Tag Archives: tempaus

Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta

Uskon puhuvani kaikkien kirjabloggaajien puolesta, kun väitän, että kirjabloggaajat rakastavat kirjastoja. Siksi hallituksemme tötöilyt kirjastoasioissa ahdistavat ja pelottavat myös kirjabloggaajia. Kirjastojen puolesta!

Vietto sujuu modernisti kirjastoselfieiden merkeissä. Henkilökohtainen kirjastoselfiereittini kävi läpi parhaimmat paikalliset*, saaliiksi tuli kaksi sinistä ja kaksi punaista kirjastoa. Säästäkää kirjastot, ei kirjastoista!**

pasilan kirjastoPasilan betoniviidakkoon on nerokkaasti piilotettu ihan uimahallin näköinen rakennus. Se piilottelee sisällään avaraa ja kaunista kirjastoa, jossa katto on korkealla ja kirjahyllyt notkuvat teoksia. Ihana suihkulähde solisee keskellä kirjapaljoutta.

Kirjasto 10Kirjasto 10 sijaitsee Postitalossa Helsingin päärautatieaseman kupeessa. Se on auki joka päivä muutamia juhlapyhiä lukuunottamatta. Kirjastossa on muutamia pokkareita ja tuhansittain äänitteitä. Sekä pari studiota, jos haluaa itse tehdä parempaa musiikkia.

Kallion kirjastoKallion kirjasto on kirjan temppeli ja lukijan taivas. Se on sijoitettu kätevästi muutama kortteli ylämäkeen Hakaniemen torilta. Niinpä kirjastosta poistuessa voi roudata hyvinkin täysinäisen kirjakassin kätevästi alamäkeen. Kirjastossa sijaitsee Suomen ensimmäinen #Sateenkaarihylly ja puolisalainen Dekkarikirjasto, joka on sisustettu kansallislegenda Paavo Nurmen -20-luvun residenssiin kirjaston kellariin.

Itäkeskuksen kirjastoItäkeskuksen kirjasto sijaitsee keskellä kulttuuria Stoassa. 1980-lukulainen kirjastoarkkitehtuuri rokkaa täällä edelleen, kirjahyllyt ovat korkeita ja niitä on paljon niin lapsille, nuorille, faktalle kuin fiktiollekin.

Ehkä parasta näissä kirjastoissa on kuitenkin henkilökunta. Siis kirjastovirkailijat eli kirjatädit ja –sedät, jotka ovat luotettavia rikoskumppaneita ja salaliittolaisia lukemisessa. Skidinä piti uskaltaa tarkkislaisten ohi päästäkseen kirjastoon, mutta Eijan leimauslaitteen kaiut – tsäk-klonk, tsäk-klonk – joko antoivat minulle riittävästi rohkeutta tai pelottelivat ne tieltäni. Jokaisella lapsella pitäisi olla oma Eija, joka vihjaa kaikki Nancy Drewt lukeneelle kolmasluokkalaiselle Agatha Christiestä ja antaa lainata yli seitsemän kirjaa kerralla.

***

15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice –blogista.

***

*Makuasia, kiistellään vaan.

**Ei makuasia. Jos olet eri mieltä, olet väärässä.

Ostin normaalihintaisen kirjan!

Kirjahamsteri minussa rakastaa kirjoja, intoilee hyvistä kirjoista – ja rakastaa intoilla etenkin halvoista hyvistä kirjoista. Tämä johtuu humanistillekin ymmärrettävästä matematiikasta: huokeita kirjoja voi hamstrata enemmän.

Tulee silti normaalihintaisiakin kirjoja hankittua aikamoisia määriä, etenkin työhön liittyviä. Jotenkin se tavanomainen tavishintaisen kirjan hankinta ei vain tunnu hehkutuksen arvoiselta uutisaiheelta. Kirjabloggaajien kesken olemme kuitenkin pohtineet, että pitäisikö? Niinpä päätimme tempaista Osta kirja -päivän, jolla pyrimme kiinnittämään huomiota tällaiseen arkiseen kirjan kuluttamiseen, jolla tuetaan niin kustantamoiden, kirjailijoiden kuin kirjakauppojenkin toimintaa – ja varmistetaan suomalaisen sivistyksen viljely tulevaisuudessakin.

No mitä tuli ostettua?

Virve Mertanen: Tietokirjoittajan käsikirja

Virve Mertanen: Tietokirjoittajan käsikirja (Vastapaino 2007)

Minut kirjakaupoille vietteli kirjasto. Kestolainassa ollutta Virve Mertasen Tietokirjoittajan käsikirjaa (Vastapaino 2007) on tullut viime viikkoina luettua niin pieteetillä ja nautinnolla, että ajattelin vapauttaa rassukan takaisin lainakiertoon ja hankkia oman kappaleen. Johon voi sitten iskeä ja ennen kaikkea jättää olemaan roppakaupalla muistilappuja, huomiotarroja ja muita olennaisia koristuksia. Kirja on niin vanha, että hankin sen suoraan lähteestä, kustantamon verkkokaupasta.

Nykyistä en kyllä palauta ennen kuin postiluukku ensi viikolla kolahtaa. Post-itit pitää siirtää kirjasta toiseen lennossa. Olen joskus joutunut palauttamaan kirjan ennen kuin oma kappale on löytänyt tiensä kotiin. Hirvittävä kaaos seuraa siitä. Kaaosta välttäisi toki hankkimalla kirjat itselle jo alunperin, hoksaa hän. (Mutta avio-onnen jatkuvuuden ja lapsiturvallisen kotiympäristön varmistamiseksi pyrkii kuitenkin rajoittamaan kirjatulvaa kaikin mahdollisin keinoin.)