Tag Archives: vinkkivinkki

Kirjaläppää: Kaikki rakastavat kustannustoimittajaa

Keskustelimme Ropeconin kirjailijapaneelissa hyvän kustannustoimittajan tarpeellisuudesta kelle tahansa kirjailijalle, myös omakustannekirjailijalle. Maailmalla on jopa palveluita, jotka välittävät freelancer-kustannustoimittajien lisäksi myös kirja-alaa tuntevien freelancer-tiedottajien ja -markkinointihenkilöiden tietoja (ks. uutinen Guardianista). Onko kustannushommaa pakko tehdä omakustanneaikakaudellakin samalla tavalla kuin aina ennenkin?

Francisco Goya: Gaspar Melchor de Jovellanos (n. 1798)

Francisco Goya: Gaspar Melchor de Jovellanos (n. 1798)

Ei ole. Kirjallista, ja etenkään kaupallista menestystä kuitenkin saavuttaa erittäin harvoin, vaikka omakustannekirjailijalla on intuitiivisesti ajatellen suuremmat mahdollisuudet onnistua saattamaan itsensä tilanteeseen, jossa raha virtaa kirjailijaa kohti. Tämä Yog’n laki on aina kirjailijan kannalta järkevän kustantamotoiminnan pohjana: rahan ei kuulu virrata kirjailijalta kustantamolle päin.

Jos luottaa omaan kyvykkyyteensä ja ajanhallintaansa kirjailijuuden lisäksi taittamisessa, kansitaiteilussa, markkinoinnissa, tiedottamisessa ja logistiikan hallinnassa tai hallinnoinnissa, omakustanteinen julkaiseminen voi olla hyvinkin varteenotettava vaihtoehto.

Oman teoksen kustannustoimittaminen on kuitenkin lähestulkoon aina huono idea. Viittaan tässä esimerkiksi Donna Tarttin myöhempiin teoksiin, joita ei kirjailijan itsensä mukaan saa kukaan muu sörkkiä. Luovan neron uhriksi joutuu lukija, jota kidutetaan lukuisin tavoin (ks. listaa vaikka täältä).

Leonid Pasternak: Luomisen tuska (1800-l)

Leonid Pasternak: Luomisen tuska (1800-l)

Kustannustoimittaminen tarkoittaa teoksen oikoluvun lisäksi teoksen tarkastelua niin, että kirjoittajan ajatukset ja ilmaisu välittyisivät lukijalle mahdollisimman kirkkaasti. Tällaiseen suhteeseen pääsee oman tekstinsä kanssa useimmiten (jos ollenkaan) vasta tekstin pitkän, mahdollisesti vuosikausien lepuuttamisen jälkeen.

Myös Suomesta löytyy freelancer-kustannustoimittajia, jotka tarjoavat sekä kustannustoimittamis- ja oikolukupalveluita että esimerkiksi lausuntopalveluita, jos haluaa vain tietää, olisiko käsikirjoituksesta johonkin. Lausuntopalveluita tarjoavat myös erilaiset kirjoittajayhdistykset ja -opistot. Googlaaminen kannattaa.

Luonnollisesti jokainen käsikirjoituksen lukija lukee käsikirjoituksen omasta näkökulmastaan ja antaa oman tulkintansa mukaisen arvion teoksesta. Ammattilaislukijoiden ja omien tuttavien ero on siinä, että ammattilaislukija ei vedä mitään tekstiin liittyviä johtopäätöksiä tekstin ulkopuolelta.

Jos aikoo joka tapauksessa sijoittaa omia rahojaan teoksensa julkaisuun, kannattaa sijoittaa pikkusumma vähintään lausuntoon. Kustannustoimittajalta voi samalla pyytää tarjousta koko käsikirjoituksen kustannustoimittamisesta.

Johannes Vermeer: Kirjoittava nainen (n. 1665)

Johannes Vermeer: Kirjoittava nainen (n. 1665)

Amerikassa, menestyneiden omakustannekirjailijoiden tyyssijassa, miljonääriomakustannekirjailijat palkkaavat kokonaisen armeijan kirjallisuusalan freelancereita agenteista pr-henkilöihin, lakimiehiin ja kiertuebuukkaajiin. Useimmiten vähintään agentti, kustannustoimittajan ja markkinointihenkilön sekasikiö, on hankittu jo käsikirjoitusvaiheessa.

Koska kirjailija ei välttämättä ole hyvä muussa kuin kirjoittamisessa, eikä missään nimessä oman teoksensa paras kustannustoimittaja.

#hotdudesreading

Matthias Stom #HotDudesReadingTällainen häshtäg on in just nyt @instagram. #osattiinennenkin

Lukeminen tekee muuten taviksenkin näköisestä välittömästi herkumman ja mielenkiintoisemman. Kokeilkaa vaikka aamun joukkoliikennevälineessä, kuinka sanaton yhteisymmärrys syntyy, kun vilauttaa hieman kantta kanssalukijalle. #flirtti #kevättärinnassa #muistot

Kirjaläppää: Ongelmajätekirjat

Ennen joulua ahkerat pikku kirjatontut vakoilevat ikkunoiden takana, mitä itse kunkin kirjahyllystä jo löytyy. Ettei tule vahingossa annettua kirjaa, joka lahjottavalla jo on, tai teosta, joka kiinnostaa antajaa enemmän kuin vastaanottajaa.

Mikäli kohdalle on kuitenkin sattunut hieman huolimattomampi kirjatonttu tai kirjatontut eivät ole onnistuneet koordinoimaan lahjasuunnitelmiaan, voi kirjoista päästä eroon nopeasti ja kätevästi esim. seuraavilla tavoilla.

1. Kirjan voi palauttaa kirjakauppaan. Usein kirjatontulta kehtaa pyytää kuitin, jota vastaan kirjan voi palauttaa kirjakauppaan – ja ostaa mieluisemmän tilalle.

Mikäli tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, kannattaa kokeilla jotain seuraavista taktiikoista.

2. Lainaa kirja toverille. Unohda pyytää se takaisin. Mikäli  teos sitten kuitenkin yrittää kulkeutua takaisin, kehota toveria lainaamaan se eteenpäin. Kirjan voi myös suoraan vaihtaa kaverin kanssa, mikäli molemmat ovat kiinnostuneempia toistensa kirjoista.

3. Jätä teos kirjaston kierrätyskärryyn. Lähestulkoon kaikissa kirjastoissa on kierrätyskärry, johon voi jättää ja josta voi hakea luettavaa. Myös lentoasemilla, linja-autoasemilla ja monilla yrittäjillä on kirjankierrätyshyllyjä. Huom. älä jätä kierrätyshyllyyn laatikkotolkulla kirjoja kerralla.

4. Lahjoita teos paikallisen koulun, lastenkodin, sairaalan tai vanhainkodin kirjastoon. Soita etukäteen ja kysy onko heillä kirjastoa ja voivatko ottaa lahjoituksen vastaan.

5. Jätä teos BookCrossing-tarralla varustettuna esim. kahvilaan tai puiston penkille. BookCrossing on ympäri maailman toimiva kirjankierrätysverkosto, jonka palautesivuilta näkee, missä yksittäiset teokset ovat seikkailleet. Älä hylkää kirjaa satunnaiseen paikkaan ilman tarraa, ihmiset eivät välttämättä uskalla ottaa sellaisia mukaan. http://www.bookcrossing.com/forum/30

6. Myy kirja antikvariaattiin. Uutuusteoksista saa antikvariaatissa muutaman euron.

7. Myy kirja huutonetissä tai Facebook-kirppiksellä. Uutuusteoksista (etenkin Finlandia-ehdokkaista, joiden painos on lopussa ja kirjastoissa pitkä varausjono) voi hyvinkin saada muutamia euroja.

Ammattilaisvinkki! Kirjahyllyistä kannattaa tyhjentää sopivalta tuntuvat pätkä jo ennen joulua, etteivät lahjakirjat seilaa viikkokausia ympäriämpäri yöpöytää, sohvapöytää ja muita soveltuvia tasoja. (Itsellenihän ei koskaan näin käy, mutta kaverilta kuulin…)

Hyvää joulua ja kirjallista uutta vuotta!

Kirjabloggaajien joulukalenterin 10. luukku: Kirjajoulupuu

Askarrellaan kirjajoulupuu.

Eli toisin sanoen tuhotaan kirja teurastetaan romaani kierrätetään pokkari, jota ei kuitenkaan enää koskaan luettaisi. Ensimmäinen kirjajoulupuu on aina henkisesti hankalin. Seuraava menee jo vähemmillä sydänsuruilla.

Let’s kill destroy repurpose a book in order to get a decorative Christmas tree decoration. It’s not like it’s a real book anyway, just a paperback. Honestly, it hurts much less the second time around.

Kirjajoulupuu 1prologi: hanki pokkari, veitsi, liimaa, glitteriä, askartelupallo, liima-astia, glitterastia, pumpulipuikkoja (kylmät hermot ja sydän jäätä)

prologue: go find a paperback, a knife, glue, glitter, styrofoam ball, something to pour some glue on, something to pour some glitter on, cotton swabs (nerves of steel and a heart as cold as wight)

Kirjajoulupuu 2Luku 1, jossa reväistään irti kirjan kannet. 

Chapter 1, where you tear the covers off the book.

Kirjajoulupuu 3Luku 2, jossa poistetaan teoksesta ensimmäiset 130-150 sivua. (Tarvitset sitä enemmän sivuja, mitä ohuempaa paperi on, ehkä jopa yli 150.)

Chapter 2, where you remove the first 130-150 pages from the book. (You’ll need more than 150, if the paper’s very thin.)

Kirjajoulupuu 4Luku 3, josta alkaa taitto. Kaikille sivuille samaan suuntaan. Ensimmäinen taitos on lyhyt sivu selkämystä kohti.

Chapter 3, whereupon you begin to fold. Fold all pages to the same direction. First fold: take a short side and fold it to the back.

Kirjajoulupuu 5Luku 4, toinen taitto. Taita edellisen taiton jämät sivun keskelle.

Chapter 4, middle fold. Fold the remains of the side to the center of the page.

Kirjajoulupuu 6Luku 5, kolmas taitto. Taita ensimmäisen taiton taitettu reuna selkämyksen viereen.

Chapter 5, last fold. Fold the folded edge of the first fold to the back.

Kirjajoulupuu 7Vielä kaikkitietävämmän äänen sivuhuomautus: Selkämys alkaa kääntyä luonnostaan luokille ja taittaminen vaikeutuu. Tämä kuuluu prosessiin.

A random sidenote from an omniscient narrator that has not yet piped up and will no more: The back begins to bend. It’s totally part of the process. Carry on.

Kirjajoulupuu 8Luku 6, taitekohta. LIIMAA ENSIMMÄINEN JA VIIMEINEN SIVU YHTEEN. JOSTAIN SIVUN KESKIKOHDAN TIENOILTA.

Chapter 6, the great turning point. GLUE THE FIRST AND LAST PAGE TOGETHER SOMEWHERE AROUND THE MIDDLE.

Kirjajoulupuu 9Luku 7, jossa alkaa näennäisesti turha sivujuoni teoksen tarpeettomaksi pidentämiseksi. Lykäjä liimaa taitteiden päälle.

Chapter 7, where something seeming pointless from afore may be picked up again. Slather glue daintily on the peaky folds.

Kirjajoulupuu 11Luku 8, jossa vatuloidaan sivujuonessa. Iske vanupuikko glitteriin ja sivele liimaan taiteellisesti.

Luku 8, where they just put glitter on it. Stab your glitter with your cotton swab and brush upon your peaky gluey folds.

Kirjajoulupuu 12Epilogi. Tirvaise pumpulipuikko liimaan ja levitä askartelupallon päälle.

Epilogue. Dab the swab in glue and swish on the styrofoam ball.

Kirjajoulupuu 13Toinen epilogi. Tiputa liimainen pallo glitterimaljaan ja pyörittele, kunnes pallon pinta on keijupölyn peitossa.

The Second Epilogue. Drop the ball in the goblet of glitter and swirl until nought of the fully round globe is to be witnessed from underneath all that fairy dust.

Kirjajoulupuu14Loppu, vihdoinkin, kyllä sitä rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa, ei tule ikävä. Iske reilu lammikko liimaa kartion kärkeen ja survaise glitteröity pallo siihen. Piste.

Fini. No seriously, this is it. Form a nice puddle of glue on top of the tree. Then gently position the most magnificent of Aristotelian forms on the puddle. Voilà. Kirjajoulupuu 16Katso eilinen luukku täältä Norkun blogista ja huominen luukku tuolta Emmin blogista.

Henrik Fexeus: Kiusaaminen on sairasta valtapeliä

Henrik FexeusRuotsalaisen mentalisti ja kirjailija Henrik Fexeuksen iloista tervehdystä saattelee miehekäs kädenpuristus. “Kirjabloggaaja, sanoit? Voi kuinka kivaa!” Sliipattu ja sulavakäytöksinen kirjailija istuutuu samettisohvalle, tarjoaa virvokkeita ja kysyy: “Mitä haluaisit tietää?”

Vastaan: “Kerro minulle, miten koulu- tai työpaikkakiusattu voi käyttää vinkkejäsi?”

Fexeus nielaisee. Ja nielaisee toistamiseen. “Tiedätkö, koulukiusaaminen oli syy sille, että ylipäänsä aloitin tutustumaan psykologiaan ja ihmisten käyttäytymiseen. Etsin vastausta kysymykseen, miksi minä? Mitä tälle voi tehdä?”

Koulukiusattuus on sosiaalinen funktio

Fexeus korostaa, että Valtapeli – vaikuttamisen jalo taito on opaskirja aikuisten käyttöön. Koulukiusaaminen on mitään opaskirjaa monimutkaisempi ilmiö, sillä vaikka se syntyy lasten keskuudessa, ainoastaan aikuiset voivat ratkaista kiusaamistilanteet.
“Koulukiusaaminen ei johdu kiusatusta, eikä oikeastaan kiusaajastakaan. Se on sosiaalinen funktio, jonka avulla lapset opettelevat ryhmänmuodostusta.”

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden muodostaminen on vaikeaa. Helpoin tapa luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta on määritellä, mikä tai kuka ei kuulu ryhmään. Siksi koulussa tai työpaikoilla kiusataan. Ulkopuolisena ei kukaan halua olla, mutta joku sinne aina joutuu.

“Kiusaaja on useimmiten henkilö, joka kokee oman asemansa ryhmän sisäpuolella olevan jotenkin uhattuna. Ehkä hän on juuri se, joka uhkaa seuraavaksi tipahtaa ulkopuoliseksi. Kiusaajan peesaajat ja hiljaiset sivustakatsojat kärsivät samasta pelosta.”

Aikuisten väliintulo onkin olennaisin asia koulukiusaamisen lopettamisessa. Aikuisista täytyy löytyä jämäkkyyttä, jolla autetaan lapsia löytämään yhteenkuuluvuuden tunne ilman, että ketään kiusataan.
“Ikinä ei pidä sanoa lapselle, että älä välitä. Lapsi ei pysty omin avuin lopettamaan kiusaamista tai kiusattuna olemista. Olemme sosiaalisia eläimiä. Yhteisön ullkopuolelle jättäminen luo perusturvattomuuden tunteen, joka voi vaikuttaa koko loppuelämän.”

Työpaikkakiusaaminen on valtapeliä

Työpaikkakiusaamisen lopettaminen on mahdollista, väittää Fexeus. Hän myöntää, että se vaatii enemmän työtä kuin vain Valtapeli -teoksen lukemisen. Kaikki lähtee sisäisen varmuuden ja itsetunnon rakentamisesta.

“Kiusaaminen vie itsetunnon ja kokemuksen siitä, että pärjää, osaa ja jaksaa. Siksi se on niin tuhoisaa. Ja siksi sitä vastaan taistellessa on ennen kaikkea lähdettävä rakentamaan itsetuntoa.”

Fexeuksen mukaan ihan pienetkin asiat auttavat. Roskien vienti silloin, kun tuntuu ettei millään jaksaisi, osoittaa itselle, että voimia on. Omien voimien löytämisen jälkeen voi jo etsiä tukea.

“Koska kiusaaminen on pohjimmiltaan ulkopuoliseksi joutumista, on tärkeää löytää liittolaisia ja tukijoita. He voivat olla työpaikaltasi, mutta myös oma perhe, lapsuudenystävä tai Facebook-kaveri käy liittolaiseksi.”

Liittolaisessa olennaisinta on, että hän on sinun puolellasi, vaikka tuntee sinut, ehkä jopa paremmin kuin työpaikkakiusaaja. Yhdessä tukijan tai tukijoiden kanssa et ole enää yksin ja ulkopuolinen.

Valtapelaa paremmin kuin kiusaaja

Seuraavaksi on aika käydä selvittämään itse työpaikkakiusaamista. Fexeuksen mukaan itsen kannalta on tärkeintä ilmaista kiusaajalle, että tämän käytöstä ei enää tulla suvaitsemaan ja kiusaamisen loppumisen kannalta, että omalla käytöksellään näyttää, ettei tämän kiusaava käytös enää onnistu.

On tärkeää muistaa, että kiusaaminen on alkeellisimpia ryhmänmuodostustapoja. Niinpä on lukuisia strategioita, joilla sen vaikutusta voi lähteä kumoamaan.

“Kiusattu voi vaikka olla ystävällinen muille ja tutustua työpaikalla tai sen ulkopuolella muihin työtovereihin. Jos uskaltaa olla ystävällinen, tulla ulos kuorestaan tai olla haavoittuvainen, saa usein muiden sympatiat puolelleen.”

Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota omaan käytökseensä.

“Esimerkiksi kahvipöydästä poistuminen silloin kun kiusaaja tulee paikalle antaa muille vahvan signaalin siitä, että et aio enää ottaa kiusaamista nöyrästi vastaan. Tehokkainta on, jos saat muita lähtemään mukaasi. Silloin olet onnistunut kääntämään tilanteen päälaelleen ja kiusaaminen todennäköisesti lopahtaa omaan mahdottomuuteensa.”

Valtapeli – vaikuttamisen jalo taito (Atena 2014) antaa vinkkejä valtapelien käymiseen. Fexeuksen viesti on, että tuleen ei kannata jäädä makaamaan.

“Valtapelejä käydään jatkuvasti, ja ne tuntuvat usein epäreiluilta. Sosiaalisia taitoja voi kuitenkin oppia harjoittelemalla. Se vaatii rohkeutta, mutta palkitsee. Valtapelata voi myös hyvän puolesta.”

Kirjaläppää: “Kirja-arvostelu kouluun”

Veikkaan, että on syksy ja kouluissa se aika ensimmäisestä jaksosta, jolloin äidinkielen tunneilla aletaan vaatia kaunokirjallisten teosten lukemista ja kirjoista raportointia. Ehkäpä jopa luettujen kirjojen juonten tai henkilöhahmojen tuntemusta tai pahimmillaan oikein kirjojen sisällön analyysia.

Anna-Leena Härkösen esikoisromaani Häräntappoase

© Taika. Kirjoitin ekan kirja-arvosteluni ikinä Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseesta kasiluokalla. Onneksi en muista siitä mitään. Kirja on edelleen hyvä.

Ihan blogiini osuneista googlehauista päättelen tällaisen seikan. Ei tarvitse olla kummoinenkaan Sherlock analysoidakseen, että hakutermit kuten “Teoksen nimi + mitä *lisää hahmon nimi tähän* tapahtui?”, “Teoksen nimi + juonet”, “Teoksen nimi + teema”, “Teoksen nimi + kouluun” ja lempparini “Teoksen nimi + vastausteksti” eivät varsinaisesti kaipaa objektiivisen kriitikon ammatillista näkemystä sanataideteoksen merkittävyydestä kirjallisilla kentillä.

Joten tässä ilmaisia vinkkejä lukemista vaativien äikäntehtävien kanssa painiville. Miten päästä helpolla, kun koulussa pakotetaan lukemaan kirja ja kirjoittamaan siitä jotain?

1. Helpoimmalla pääset, jos luet sen kirjan ja kirjoitat lukukokemuksestasi. Kirjan voi vaikka kuunnella äänikirjana ja tarkistaa sitten ainetta kirjoittaessa henkilöiden nimet yms. yksityiskohdat paperi- tai sähkökirjasta. KS. lisää kohdasta 5 ja 6.

2. Jos et kuitenkaan halua, ehdi tai muuten jaksa tarttua itse kirjaan, älä ainakaan kopioi tekstiä suoraan internetistä. Äidinkielen opettajasi on, uskomatonta kyllä, lukemisen ja tiedonhaun ammattilainen. Hän tunnistaa, jos olet kopsannut tekstisi internetin kirjablogeista tai wikipediasta, koska hänkin osaa copypastata.

HUOM. myös useista eri lähteistä kopioimisesta jää kiinni ihan samalla tavalla kuin yhdestä lähteestäkin, joten jos joka tapauksessa kopioit suoraan netistä, pääset helpoimmalla, jos kopioit vain yhdestä lähteestä.

3. Jos varsinainen kirjan lukeminen ei kiinnosta, mutta koet mahdolliseksi vaikka jotain omaakin kirjoittaa, ettet jäisi kiinni kopioinnista, voit helpottaa kohtuutonta urakkaasi internetin avulla. Etsi netistä tietoja kirjasta ja selitä tietosisältö omin sanoin kirjoituksessasi. Vältä sellaisten sanojen käyttöä, joita et itse ymmärrä. Kiinnitä huomiota sisällön järjestelyyn: muokkaa monimutkaiset virkkeet lyhyemmiksi ja asettele kappaleet eri järjestykseen kuin alkuperäisessä tekstissä. Jos teet tämän hyvin, saatat päästä kuin koira veräjästä, mikäli alkuperäinen netistä löytämäsi aineisto on kertonut luotettavasti kirjasta ja käsitellyt tehtävänannon aihepiiriä.

4. Jos olet valmis selailemaan kirjaa vähän, internet on jälleen ystäväsi. Mitä enemmän ennakkotietoja sinulla kirjasta on, sitä nopeampaa lukeminen on ja sitä nopeammin ymmärrät, mistä on kyse. Toki tällöin luet kirjaa tietystä näkökulmasta, joka ei välttämättä ole sama kuin tehtävänannossa. Hyvin valitut hakusanat auttavat rajaamaan näkökulmaa omaan tehtävänantoosi sopivaksi.  

VINKKI: Kirjan takakansitekstissä on yleensä avulias tiivistelmä kirjan sisällöstä. Siitä on hyvä aloittaa, kun miettii päähenkilöitä, juonia, teemoja, kirjallisuuslajia ja muuta perustauhkaa.

***

5.  Lue se kirja pikalukuna. Koko kirjaa ei välttämättä tarvitse lukea erityisen huolellisesti. Ensimmäinen ja viimeinen luku ovat yleensä ne tärkeimmät, samoin joka luvun ensimmäiset ja viimeiset sivut. Siinä välissä voi sitten silmäillä tekstiä, ja esimerkiksi lukea vain ne kohdat, joissa esiintyy päähenkilön nimi.

HUOM.  Tätä taktiikkaa käyttämällä otat melkoisen riskin siitä, että opettajasi on kuolla nauruun vastaustasi lukiessaan. Mutta ainakin olet pyrkinyt sekä perehtyä kirjaan että tuottaa omaa tekstiä, mikä on ehdottomasti paljon kunnioitettavampi suoritus kuin internetistä kopsaaminen.

6. Lue se kirja huolellisesti. Mitä huolellisemmin luet kirjan ja mitä paremmat muistiinpanot teet, sitä helpompi ja nopeampi kirjasta on kirjoittaa. Kirjaa lukiessa tee muistiinpanoja. Ota ylös oleellisimmat tiedot

  • päähenkilöstä ja olennaisimmista sivuhenkilöistä (kuka tekee, millainen hän on)
  • kertojasta (kuka tai kenen näkökulmasta tarina kerrotaan, onko kertoja luotettava)
  •  juonikuvio(i)sta (mitä henkilöt tekevät, mitä kirjassa tapahtuu)
  •  miljööstä (missä kirjan tapahtumat tapahtuvat)
  • teemoista (mitä aiheita kirjan tapahtumat käsittelevät, esim. valinnanvapaus, ahneus, aikuiseksi kasvaminen, )
  • kirjallisuuslajista (mitä muita samantyyppisiä kirjoja on, mihin lajiin kirja kuuluu)

Tässä sinulla on jo mukavasti jutun juurta kirjan yleiskuvauksen kirjoittamiseen, johon voit käyttää kappaleen tai pari. Internetistä voi olla hyötyä, kun tarkistat, että olet ymmärtänyt oikein tai etsit tietoa kirjan kirjallisuuslajista (muista merkitä lähde ylös!).

Mieti, mikä kirjassa oli sinusta hyvää ja mikä huonoa, mitä olisit kaivannut lisää tai mitä olisi saanut olla vähemmän. Näin jäsennät omaa lukukokemustasi ja voit arvioida vaikuttaako asenteesi kirjaa kohtaan myös tulkintaasi.

Loput pitää sitten kirjoittaa tehtävänannon mukaan. Tehtävänanto tarkoittaa näkökulmaa: sinun tulee tarkastella lukukokemuksesi tuomaa tietoa kirjan sisällöstä tietystä vinkkelistä (vaikka tämä vinkkeli olisi sinusta hölmö tai epämiellyttävä). Jos et saa selvää tehtävänannosta, pyydä opettajaa selvittämään tarkemmin, mitä tehtävänannossa ajetaan takaa.

Jos tehtävänannossa lukee esimerkiksi “Huumori James Joycen teoksessa Ulysses“, voit kirjoittaa niistä kohtauksista, jotka mielestäsi olivat hauskoja tässä teoksessa tai vaikka miten Joycen teoksen omintakeinen kielenkäyttö viihdyttää. Jos tehtävänannossa puolestaan lukee “Hyvän ja pahan taistelu Jane Austenin teoksessa Järki ja tunteet“, etsi teoksesta ne kohdat, joissa esiintyy hyviksiä ja pahiksia ja käytä niitä esimerkkeinä kertoessasi, millaisilta hyvyys ja pahuus kirjassa näyttävät, miten ne käyttäytyvät ja miten hyvyyden ja pahuuden ristiriitaan perustuvat juonet etenevät. Tällaisista kirjan sisältöön perustuvista analyyseista pääset kätevästi loppupäätelmiin, joissa voi arvioida Ulysseksen huumoria ylipäätään tai Järjen ja tunteiden sisältämää hyvän ja pahan taistelua laajemmin ja analyysiisi perustuen.

Kun sekä tehtäväsi yleiskuvaus että varsinainen analyysisi vastaavat toisiaan, opettaja näkee, mistä ja miten ajatuksesi kumpuavat.

HUOM. Jos kirjojen lukeminen vaikuttaa paljon kivemmalta kuin niiden analysointi, olet samaa mieltä kuin noin 99,7 prosenttia lukijoista (ja niistä lopuistakin osa poussaa). Analysointi on yksi tapa nauttia kirjallisuudesta, ja kaikki lukijat joutuvat harjoittelemaan sitä ennen kuin pääsevät käsiksi jutun juoneen. Ja jutun juonihan on nimenomaan se nauttiminen. Satunnaisesti myös henkinen kehitys, sivistyminen ja muut jalot päämäärät, mutta eihän tätä oikeesti kukaan tekisi, jos tästä ei nauttisi.