Tag Archives: uutinen

Kirjaläppää: Google voitti kirjailijat

Caravaggio: Pyhä Hieronymus (1605-1606)

Caravaggio: Pyhä Hieronymus (1605-1606)

Google on voittanut kirjailijat Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa. Kirjojen skannaaminen ja esittely Googlessa on ihan ok, vaikka laillisuuden rajoilla, kertoo Yle.

Nythän on niin, että koska Google on yhdysvaltalainen firma, sen toimia arvioidaan jenkkilain mukaan. Maan tekijänoikeuslaki tuntee reilun käytön konseptin. Reilu käyttö on sellaista, että esimerkiksi opetuskäyttöön voidaan kopioida mitä tahansa teosta ilmaiseksi melko laajastikin.

Kirjailijoiden mielestä ei ollut reilua, että Google pitää kohtuullisen laajoja osia heidän teoksistaan vapaasti netissä esillä. Kohtuullisen laaja tässä yhteydessä tarkoittaa omien havaintojeni mukaan useita lukuja. Jos sattuu Googlen kirjahaussa hakemaan teosta algoritmisesti oikeaan aikaan, voi saada käsiinsä uutuusteoksen, jossa on poistettu välistä ainoastaan muutamia, juonen tai tieteellisen argumentin kannalta merkityksettömiä sivuja. Tällöin teosta ei tarvitse lainata tai ostaa, jotta saa tarvitsemansa elämyksen tai tiedon.

Kirjailijat olisivat halunneet, että Google joutuisi maksamaan tekijänoikeuksien haltijoille heidän kirjojensa käytöstä. Ottaen huomioon, että Google tekee vuodessa miljarditolkulla voittoa, voidaan jonkinsorttisten tekijänoikeusmaksujen maksamista ehkä pitää kohtuullisena. Tuoreen päätöksen mukaan ei voida pitää.

Oikeudessa Google perusteli toimintatapaansa näkyvyydellä. Kyllä pitää kirjailijoille riittää hakukoneyhtiön tarjoama näkyvyys palkkioksi. Näkyvyyshän saattaa johtaa siihen, että kirjat myyvät.

Suomen laki ei tunne vastaavanlaista reilua käyttöä, vaan meillä toimitaan sitaattioikeuden puitteissa. Internetin rajattomuuden ja jenkkioikeuden päätöksen takia myös suomalaiskirjailijat ovat Googlen armoilla. TTIP tuskin tuo ainakaan parannusta tilanteeseen.

Kirjaläppää: Romaanin raukoilla rajoilla

Panu Rajalan Finlandia-ehdokasromaanissa on suoraa lainausta romaanin päähenkilön julkaisemista kirjoista, YLE kertoo. Onko tämä ongelma?

Kyllä se on. Listaan tähän miksi, jos se on jollekin epäselvää.

Koska on moraalisesti väärin esittää toisen ihmisen tekstiä omissa nimissään. Tämä on lukijan erehdyttämistä, vieläpä tietoista erehdyttämistä. Jokainen, joka on ikinä kirjoittanut mitään tietää kyllä, milloin julkaistavaksi aiottu teksti on lähtöihin omasta kynästä,  milloin copy-paste -toiminnosta.

Tekijänoikeudellisesti tapaus on selkeä. Inhan tekijänoikeudet ovat rauenneet, koska hänen kuolemastaan on yli 70 vuotta. Taloudellisten tekijänoikeuksien raukeneminenkaan ei anna silti kirjailijalle oikeutta kopioida kenenkään tekstiä omissa nimissään, sillä teoksen alkuperäisten tekijänoikeuksien omistaja on aina mainittava moraalisten oikeuksiensa eli isyysoikeuden perusteella. Isyysoikeus ei raukea, sitä ei voi myydä tai ostaa tai vuokrata. Muutenhan markkinoilla olisi Don Quijote sadan tuhannen eri kirjailijan nimellä julkaistuna.

Mitään moraalista tai laillista ongelmaa ei olisi, mikäli lainaukset olisi merkitty asianmukaisesti teokseen. Ottaen huomioon, että suurin osa laadukkaasta dokufiktiosta on kirjoitettu täysin onnistuneesti ilman mitään tekijänoikeudellisia tai moraalisia ongelmia, on hämmentävää, että kirjallisuushistorioitsija sortuu näin alkeellisiin virheisiin. Esimerkiksi saman kirjasyksyn dokumenttiromaani, Karo Hämäläisen Yksin, vie lukijan juoksijalegenda Nurmen pään sisälle ilman, että romaanissa on yhtään suoraan Nurmen suusta tullutta lausetta.

Finlandia-lautakunnan perusteluista käy mielestäni hyvin esille, miten alkuperäistä kirjoittajaa on peitelty teoksessa. Inhan ystävien ja sukulaisten kirjoittamat osiot on merkitty jonkun muun  kuin Rajalan nimiin, mutta Inhan itsensä tekstin annetaan ymmärtää kumpuavan eläytyväisen romaanikirjailijan mielikuvituksesta.

Panu Rajala: Intoilija (WSOY)

I.K.Inha – valokuvaaja, tutkimusmatkailija, tietokirjailija, kääntäjä ja keksijä – jäi aikakauden muiden taiteilijoiden varjoon. Nyt Panu Rajala nostaa hänet hienolla romaanillaan ansaitusti ystäviensä Janne Sibeliuksen ja Eero Järnefeltin rinnalle. Minämuotoon kirjoitetun taiteilijatarinan kieli on rikasta ja kaunista, se johdattelee lukijan uskottavasti menneeseen maailmaan. Autenttiset kirjeet ystäviltä ja sukulaisilta täydentävät tarinaa ja mukaan otetut Inhan maisemakuvat sopivat kirjaan täydellisesti. Herkän taiteilijanelämän vaativuus sekä rakkaus suomen kieleen ja suomalaiseen mielenmaisemaan nousevat keskeisiksi ilmiöiksi tässä vahvassa ja kiehtovassa romaanissa.
(Kansan Uutiset 6.11.2015, Tässä ovat Finlandia-ehdokkaat ja perustelut)

Kirjaläppää: Kansa on jakautunut

Sähkökirja-gifE-kirja vai ei e-kirja? Kas siinä pulma. Eikä siinä vielä kaikki!

Muutama viikko sitten e-kirjoja runsaasti lukeva tuttavani kertoi pöyristyneenä menneensä kirjatapahtumassa e-kirjoja hyvällä tarjouksella kauppaavalle ständille. Markkinointikundi oli siinä aloitellut spiikkiään: “Oletko kuullut e-kirjoista? E-kirjat ovat sellaisia ihan kuin kirjoja, mutta sähköisiä tiedostoja. Niitä voi lukea vaikka kännykällä, tabletilla tai tällaisella lukulaitteella…”

Tuttavani oli tyrmistynyt niin, että oli kääntynyt ja kävellyt toiseen suuntaan. Oliko kyseessä myyntihenkilön virhearvio asiakkaan tietotaidosta ja kulutustottumuksista, kun asiakas kuitenkin näytti keski-ikäiseltä naiselta, eikä keski-ikäisen naisen ilmeisesti oleteta osaavan teknisiä juttuja? Tarina ei kerro.

Tarina kuitenkin oirehtii e-kirjalukijoiden jakautumista. Vielä vuosi-pari sitten iso osa e-kirjalukijoista etenkin kaunopuolella olivat aloittelijoita tai kokeilijoita, joita uteloitti, sopiiko tämä tämmöinen omaan pirtaan. Että kun ei haise kirjalta, niin voiko sitä lukea ollenkaan? Ja onko kivempaa tabletilta vai lukulaitteelta? Nyt osa lukijoista lukee lähestulkoon kaikki kirjansa sähköisinä.

Alkuperäisen anekdootin myyntihenkilölle tiedoksi, että suurin osa e-kirjalukijoista on naisia. Kaikissa ikäluokissa. HelMet-kirjastojen lainaustilastojen mukaan noin 60% e-kirjojen lainaajista on naisia ja naiskirjalainaajien määrä ylittää mieskirjalainaajien määrän niin alle 15-vuotiaissa, yli 75-vuotiaissa kuin kaikissa ikäluokissa siinä välilläkin. Myös suurin osa Elisa Kirjan asiakkaista on naisia.

Tervetuloa Helsingin kirjamessujen e-kirjapaneeliin kello 16.00 kuulemaan lisää e-kirjoista.

 

 

Kirjasähkeet: En kestä tätä #book

Lukeva ihminen lukee vaikka maitotölkin kylkeä, sanotaan, ja se on todella totta. The Tonight Shown istuva koomikko Jimmy Fallon on kuitenkin löytänyt kirjoja, joita ei tule ihmisen lukea. Eivätkä kaikki edes ole omakustanteita. Fallonin hävytöntä kirjaläppää voi katsoa YouTubessa.

Omakustanteista puheen ollen. Helsingin Sanomat on jälleen päästänyt Suvi Aholan valloilleen, tällä kertaa valottamaan omakustanneilmiötä. Jenkeissä on omakustannekirjailijamiljonäärejä, Suomessa ei ole (ellei Sofi Oksasta ja Juha Vuorista lasketa). Yhä useampi kirjailija kustantaa kuitenkin teoksensa itse, yleensä siksi, että teosta ei huolita perinteisen kustantamon listoille. Omakustanneala pyristelee nyt irti tästä lievästä häviäjäleimasta brändäämällä omakustannekirjan trendikkäästi indie bookiksi. Lue koko stoori @Helsingin Sanomat.

Intelligentsian rakastama ranskalainen ihmisvihaajakirjailija myöntää Guardianin haastattelussa olevansa islamofobi. Johtaako tämä yllättävä tunnustus Michel Houellebecqin myyntikäyrän nousuun myös Suomessa uusnatsien rasistien maahanmuuttokriitikoiden tuella? Kyllä olisi somaa nähdä Houellebecqin teosten kuluvan baareissa ja busseissa. Erityisen mielenkiintoista olisi tietysti, mikäli lukeminen johtaisi uusien sävyjen ja ilmaisujen luikerteluun tunkkaiseen suomenkieliseen internetkeskusteluun, mutta tämä taitaa olla yltiöoptimismia.

Worldcon Helsinkiin2017 (Nyt se on virallista)

Worldcon2017 titleJuuri tulleen virallisen tiedon mukaan Helsinki voitti oikeuden järjestää maailman scifistien yhteistoimintaleirin Worldconin vuonna 2017 (Kirjasfääri uutisoi tästä klo 10.05, YLE klo 12.01 ja Helsingin Sanomat 12.17).

–Fiilis on aika mieletön. Ei pelkästään se, että voitettiin, mutta niin selvillä numeroilla. Fandom selvästi haluaa Suomeen!, komiteassa vaikuttanut sf-fani Hanna Hakkarainen kuvaa tunnelmia Spokanesta heti ääntenlaskennan jälkeen.

Helsinkiin2017 -hanke voitti 52% äänivyöryllä ensimmäisellä äänestyskierroksella. Yleensä äänestyskierroksia joudutaan järjestämään useampia. Uudelle äänestyskierrokselle mennään, mikäli mikään ehdokkaista ei saavuta yli 50% äänistä ensimmäisellä kierroksella.

Helsingin hakemusta luotsasi Suomen fandomista tuttu conitea. Sen puheenjohtajana toimi Eemeli Aro (pj). Muita jäseniä olivat Jukka Halme, Crystal Huff, Michael Lee ja Karo Leikomaa sekä joukko faneja ympäri maailmaa.

Ehdokkuusponnistelut aloitettiin vuonna 2013, kun Helsinki hävisi Spokanelle vuoden 2015 Worldconin. Viimeisen kahden vuoden aikana conitea on matkustanut maailman scificoneissa puhumassa Helsingin puolesta yhdessä vapaaehtoisten ja tunnettujen scifi- ja fantasiakirjailijoiden kanssa. Eturintamassa on ollut erityisesti George R. R. Martin. Kunniavieraaksi Helsinkiin 2017 tulevat John-Henri Holmberg, Nalo Hopkinson, Johanna Sinisalo, Claire Wendling ja Walter Jon Williams.

Suomalaista Worldconia lähtee toteuttamaan pj-kolmikko Saija Aro, Jukka Halme ja Crystal Huff. Worldcon laitetaan tapahtumaan pitkälti vapaaehtoisvoimin.

Jos haluat osallistua Helsingin Worldconin tekemiseen, tai muuten vain seurata Worldcon-valmisteluiden etenemistä, laita kirjanmerkkeihisi jo tässä vaiheessa tapahtuman kotisivu osoitteessa www.worldcon.fi, jonne alkaa tulla tietoa heti kun järjestäjät ehtivät toipua Spokanen conista). Sitä ennen tuoreimmat kuulumiset löytää varmimmin Helsinki in 2017 -Facebook-sivulta.

HelMetin hyvä kirja

Kun lukija kuulee, että jossain kirjapiireissä on taas laitettu pystyyn joku palkintohommeli, se näyttää helposti suljettujen kirjapiirien kabinettipuuhastelulta. Pääkaupunkiseudun HelMet -kirjastoissa annetaan lukevan yleisön äänestää kenelle suosikkiaan finalistilistalta, vaikka palkintoraati päättää (korjaus 19.8.2015*) kenelle tämä Kultainen kirjastokortti sopii tällä kertaa ojentaa.

Kultainen kirjastokorttiIhan tekisi mieli alkaa itsekin kirjailijaksi, jotta voisi muutamankymmenen vuoden sisään ansaita tällaisen. Yksi HelMet-palkinnon kantava idea nimittäin on, että finalistiteosten ei tarvitse olla uunituoreita, sillä todella hyvä teos elää lukijoiden käsissä yli 365 päivää.

Tänä vuonna ehdokkaina ovat:

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan (WSOY 2012)
Arvio löytyy esim. Kolmas linja -kirjablogista.

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset (Teos 2014)
Arvio löytyy esim. Luettua elämää -kirjablogista.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (Teos 2012)
Arvio löytyy esim. Kirjasfääri -kirjablogista.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013)
Arvio löytyy esim. Kirjainten virrassa -kirjablogista.

Maija Muinonen: Mustat paperit (Teos 2013)
Arvio löytyy esim. Reader, why did I marry him -kirjablogista.

Viljami Puustinen: Kingston wall (Like 2014)
Arvio löytyy esim. Rajatapauksia -kulttuuriblogista.

Asko Sahlberg: Yö nielee päivät (Like 2014)
Arvio löytyy esim. Kulttuuri kukoistaa -kulttuuriblogista.

Veera Salmi: Puluboin ja ponin kirja (Otava 2012)
Arvio löytyy esim. Sininen keskitie -lastenkirjablogista.

Henriikka Tavi: Toivo (Teos 2011)
Arvio löytyy esim. Onko kaunosieluista kyborgeiksi -kirjablogista.

Maria Turtschaninoff: Anaché – Myter från akkade (Schildts & Söderströms 2012)
Arvio löytyy esim. Taikakirjaimet -kirjablogista.

Äänestys Yleisöäänestys tapahtuu HelMetin kotisivuilla, eli täällä. (Äänestyslinkki löytyy sivun alalaidasta, ehdokaslistan alta.) Vaikuttaa voi 30.8. saakka ja palkinto palkinto ja yleisön suosikin kunniakirja jaetaan 15.9.2015.

* Luulin alun perin, että jee, tässä meillä on hieno ja radikaali kirjallisuuspalkinto, jossa lukeva yleisö saa äänestää kirjapalkinnon voittajan. Luulin väärin. Erittäin syvät pahoittelut kaikille harhaanjohdetuille, harjoitan keskittyneempää sisälukutaitoa tästä lähtien.

Amazonin omakustannekirjailijoille silppupalkkiot

Amazon, globaalin kirjakaupan globaalein [lisää tähän], omakustannekirjailijan [lisää tähän] ja e-kirjakaupan jättiläinen muuttaa omakustannekirjojen hinnoittelumalliaan, uutisoi tänään brittiläinen The Telegraph. Kustantajan kautta julkaiseva on toistaiseksi turvassa, mutta tulevaisuudessa omakustannekirjailija, jonka kirja osallistuu Kindlen kuukausitilausohjelmaan, saa palkkion ainoastaan niistä sivuista, joita lukija on oikeasti lukenut. Ei siis koko teoksesta, vaan sivu sivulta jyvitettynä.

C. Ruf: James Joyce (1918)

C. Ruf: James Joyce (1918)

Kuluttaja päättää on hienoa retoriikkaa, mutta huijausta. Excelillä arvioituna kuulostaa jopa reilulta ja oikeudenmukaiselta, että kirjailija saa palkkion juuri siitä määrästä, jonka lukija on teosta kuluttanut. On kuitenkin syytä kysyä, onko teos enemmän älppäri vai makkarapaketti?

Jos pikemminkin kuin makkarapaketti, tilanne vertautuisi siihen, että marketista voi ostaa kolme grillimakkaraa, jos päättää kesken grillailun ettei jaksakaan syödä kokonaista neljän kappaleen vakuumisettiä.

Jos pikemminkin kuin älppäri, niin vaikuttaa logiikka Spotifyilta. Spotifyn teospalkkiot eivät elätä kuin miljoonia kappaleita myyviä, koska palkkiot per biisi lasketaan sentin desiileissä.

Charles Dickens

Charles Dickens

Suoraan sanoen edes halua ajatella, kuinka tarkkaan Amazon pystyy tietämään mitä luen milloinkin. Valitettavasti en edes osaa ajatella, miten tehtäisiin sellainen palkkabottiarmeija, joka käy lukemassa tilaamiaan kirjoja alusta loppuun.

MUOKS: SF-kirjailija Scalzi selvittää Amazonin maksusysteemiä.

Akateeminen ruotsalaisille: hyvä vai huono?

Yle uutisoi, että ruotsalainen Bonnier-kustannuskonserni ostaa Akateemisen kirjakaupan. Kaupan jälkeen Bonnierin hallussa on koko suomalaisen kirjallisuuden ketju kustantamosta kirjamyyntiin: suuret suomalaiset kustantamot (WSOY ja Tammi), suuri kirjojen logistiikkayritys (Porvoon kirjakeskus) ja suuri nettikirjakauppa (Adlibris) saavat seurakseen kivijalkakirjakauppaketjun. Hallitsevuuspyrkimys käy hyvin ilmi myös siitä, että Bonnierin hallitsema markkinointisivu kirja.fi käyttää kirja-häshtägiä. Onko tämä hyvä vai huono?

Otava omistaa Suomalaisen kirjakaupan, joka hallitsee kirjakauppaa lähes joka niemennotkelmassa. Suomalaisessa kirjakaupassa mainoksiin ja näkyvimmille hyllyille nostetaan lähinnä Otavan kirjoja ja kirjailijoita. Akateemisen kauppa on Bonnierin kirjailijoille erittäin hyvä juttu, mikäli Bonnier-Akateeminen toimii Otava-Suomalaisen tavoin.

Lukijoille ja kirjanostajille kauppa on snadisti pelottava. Vaikka Akateeminen kirjakauppa on ollut vuosia eksponentiaalisessa mahalaskussa, on siellä kuitenkin tarjottu erittäin laaja valikoima kaikenlaista, kaikkien kustantajien kirjallisuutta, myös runoutta ja muuta vähämyyntistä. Akateemisesta on voinut hankkia lahjakirjan kirjallisuudentuntijaystävällekin.

Jelgerhuis, Pieter Meijer Warnars: Kirjakauppa  Vijgendamilla Amsterdamissa (1820)

Jelgerhuis, Pieter Meijer Warnars: Kirjakauppa Vijgendamilla Amsterdamissa (1820)

Toisaalta Akateemisen nettikauppa on ollut vaikeakäyttöinen ja toimintaepävarma. On mahdollista, että Bonnier kivijalkakaappauksestaan innostuneena panostaisi myös nettiin, josta olisi mahdollista hankkia jopa taideproosakirjat. Toisaalta Bonnierilla on jo nettikauppa, joten rampa Akateeminen laastaroidaan ehkä kasaan linkkaamalla Adlibrikseen.

Lievästä muutosvastarinnasta huolimatta pidän erittäin positiivisena sitä, että Akateemista ei loputtomalta tuntuneen kurjistamiskierteen jälkeen lopetettu kertalaakista. Säilyy edes näennäinen kilpailu kotimaisessa kirjakaupassa. Isotkin kustantamot ovat kaikesta liiketoiminnallisuudesta huolimatta sitoutuneet suomalaisten kulttuuriarvojen viljelyyn. Se on erityisen tärkeää nyt kun esimerkiksi hallituksen sitoutuneisuudesta ei ole mitään takeita.