Tag Archives: tosi-tv

Sofi Fahrman: Elsas mode

Sofi Fahrmanin chick lit romaani Elsas Mode

© Kirjakko. Sofi Fahrman: Elsas Mode, kansi: Pierre Björk jne (Nordstedts 2010).

Ruotsalaisen muotibloggaajan ja -toimittajan Sofi Fahrmanin ensimmäinen romaani Elsas mode vuodelta 2009 on pinnallista ryysyistä rikkauksiin -pimukirjallisuutta kevyimmillään. Se tarjoaa muotibloggaaja Elsan siivellä nojatuolimatkan pasta rougesta (makaronia ketsupilla) macarooneihin, epäonnistuneista kuokkavierailuyrityksistä henkilökohtaisiin design-kutsuihin ja tietysti humalaisista satunnaissuhteista vakaaseen ihmissuhteeseen rikkaan ja vaikutusvaltaisen poikaystävän kanssa. Gina Tricotin räteistä ei kuitenkaan missään vaiheessa päästä eroon: amerikkalaisiin ja brittiläisiin vastineisiinsa verrattuna Elsas mode viehättää puolivallattomalla kotikutoisuudellaan.

Elsas modessa  (Nordstedts 2010) Sofi Fahrman kirjoittaa siitä minkä tuntee, mikä tuo romaanille uskottavuutta silloinkin, kun tarinan ja hahmojen kehitys aiheuttaa lähinnä varpaitakipristelevää myötähäpeää. Kirjan arkitodellisuuden ja muotiunelmaelämän välillä pongahtelevat juonet liittyvät 21-vuotiaan Elsa Gustavssonin rimpuiluun aikuisuuden alussa. Boråsin pikkukaupungista kotoisin oleva Elsa palaa häntä koipien välissä elämänsä irtiottoreissulta Nykistä vain huomatakseen, että muutamassa kuukaudessa parhaat kaverit ovat pamahtaneet paksuksi. Elsa pakenee Tukholmaan, bunkkaa kaverin soffalla, rupeaa kahvilatyöntekijäksi päivisin ja muotibloggaaja-bilehileeksi iltaisin.

Pikku hiljaa asiat alkavat lutviutua Elsan toivomaan suuntaan kovan työn, päämäärätietoisuuden ja onnekkuudenkin ansiosta. Kuvioita sekoittavat muun muassa anonyymi juorubloggaaja, joka ottaa Elsan silmätikukseen, poikaystäväntapainen Nykistä ja ihkurakas muotisuunnittelija yläluokkaisine perheineen. Ennen kaikkea menestys on kiinni Elsasta itsestään: mokailut hyvitetään, niistä opitaan ja hyvästä jaetaan hyvää tovereillekin.

Elsas modesta voi myös löytää yleisimmät vinkit aloittelevalle muotibloggaajalle. Lukijalle tulee kuva, että hän pääsee vilkaisemaan ruotsalaisen muotibloggaajaeliitin elämään Elsan blogin noustessa paikallisella blogilistalla täydestä tuntemattomuudesta top kolmoseen. Romaanissa tiputellaan ällistyttäviä määriä Nimiä: Sofi ei malta olla mainitsematta itseään tai julkkiskavereitaan useampaan otteeseen. Lisäksi  muotiliikkeitä, ravintoloita ja joka sortin merkkituotteita droppaillaan huomattavan usein jopa chick litiksi. JSN antaisi tästä varmaankin tuomion piilomainonnasta.

Blogimaailmasta tuttu aspekti on kirjan kuvallisuus, konkreettisesti. Lukujen alut on kuvitettu Elsas mode -blogin screengrabeillä. Lisäksi kirjassa on  todella omituinen 12-sivun värikuvamuotikollaasiliite. Ilmeisesti tarkoituksena on ollut luoda blogimaista tunnelmaa romaanin keskelle, mutta yritys kariutuu väärän median fyysisiin rajoituksiin.

Elsas modea kantavat viihdyttävyys, chick litin kliseet ja lievä tirkistyksellisyys. Se ei pyri olemaan mikään kirjallisuuden merkkiteos, vaan bussissa työ- tai koulumatkalla luettavaa helppohömppää ajan hermolla olevista teemoista. Ruotsissa Elsan stoori onkin edennyt jo romaanisarjan kolmanteen osaan ja onpa siitä tehty tv-sarjakin. Toistaiseksi suomentamaton Elsas mode käy vaikka ruotsin kielen kesäpreppaukseen melko hyvin – edistyneemmät voivat bongailla kirjoitusvirheitä.

Omalta osaltani Elsan tarina taitaa kuitenkin jäädä tähän. Joskus on parempi jättää loput mielikuvituksen varaan…

Ben Elton: Tappavan kuuluisa

Ben Elton: Tappavan kuuluisa, kannen kuva Bantam Press (kannen suunnittelijaa ei ilmoitettu teoksessa)

 

BB-talossa on uusi tuotantokausi pyörähtänyt käyntiin: Isoveli on osannut valita taloon lauman eri lailla mielenkiintoisia ihmisiä, jotka on suljettu häröilemään keskenään kymmenien tv-kameroiden seuratessa BB-tyyppien joka liikettä. Ja sitten tapahtuu murha. Ben Eltonin Tappavan kuuluisa (WSOY 2003) on iästään huolimatta ajankohtainen taas tähän BB-aikaan BB-vuodesta. Ja vetävä dekkari, joka hurmaa päivittämällä Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa uudelle vuosituhannelle.

Ben Elton aloitti kirjoittajanuransa tv-komediasarjojen parissa. Reality-tv on juuri se ohjelmaformaatti, joka syö katsojia ja tuotantoresursseja komedialta, mikä on ehkä innoittanut Eltonin sitä tarkastelemaan. Elton tunteekin vihollisensa. Tappavan kuuluisa perustuu vahvasti henkilöhahmoille ja henkilögalleria onkin rehevä, juureva ja pirskahtelevan tanniininen.

Juoni etenee todellisuustelevision malliin nopein leikkauksin: se valottaa BB-tyyppien BB-arjen lisäksi myös tuotannon hektistä toimintaa heidän pyrkiessään leikkaamaan tappavan tylsästä 24/7-elämästä ne parhaat helmet katsojien tirkisteltäväksi. Yksi romaanin vahvuuksista onkin nimenomaan tuotantopuolen kuvaus: Eltonin kokemus tv-työssä huokuu lukijalle hänen päästessään kirjan avulla tirkistelemään elämää kameranlinssien väärällä puolella.

Dekkarijuoni pyörähtää käyntiin sillä hetkellä, kun tuotantokauden huipennus saadaan eetteriin: yksi BB-wannabe-tähti löytyy kuolleena. Tutkivaa komisario on vanha jäärä, jota ei voisi vähempää kiinnostaa koko BB-ilmiö, mikä luo omaa jännitettään tutkintaprosessiin. Hahmojensa kautta Elton pääseekin keskustelemaan todellisuustelevisioilmiön eri puolista. Tappavan kuuluisa esittääkin kysymyksen, mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita tekemään menestyäkseen julkisuudessa. Eltonin satiiri kuitenkin kantaa niin hyvin, ettei tämä vakavampi keskustelu häiritse lukijan viihtymiskokemusta.

Tappavan kuuluisa on kepeän koukuttavaa kesälukemista, ja säilynyt hyvin tuoreena kymmenen vuoden iästään huolimatta. Tappavan kuuluisa on myös vastaus yläastelaisen kysymykseen siitä, että mihin kirjoja tarvitaan, kun on kerran telkkari? Hyvä kirjailija pystyy nimittäin laittamaan jopa tositv:n kansien väliin – ja tekemään siitä hauskempaa, shokeeraavampaa viihdettä kuin alkuperäinen televisio-ohjelma.

Oma Tappavan kuuluisani oli kesälöytö kirjaston vaihtohyllystä.