosin, jos joku kopioi lainailijan oman teoksen, suhtautuminen onkin yhtäkkiä hyvin erilaista.

Joka copy-pasteen tarttuu, se copy-pasteen hukkuu
Netissä julkaistessa on plagiaatin taustalla aina myös ajatus nettiin hukkumisesta. Oletetaan, että alkuperäistä ei kukaan tunne, koska netti on niin täynnä tekstejä. Niinpä kiinnijäämisriskiä pidetään pienenä.

Jokaiselle plagioijalle tuntuu tulevan yllätyksenä, että joku toinenkin tunnistaa tekstin tai kuvan, jonka hän on yksilöllisin keinoin googlannut avoimesta internetistä. Yllätyksenä tuntuu tulevan, että edes englanninkielisen tekstin kääntäminen suomeksi ei tee plagiaatista omaa tekstiä, johon lähdettä ei tarvitsisi merkitä. Erityisenä yllätyksenä tulee, että googlesta kopioitua kuvaa ei saa julkaista ilman tekijän lupaa, vaikka linkkaisi alkuperäiseen kuvaan.

Mutta hei, onko se ihmekään, kun tuoreessa bloggauskirjassakin kerrotaan, että “Voit siis käyttää googlettamalla käyttämiäsi kuvia, mutta muista yrittää löytää kuvan alkuperäinen tekijä tai ottaja. Jos alkulähdettä ei löydy, käytä kuvassasi edes linkkiä sivustolle, jolta olet kuvan kopioinut.”* Huomaa maaginen omistusliite, joka kuvaan ilmestyy kopioidessa. Ehkäpä loppu teos ei kehota tekijänoikeusrikkomuksiin.

***

Edit 10.24: Tammelta on pyydetty kommenttia asiaan.

Edit 16.02: Tammelta ei ole saatu kommenttia, ja toimitussihteeri Mari Keinänen on poistanut nimensä YLE:n jutun alta. Mari Keinänen lupasi palailla toimenpiteiden tienoilta myöhemmin.

EDIT 16.10.2014: Katso Tammen reaktiot täältä:  http://kirjasfaari.fi/2014/10/tammen-tuoreessa-blogikirjassa-virheellista-tietoa/

***

* Miki Toikkanen & Noora Kananen: Blog by the Book (Tammi, 2014) Kiitos vinkistä Kaisa Kyläkoskelle, https://twitter.com/K_KM_K/status/522027475132755968.

Kirjaläppää: Valekirja-arvio-flashmobin vuosipäivä

Valekirja-arvio-flashmob* järjestettiin kirjablogeissa vuosi sitten. Tarkoituksena oli herätellä googlaajia huomioimaan niin plagioinnin laittomuus kuin internetin epäluotettavuus lähteenä. Siteeraanpa tässä vuodentakaista itseäni:

Plagiointi eli copypastaaminen eli internetistä kopiointi (ja kopioinnilla tarkoitetaan nyt toisen henkilön tekstin esittäminen omana tuotoksena), on aina vähintään moraalisesti väärin, ellei jopa laitonta, mikäli plagiaatilla tavoitellaan taloudellista hyötyä. Sen sijaan toisen tekstiä saa siteerata, viitata ja lainata. Lainatessa kannattaa kuitenkin aina tarkastaa faktat, etenkin internettiä hyödyntäessään. Onko lähde luotettava? (Kirjasfääri, 1.10.2012)

Miltä tempaus näyttää jälkikäteen?

Häräntappoase edelleen luetuimpien joukossaErittäin tarpeelliselta. Hesarin linkkauksen takia valekirja-arvioni Häräntappoaseesta nousi vuoden luetuimmaksi kahdessa päivässä. Mutta mikä vielä mielenkiintoisempaa, juttu on edelleen luetuimpien joukossa.

Häräntappoasetta nimittäin googlaillaan päivittäin. Suosituimpia yhdistelmiä ovat:

  • Häräntappoase + juoni
  • Häräntappoase + essee
  • Häräntappoase + hahmot
  • Häräntappoase + loppu
  • Häräntappoase + juoniselostus
  • Häräntappoase + kirjaesitelmä

Välillä myös lukutehtävän antaneet opettajat googlailevat:

  • Häräntappoase + kissanpentu
  • Häräntappoase + kirous
  • Häräntappoase + rituaali

Ja satunnaisesti googlailut ovat itsessään älyttömän hauskoja. Vai mitä sanotte seuraavasta parista, jonka on mitä ilmeisimmin tehtaillut yksi ja sama salahumoristi:

  • Härän tappo ase
  • Härän tappo ase hahmot

Siltä varalta, että joku nyt googlailleessaan löytäisi tämän tekstin kaipaamansa Häräntappoaseen juoniselostuksen sijaan, tiivistän tällaiset helpot ja yksinkertaiset juoniselostusohjeet:

  1. Lue se kirja.
  2. Kirjoita siitä kirjasta.

Yksityiskohtaisempia ohjeita tarvittaessa (sis. myös ohjeet siitä, miten internetiä voi käyttää hyödykseen: http://kirjasfaari.fi/2012/09/kirjalappaa-kirja-arvostelu-kouluun/.

Siltä varalta, että joku haluaisi kuolla nauruun tässä ja nyt, tempaukseen osallistuneet valekirjabloggaukset kätevänä linkkilistana
:

Lupaukseni mukaisesti olen sittemmin blogannut niin oikeita kirja-arvioita kuin osaan.

* Valekirja-arvio-flashmobista tuli kertaheitoilla yksi lempparisanoistani.

Tekijänoikeus: Kansikuvien julkaisu kirja-arvosteluissa

Kirja-arvostelut on tapana kuvittaa kirjojen kansikuvilla. Se tarkoituksenmukaista, sillä yksi kirjan kansikuvituksen tarkoitus on tuottaa mielikuvia kirjan sisällöstä. Kirjankansi useimmiten yksilöi myös kansien sisältämän teoksen kirjoittajan ja itse teoksen nimet. Niinpä kansi voi tuottaa tekijänoikeuksia a) kannen visuaalisen ilmeen toteuttajalle, b) teoksen kirjoittajalle ja c) kustantajalle, riippuen kustannussopimuksista ja siitä, ovatko tekijänoikeudet rauenneet suoja-ajan päättymisen johdosta.

Yritän seuraavaksi pohtia sanoin ja kuvin, missä tekijänoikeuslain rajat menevät käytännössä kun julkaistaan kansikuvia kirja-arvosteluissa. Haluan kuitenkin ensiksi kiittää Kustannusosakeyhtiö Tammea, kirjailija Pauliina Vanhataloa ja graafikko Laura Noposta, joilta sain luvan tätä kirjoitusta varten ottamieni Korvaamaton -teoksen kuvien julkaisuun. Kirjoitus sisältää kuvia myös kustannusyhtiön, kirjailijan ja graafikon tekijänoikeuksia rikkovista kuvista. Ne eivät kuitenkaan juuri tässä ilmentymässä riko tekijänoikeuksia, koska olen saanut tekijänoikeuksien omistajilta luvat kuvien tuottamiseen ja julkaisuun. Kiitos myös LUMIomena -blogin Katjalle asiantuntevista kommenteista.

Laki sanoo teosten käytöstä arvostelun yhteydessä julkaistavissa kuvissa

Teoksen käyttö arvostelussa on yksi tekijänoikeuslain sallimista rajoituksista tekijänoikeuslakiin. Tekijänoikeuslain 22 § mukaan “julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.” Taideteosten käyttämisestä arvosteluissa määrää erikseen Tekijänoikeuslain 25 §: “Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia… arvosteluun tai tieteelliseen esitykseen”.

Kustantajan tarjoama pressikuva teoksesta "Korvaamaton"

Tapaus 1: Kustantajan median käyttöön tarjoama kuva Pauliina Vanhatalon teoksesta “Korvaamaton”, kansi: Laura Noponen (Tammi 2012).

Tapaus 1: Kustantajan median käyttöön tarjoama kansikuva

Tekijänoikeudet ovat kustantajalla sekä teosten tekijöillä. Kuvaa saa käyttää arvostelussa julkaisulupaa tekijänoikeuksien omistajilta kysymättä. Hyvän lehtimiestavan mukaista on mainita kansikuvan tekijätiedot kuvan julkaisemisen yhteydessä.

HUOM. hyvän lehtimiestavan noudattaminen on usein mahdotonta.

1) Mitä vanhempi kirja, sitä harvemmin graafikon tai kansikuvataiteilijan nimeä on mainittu kirjan liepeessä.

2) Uusien kirjojen kustantamojen sivuilta saatavien kansikuvien yhteydessä ei välttämättä tule mukana metatietoja, joissa mainittaisiin kannen tekijät. Jos käyttää pressikuvaa, ei kannen tekijästä ole tällöin välttämättä tietoa käytettävissä.

***

***

***

Kansi Pauliina Vanhatalon teoksesta "Korvaamaton"

Tapaus 2: Arvostelijan ottama kuva kansikuvasta. Kuva ei ylitä teoskynnystä. Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton, kansi Laura Noponen. (Tammi 2012)

Tapaus 2: Arvostelijan kirjan kannesta ottama kuva

Teos ei ylitä teoskynnystä, sillä se ei eroa riittävästi alkuperäisestä teoksesta. Tekijänoikeudet ovat kustantajalla sekä teosten tekijöillä, mutta kuvaa saa käyttää arvostelussa julkaisulupaa kysymättä. Hyvän lehtimiestavan mukaista on mainita kansikuvan tekijätiedot kuvan julkaisemisen yhteydessä.

Muut teosten käyttöä arvostelun osana säätelevät lainkohdat

Teosten käyttöä kuitenkin säätelevät myös muut lainkohdat, joita kuvitusta julkaistessaan saattaa tulla rikkoneeksi. Tärkeimmät liittyvät alkuperäisen teoksen muunteluun tai muuttamiseen: muunnellun tai muutetun teoksen julkaisu ilman alkuperäisten tekijänoikeuksien omistajien lupaa on laissa kielletty.

Tekijänoikeuslain 3 § mukaan :

Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.

Teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.

Oikeudesta, joka tekijällä on tämän pykälän mukaan, hän voi sitovasti luopua vain mikäli kysymyksessä on laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen.

Tekijänoikeuslain 4 § puolestaan antaa velvoitteita teoksen muuntelijalle:

[1] Sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tahi saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen.

[2] Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.

Arvosteluissa julkaistaviin, kansikuvan sisältäviin valokuviin nähden Tekijänoikeuslain 4 § on nähdäkseni tulkittavissa kahdella tavalla:

1) Mikäli kansikuvan sisältävän valokuvan ei katsota ylittävän teoskynnystä, alkuperäiset tekijänoikeudet säilyvät, mutta kuvan saa julkaista arvostelun tai muun lain tekijänoikeuksista rajaaman käytön yhteydessä lain rajaaman tekijänoikeuksien rajoitusten puitteissa.

2) Mikäli valokuvan katsotaan ylittävän teoskynnyksen, on kuvaajalla oikeus käyttää kuvaa omien tekijänoikeuksiensa perusteella. Edelleen hyvän lehtimiestavan mukaista on mainita alkuperäisen kansikuvan tekijätiedot.

Tekijänoikeusneuvosto ei ole koskaan antanut lausuntoa kirjojen kansikuvien kuvaamisesta arvosteluihin, mutta muissa valokuvien käyttöön liittyvissä lausuntopyynnöissä on aina kiinnitetty huomiota siihen, että arvostelun tai tieteellisen esityksen kuvien ja tekstin tulee olennaisesti liittyä yhteen, jotta taideteosten julkaisu ilman alkuperäisten oikeuden omistajien suostumusta on laillista.

Arvostelijan ottama kuva Pauliina Vanhatalon "Korvaamattoman kannesta"

Tapaus 3: Arvostelija on ottanut kuvan kirjan kannesta ja lisännyt luovia elementtejä alkuperäisen kannen taakse. Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton, kansi Laura Noponen (Tammi 2012).

Tapaus 3: Arvostelijan kansikuvasta ottama kuva, johon lisätty elementtejä taustalle

Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle. Uusi teos ei loukkaa alkuperäisten oikeuden omistajien tekijänoikeuksia, sillä alkuperäistä teosta ei ole muuteltu. Kuvan julkaisu vaatii taideteoksen alkuperäisten oikeuksien omistajien luvan, mikäli se julkaistaan jossain muussa kuin lain määräämissä tekijänoikeuksia rajoittavissa yhteyksissä.

Mikäli kuvan ei katsota eroavan riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta se ylittäisi teoskynnyksen, kuvan saa edelleen julkaista teosta käsittelevän arvostelun tai tieteellisen työn yhteydessä.

***

***

***

***

Pauliina Vanhatalon teos Korvaamaton

Tapaus 4: Arvostelijan ottama kuva, johon lisätty omaa luovan työn jälkeä alkuperäisen kansikuvan eteen. Pauliina Vanhatalo: “Korvaamaton”, kansikuva Laura Noponen (Tammi 2012).

Tapaus 4: Arvostelijan kansikuvasta ottama kuva, johon lisätty elementtejä eteen

Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle. Uusi teos ei loukkaa alkuperäisten oikeuden omistajien tekijänoikeuksia, sillä alkuperäistä teosta ei ole muuteltu. Kuvan julkaisu vaatii taideteoksen alkuperäisten oikeuksien omistajien luvan, mikäli se julkaistaan jossain muussa kuin lain määräämissä tekijänoikeuksia rajoittavissa yhteyksissä.

Mikäli kuvan ei katsota eroavan riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta se ylittäisi teoskynnyksen, kuvan saa edelleen julkaista teosta käsittelevän arvostelun tai tieteellisen työn yhteydessä.

***

***

***

***

Kuva Pauliina Vanhatalon "Korvaamattomasta", osa kantta peitetty

Tapaus 5: Arvostelija on lisännyt elementtejä alkuperäisen kansikuvan päälle. Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton, kansi Laura Noponen.

Tapaus 5: Arvostelijan kansikuvasta ottama kuva, lisätty elementtejä kansikuvan päälle.

Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle.

On epäselvää, loukkaako teos alkuperäisten oikeuden omistajien tekijänoikeuksia, ks. TekijäL 3 § ja 4 §. Itse en tällaista rajatapauskuvaa välttämättä uskaltaisi käyttää (en kaipaa lisää jännitystä elämääni, joten yritän pysytellä mieluiten selkeästi lain jommalla kummalla puolella.)

Kuvan julkaisu vaatii taideteoksen alkuperäisten oikeuksien omistajien luvan ainakin silloin, jos se julkaistaan jossain muissa kuin lain määräämissä tekijänoikeuksia rajoittavissa yhteyksissä. Luultavasti silloinkin kannattaa varmistella pyytämällä se lupa.

***

***

***

Muunnelma Pauliina Vanhatalon "Korvaamattoman" kansikuvasta

Tapaus 6: Arvostelijan muunnelma alkuperäisestä kansikuvasta. Rikkoo tekijänoikeuslakeja, mikäli julkaistaan ilman alkuperäisen kannen tekijäoikeuksien omistajien lupaa. Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton, alkuperäinen kansi Laura Noponen (Tammi 2012).

Tapaus 6: arvostelijan kansikuvasta ottama kuva, jossa graafikon teosta muuteltu

Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle.

Teos loukkaa sinällään ainakin alkuperäisen visuaalisen ilmeen luoneen henkilön tekijänoikeuksia, luultavasti myös kustantamon. Alkuperäisen teoksen muuntelijan tulee hankkia alkuperäisten tekijänoikeuksien omistajien lupa kuvan julkaisuun missä tahansa yhteydessä, ks. TekijäL 3 §.

Kiitos kansikuvamuunnelman julkaisuluvasta tässä blogauksessa alkuperäisten tekijänoikeuksien omistajille.

***

***

***

***

***

***

Muunneltu kansikuva Pauliina Vanhatalon teoksesta "Korvaamaton"

Tapaus 7: Arvostelijan muunnelma alkuperäisestä kansikuvasta. Kuvaa ei saa julkaista missään yhteydessä ilman alkuperäisten tekijänoikeuksien omistajien lupaa. Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton, alkuperäinen kansi Laura Noponen (Tammi 2012).

Tapaus 7: arvostelijan kansikuvasta ottama kuva, jossa graafikon ja kirjailijan teosta muuteltu

Teos ylittää teoskynnyksen, sillä se eroaa riittävästi alkuperäisestä teoksesta, jotta sen voi tunnistaa itsenäiseksi luovan työn tulokseksi. Tekijänoikeus uuteen kuvaan siirtyy kuvaajalle. Teos loukkaa vähintään alkuperäisen visuaalisen ilmeen luoneen henkilön sekä kirjailijan tekijänoikeuksia, luultavasti myös kustantamon tekijänoikeuksia. Ks. TekijäL 3 §.

Teoksen julkaisu missään yhteydessä vaatii alkuperäisten tekijöiden luvan. Kiitos kansikuvamuunnelman julkaisuoikeudesta tässä blogauksessa alkuperäisten tekijänoikeuksien omistajille.

Lopuksi

Kaikki tässä blogissa julkaistut  tekijänoikeuteen liittyvät pohdinnat ovat omiani ja oman tekijänoikeuslain ja tekijänoikeusliittojen ohjeiden tulkitsemisen sekä käytännön tekijänoikeuskokemuksen (1 kpl) tulosta. Tämän blogauksen teksti on tarkoitettu herättämään ajatuksia ja keskustelua tekijänoikeudesta silloin, kun kirjojen kansikuvia käytetään osana kirja-arvosteluja tai -blogauksia.

Älkää käyttäkö tositilanteissa! Hankkikaa tarvittaessa apua asiantuntijoilta, esim. Kuvastolta tai Kopiostolta.

Lisätietoja:

IPR University Center – Immateriaalioikeusinstituutti, artikkelit:

http://www.iprinfo.com/lehtiarkisto?action=articleDetails&a_id=619&id=41

http://www.iprinfo.com/lehtiarkisto?action=articleDetails&a_id=496&id=35

Tekijänoikeuslaki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404

Tekijänoikeusneuvoston lausunnot, valokuven ja taideteosten käyttöön ja tekijänoikeuksiin liittyviä mm.:

TN 2008: 12, TN 1993: 7, TN 1993: 18, TN 1993: 20 (pdf-formaatissa Tekijänoikeusneuvoston sivuilla)

Tekijänoikeus: Miten käytännössä toimitaan?

Mitä tehdään tilanteessa, jossa ollaan todettu omia tekijänoikeuksia loukkaava teoksen käyttö? Noin niin kuin kiukustumisen lisäksi?

En ole koskaan aiemmin joutunut pohtimaan tekijänoikeuksia kuin tavisyliopisto-opiskelijan kannalta. Toisin sanoen, kosketuspintani on ollut enimmäkseen mallia “pitääkö tähänkin nyt etsiä lähde ja laittaa lähdeviite?”* Tärkeintä on ollut olla loukkaamatta kenenkään muun tekijänoikeuksia ja plagiointia on vältetty kuin syöpää, ydintuhoa ja lipeäkalaa. Ne muutamat kerrat kun plagiointi on materialisoitunut opiskelijayhteisössä, järkytys ja myötähäpeä on ollut murskaavaa. Samoin on käynyt blogimaailmassa, kuten Smart Bitchesin artikkeli osoittaa.

Tekijänoikeuslaista on helppoa saada tietoa ihan googlaamalla, mutta tekijänoikeuksien(sa) soveltaminen käytännön toiminnaksi on hankalammin selviteltävissä. Sitä mielellään toimisi niin kuin yleensä tällaisissa tapauksissa toimitaan, jotta kaikki asianosaiset olisivat jotenkin kartalla. Onneksi minulla sattuu olemaan ihania ja avuliaita ammattilaisjournalistitovereita, jotka olivat täysin yksimielisiä oikeasta toimintatavasta.

Kehen pitää olla yhteydessä?

Jos julkaisu on rikkonut tekijänoikeuksiasi, ota ensimmäiseksi yhteys julkaisun päätoimittajaan tai vastaavassa asemassa olevaan henkilöön. Päätoimittaja on loppukädessä vastuussa koko julkaisun sisällöstä. Yksityisten blogien tapauksessa päätoimittajan asemassa on blogin kirjoittaja, kaupallisella julkaisualustalla toimivien blogien tapauksessa yleensä tuottaja tai toimituspäällikkö -nimikkeellä toimiva henkilö.

Miten valmistaudut yhteydenottoon?

Ensin kannattaa varmistaa, että sinulla on hyvät perustelut tekijänoikeusrikkomuksen epäilyyn, esimerkiksi kuvagrabejä netistä tai paperiversio lehdestä, jossa teostasi on käytetty luvatta, sekä vastaavia alkuperäisestä teoksestasi. Seuraavaksi mieti, mitä yhteydenotolta haluat: yleisimpiä ratkaisuvaihtoehtoja ovat anteeksipyyntö, teoksen poisto julkaisusta tai isyysoikeuksien huomioiminen jälkikäteen. Taloudellisiin oikeuksiin liittyviä ovat puolestaan julkaisupalkkio ja/tai hyvityspalkkio. Hyvitysvaatimus on tapana esittää esimerkiksi taidekuvista tai jos kokee tulleensa erittäin loukatuksi (teos esitetty loukkaavassa kontekstissa yms.).

Miten tässä tapauksessa edettiin?

Päätoimittajalta kannatti kuulemma odottaa tässä tapauksessa anteeksipyyntöä ja kuvapalkkiota luokassa 50-150 € riippuen siitä, oliko kuva ollut paperiversiossakin (kyllä oli ollut).  En kokenut itseäni erityisen loukatuksi tai kuvaani erityisen teokselliseksi (ja lisäksi paperiversion kuva oli tosi pieni), joten mielestäni erityisen hyvityspalkkion vaatiminen olisi ollut vähän noloa. Kuvasto tarjoaa ohjeita sopivan julkaisupalkkion  arvioimiseen täällä.

Suunnittelin sanovani, että otan yhteyttä tällaisessa ikävässä asiassa kuin tekijänoikeusrikkomus, esittäväni jonkin sortin stoorin tapahtuneesta, esittäväni kuvapalkkiopyynnön ja noloilevani ja pahimmassa tapauksessa taistelevani raivokkaasti oikeuksieni puolesta. (Jotkut meistä ovat olleet joskus aika huonoissa duunipaikoissa…)

Vantaan Laurin päätoimittaja Pauli Juusela oli kuitenkin jo kuullut jutusta. Hän tiesi ensi lauseesta, millä asialla olin ja pyysi anteeksi lehden puolesta. Hän selitti kyseessä olleen AD:n erheen ja tarjosi normaalia kuvapalkkiota. Hän kysyi, voinko lähettää hänelle sähköpostin, joka sisältää muutaman sanan kuvailemaan tapausta ja laskun, ja pyysi toistamiseen anteeksi.

Koko asia selvitetty alta viiden minuutin. Häkellyttävää tehokkuutta ja erittäin tahdikkaasti toimittu. Jäi hyvä mieli.

Myöhemmin päivällä huomasin vielä blogiin tulleen AD:n anteeksipyynnön, niin että asia on minun puolestani erittäin järjestyksessä. Vähän nolottaa oma julkinen kiukustuminen, mutta menköön elämän ja oman epäprofessionaalisuuden piikkiin.

Mitä tästä opimme?

© Kirjakko. Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti, kansi Kirsti Maula (Otava 2011)

Koko tapaus oli itselleni erittäin hyvä muistutus siitä, että tekijänoikeudet eivät suinkaan ole mitään pilipalilainsäädäntöjuttuja, jotka eivät kosketa minua, kunhan en itse lataile laitonta materiaalia netistä tai käytä tai julkaise muiden juttuja tai kuvia luvatta. Niistä ei ole minulle pelkkää haittaa, vaan myös hyötyä.

Toisaalta taas tuli huomattua, että googlen haut ovat hyviä apuvälineitä, mutta erittäin tarkkana saa olla tarkistaessaan, onko materiaali tekijänoikeuksien alaista vai ei. Näistäkin Anna-Leena Härkösen Onnen tunnin tusinasta ensimmäisestä kansikuvasta yksi on minun tekijänoikeuksieni alainen kuva, kolme muiden blogaajien teoskynnyksen mielestäni ylittäviä, ja siten tekijänoikeuksien alaisia kuvia. Loput puolestaan ovat teoskynnyksen ylittämättömiä kuvia tai kopioita kustantamon pressikuvasta. Mutta ihan pikasilmäyksellä ei itsekään omaansa välttämättä tunnista joukosta.

Tässä vielä Kuvaston ohje valokuvan teoskynnyksen ylittämisen arviointiin: “Valokuvateoksen teoskynnyksen osalta on annettu Turun hovioikeuden ratkaisu (26.8.1997 Nro 2154, Dnro 96/1304) koskien maisemakuvaa. Sen mukaan valokuvaajan valokuva ei vertailussa eronnut muista valokuvaajan samasta paikasta ottamista valokuvista eikä mainostoimiston toimitusjohtajan samasta paikasta ottamasta valokuvasta siinä määrin että valokuvaa olisi voitu pitää valokuvaajan luovan työn omaperäisenä tuloksena.”

*Jos ei ole kyse yleisesti tunnetusta faktatiedosta, parempi erehtyä tekemään vähän ylimääräistä työtä kuin jättää laittamatta.

Tekijänoikeus: mitä laki sanoo?

Tekijänoikeus teokseen syntyy Suomen lain mukaan, kun luonnollinen henkilö on luonut teoksen. Tekijänoikeuden voi sopimuksella siirtää jollekin toiselle osapuolelle, esimerkiksi yhteisölle tai yritykselle, kokonaan tai osittain. Tekijä saa määrätä teoksensa käytöstä ja hänellä on sekä moraalisia että taloudellisia oikeuksia teokseensa, jotka rajoittavat teoksen käyttöä. Tekijänoikeuksille on kuitenkin rajoituksia erilaisista sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista syistä. Tekijänoikeussuojaa voi nauttia tietyn ajan, jonka jälkeen tekijänoikeus raukeaa.

Jotta tekijänoikeuksiasi voitaisiin rikkoa, pitää siis ensin tarkistaa, että

  1. olet luonnollinen henkilö,
  2. olet tuottanut teoksen,
  3. et ole siirtänyt tekijänoikeuksiasi sopimuksella,
  4. että lain rajaamia moraalisia tai taloudellisia oikeuksiasi on rikottu,
  5. että kyseessä on rikkomus, eikä lain suojaama tekijänoikeuksia rajoittava käyttö ja
  6. ettei tekijänoikeussuoja ole ajan myötä rauennut.

1. Oletko luonnollinen henkilö?

Jos olet ihminen, olet luonnollinen henkilö ja sinulla voi olla tekijänoikeus luomaasi teokseen.

2. Oletko tuottanut teoksen?

Jotta tekijänoikeutesi olisivat voimassa, sinun pitää ensin luoda teos, joka on voi aiheuttaa tekijänoikeuksien muodostumisen. Tekijänoikeus syntyy automaattisesti teosta synnytettäessä. Mikä tahansa kirjallinen tai taiteellinen teos on tekijänoikeuksilla suojattu, jos se ylittää teoskynnyksen eli  on a) omaperäinen ja b) itsenäinen. Omaperäisyys ja itsenäisyys tarkoittavat sitä, että teos erottuu vertailtaessa toisista, esimerkiksi vastaavasta aiheesta tai ideasta tehdyistä teoksista ulkomuotonsa ja ilmaisutapansa perusteella.Tekijänoikeudet eivät synny ideaan, aiheeseen, metodiin, tietosisältöön tai juoneen, vaan ainoastaan ulkomuotoon ja ilmaisutapaan.

3. Oletko siirtänyt tekijänoikeutesi sopimuksella?

Jos et ole siirtänyt tekijänoikeuksiasi sopimusteitse, tekijänoikeuksiasi on voitu loukata. Tekijänoikeutta voidaan loukata esimerkiksi kopioimalla tai tallentamalla teos kokonaan tai osittain, muuttamalla teosta esimerkiksi kuvankäsittelyohjelmalla tai kääntämällä kokonaan tai osittain tai saattamalla teos yleisön saataviin kokonaan tai osittain.

4. Onko lain rajaamia moraalisia tai taloudellisia oikeuksia rikottu?

Lain mukaan tekijänoikeuteen liittyviä moraalisia oikeuksia ovat isyysoikeus ja respektioikeus. Isyysoikeus koskee tekijän nimen ilmoittamista teoksen yhteydessä. Respektioikeus puolestaan sitä, ettei teosta saa muuttaa tekijän taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla tai saattaa teosta yleisön saataville loukkaavassa yhteydessä.

Taloudelliset oikeudet sisältävät mm. oikeuden määrätä teoksen käytöstä, valmistaa kappaleita teoksesta ja saattaa teos yleisön saataville.

5. Onko kyseessä lain suojaama tekijänoikeuksia rajoittava käyttö?

Tekijäoikeuslaissa on rajoituksia tekijänoikeuksille. Rajoitukset koskevat tekijän taloudellisia oikeuksia, eivät moraalisia oikeuksia. Tekijältä ei tarvita lupaa teoksen käyttöön esimerkiksi silloin, kun teosta siteerataan tai käytetään osana arvostelevaa tai tieteellistä tekstiä, sitä käytetään opetustarkoituksiin lain rajaamassa merkityksessä tai esimerkiksi selostettaessa päiväntapahtumaa lehdistössä. Katso tarkemmin Kuvasto.fi:stä.

6. Onko tekijänoikeus jo rauennut?

Tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä ETA-maista tuleville teoksille. Muualta tulevat teokset ja valokuvat saavat vähemmän suoja-aikaa. Valokuvien suoja-aika on 50 vuotta valmistusvuoden päättymisestä, tai 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä, mikäli ne ylittävät teoskynnyksen.

Jørgen Brekken Armon piiri

© Kirjakko. Jørgen Brekke: Armon piiri, kansi Mika Tuominen (Johnny Kniga 2011)

Suurin kysymysmerkki tässä Armon piirin tapauksessa on kysymys numero kolme, eli ylittääkö valokuvani teoskynnyksen?

Tätä komiteana pohdimme journalistituttavieni kesken. Sillä kuvassahan on pääasiassa kirja kantta, eikä kirjan kannesta otettu kuva eroa olennaisesti sadasta muusta saman kirjan kannesta otetusta kuvasta. Koska kuitenkin kuvassa on muutakin omaperäistä ja luovan toiminnan tuloksena tuotettua sisältöä (tausta, valaistus, asettelu) ja esimerkiksi googlaamalla tämä kuva erottuu muista Armon piirin kansikuvista, tämä teos ylittää teoskynnyksen. (Onneksi teoskynnyksen ylittämiseen ei tarvita erityisiä taiteellisia ansioita…)

Toisaalta, jos kuvasta rajaisi pois nämä em. elementit, ei kuva enää ylittäisi teoskynnystä, sillä olisi täysin mahdotonta erottaa sitä muista samasta kirjasta otetuista kuvista. Tämä on toinen tapa, jolla teoskynnyksen ylittymistä voi arvioida: muuttamaton kuva ylittää teoskynnyksen. Kuva julkaistiin lehdessä muuttamattomana, joten seuraavaksi oli syytä syytä siirtyä teoreettisesta pohdiskelusta ja itsekseen jupisemisesta käytännön toimenpiteisiin.

Näistä lisää seuraavassa postauksessa. Hyödyksi ja huvitukseksi tarjolla Weird Al Yankovicin tulkinta tekijänoikeuksista intternetin ihmemaassa.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=zGM8PT1eAvY]

Lisää tekijänoikeuksista mm.

Kopiosto

Kuvasto

Suomen laki

Kopiraitti

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Mitenkäs se seitsemäs käsky nyt menikään?

Jørgen Brekken Armon piiri

© Kirjakko. Jørgen Brekke: Armon piiri, kansi Mika Tuominen (Johnny Kniga 2011)

Sallan kirjablogissa on meneillään mielenkiintoinen keskustelu tekijänoikeuksista netissä. Ihan hetken mielijohteesta googlettelin kuvia niistä kirjoista, joista olen ottanut itse kuvia. Ja kuinka kävikään?

Ihan ammattilaisten voimin on käyty kuvavarkaissa. Vantaan seurakuntien lehdestä Vantaan Laurista löytyi arvostelu Jørgen Brekken Armon piiristä, jossa on käytetty kovasti tuttua kuvaa. Itsekin olin sitä mieltä, että kuva on varsin onnistunut, alkuperäinen postaus löytyy täältä. Mutta en ole antanut lupaa sen käyttöön. Ja miten olisin voinutkaan, kun lupaa ei ole kysytty?

Varastettu kuva

© Vantaan Lauri, teksti viestintäpäällikkö emerita Aila Alarotu

Ihmeellistä vieläpä on, että kyseessä on vasta viime vuonna julkaistu kirja, jolle kustantamo tarjoaa mediakäyttöön ilmaiseksi kansikuvaa. Minä en suinkaan tarjoa kuviani a) muiden käyttöön tai b) ilmaiseksi, vaikka ne internetistä löytyvätkin.

Tokihan kyseessä on “vain” kirjablogi, mutta WordPressin käyttöehdoissa todetaan, että alustalla julkaisevat nauttivat täyttä tekijänoikeutta teoksiinsa. Vaikka bloggaankin anonyyminä, yhteystiedot löytyvät kyllä helposti, joten yhteydenotto oikeuksien omistajaan ei ole tässä yhteydessä mitenkään mahdotonta toimittajalle (jonka ammatinkuvaan tällaistenkin asioiden selvittäminen kuuluu).

Mitenköhän sitä tässä sitten etenisi?